tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post2004628695962998505..comments2023-06-20T12:01:19.275+03:00Comments on Alaks olee?: Mistä löytää kavereita, osa 6Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-52523871292969875542010-10-19T22:32:04.254+03:002010-10-19T22:32:04.254+03:00Nimenomaan Aliisa, nyt mä näkisin että sä olet asi...Nimenomaan Aliisa, nyt mä näkisin että sä olet asian ytimessä! <br /><br />Joskus käy niin, että näkee niin kovin tutunoloisen naaman, jota ei meinaa millään saada päähänsä mistä se pitäisi tietää ja jää miettimään, kuuluisiko moikata vai ei. Jos toinen moikkaa ensin, kyseessä on todennäköisesti joku vanha, unohdettu tuttu – tai sitten ei: voi olla, että sillä toisellakin on se sama "aivomato" ja molemmat tajuavat, esim. että "ai niin, se palautusluukku-insidentti silloin viime keväänä" tai "se hämmennyttänyt, pari sekuntia normaalia kauemmin kestänyt katsekontakti silloin joskus".<br /><br />Toisinaan taas tietää tasan tarkkaan, mistä yhteydestä toinen on "tuttu" – vaikkei olisi koskaan toisen kanssa edes jutellut. Silloin toinen on jäänyt poikkeuksellisen voimakkaasti mieleen.ultrixhttps://www.blogger.com/profile/00777768059961964422noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-46309807654125620832010-10-19T12:07:30.542+03:002010-10-19T12:07:30.542+03:00Mikael, kyllä, muille mahdollisuuksien antaminen o...Mikael, kyllä, muille mahdollisuuksien antaminen on välillä vaikea, mutta hyvin antoisa tapa olla. Ja nimenomaan kaikelle potentiaaliselle tilan raivaaminen on se, mitä mielestäni nykyajan ihmiset osaavat huonosti. Pelätään (minäkin pelkään), että ellei kaikki ole suunniteltu, varattu ja tehty valmiiksi, niin pieleen menee. Ja kummasti kertyy kaikki raot täyteen jotain, ettei tilaa sattumille ja sattumiselle ole. Asioiden sattuminen, vaikka hetkellä saattaa olla joskus ikävääkin, yleensä avaa niin merkillisiä ovia, ikkunoita, näkökulmia, polkuja ja teitä, että niiden ikävyys unohtuu. Eikä sattuminen aina ole ikävää ensinkään.<br /><br />Ja kuten sanoit, matkustaessa jättäessään tilaa ympärilleen, hyvin äkkiä joku haluaa tulla ja tutustua ja olla siinä. Tästä syystä mä en ole puheväleissä Ranskan kanssa. Reilatessa oli ihan mahdotonta yrittää toteuttaa tätä suunnitelmien muotoutumista (viime)hetkessä, kun Ranska ei suostunut päästämään mua mihinkään, kun kaikki junat oli varattu viikkotolkulla etukäteen. Ylipäätään Länsi-Eurooppa heinäkuussa ei ole maailmalle avoimen matkustamisen kannalta mitenkään otollinen. En kuitenkaan sano, etteikö avoimena oleminen onnistu sielläkin, kun vaan osaa olosuhteista riippumatta jättää itsensä avoimeksi.<br /><br />Hanski, kyllä! Koira yhdistää. Tästä syystä kirjoitinkin joku aika sitten, että jos haluaa kavereita, eikä ole koiraa, <a href="http://alaksolee.blogspot.com/2010/09/miten-saa-kavereita-osa-5.html" rel="nofollow">sellaista kannattaa lainata.</a> <br /><br />ultrix, yhteyden syntyminen on äärimmäisen hyvä alku ja se ei vaadi kuin yhden katseen, jossa molemmat tiedostavat toistensa olemassaolon. Jos se yhteys on voimakans, toinen jää mieleen. Ainakin niin, että kun seuraavan kerran näkee, tulee se ärsyttävä "mistä mä tiedän tuon, ihan varmasti tiedän tuon" -aivomato.Aliisahttps://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-90690573025515826992010-10-17T21:13:27.663+03:002010-10-17T21:13:27.663+03:00Joskus tosiaan nämä tilanteet saattavat olla ihan ...Joskus tosiaan nämä tilanteet saattavat olla ihan ohimeneviä (kuten vaikka just asiakaspalvelutilanne), ja sitten kun siihen ohimennen kohdattuun ihmiseen törmää jossain ihan toisessa yhteydessä vaikka vuodenkin myöhemmin, muistaa sen siitä aikaisemmasta yhteydestä ja näin syntyy yhteys.<br /><br />Se toki vaatii sen, että toinen on jäänyt mieleen jollain tavalla.ultrixhttps://www.blogger.com/profile/00777768059961964422noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-56726344945011139832010-10-16T00:16:04.921+03:002010-10-16T00:16:04.921+03:00Yks mistä melkein väistämättä löytyy vähintään jut...Yks mistä melkein väistämättä löytyy vähintään juttelukaveri on koirapuisto.<br />Kävin ton meiän koiran kans ekaa kertaa koirapuistossa tossa eilis päivänä niin jotain jutustelua tuli jokaisen kanssa joka kävi siellä koiransa kanssa.<br /><br />Koiran kanssa liikkeellä ollessa joku tulee aina sanomaan jotain! :)-Hanna-https://www.blogger.com/profile/00256293644947628829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-59399278893512618752010-10-15T10:40:29.952+03:002010-10-15T10:40:29.952+03:00Oi! Oot nyt täysin asian ytimessä. Just näin!
Mun...Oi! Oot nyt täysin asian ytimessä. Just näin!<br /><br />Mun oleminen ja erityisesti matkustaminen on täynä mahdollisuuksien antamista muille, eli tommosille tilanteille. "Open minded" kääntyis musta hienosti suomeksi "sielu avoinna". (Vaikka on siinäkin <a href="http://www.youtube.com/watch?v=RFO6ZhUW38w" rel="nofollow">vaaransa.</a>)<br /><br />Yleensä kun meen tuolla ja mulla ei ole yösijaa, löytyy joku sitä jo tarjoamaan. Tai kun matkustan yleensä yksin, en koskaan päädy olemaan yksin vaan reissaamaan ihmisten kanssa lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. <i>I' on my own, but never alone.</i> Pitää vaan olla varaamatta hostellia, ostaa matkaliput sillein viimetinkaan jolloin voi olla vähän avoimempana muutoksille. Pitää varata aikaa kaikenlaiselle potentiaaliselle.<br /><br />Viimeks kun olin Pirkkalan lentsikkakentällä, näin yhden liettualaisen tytön jonka muistin nähneeni paluumatkallakin. Sit bussista kentälle noustessa se sano et "haa! muistan sut viime kerralta!" ja sit ei ollu tylsää odottamista lainkaan enää. Luulin että mun pitää vieläpä odottaa aamun bussia Vilnaan, mutta sainkin sen kavereilta kyydin jo yöllä. Onneks en varannu hostellia.Mikael Korpelahttps://www.blogger.com/profile/16147417688007266266noreply@blogger.com