tag:blogger.com,1999:blog-260531199877232982024-03-13T22:53:34.074+02:00Alaks olee?Ajatuksia ystävystymisestä, tutustumisesta ja elämästäAliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.comBlogger377125tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-76605187089104364472014-05-23T08:00:00.000+03:002014-05-23T08:00:07.400+03:00Niin se aika kulkee<a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/05/alatko-mua.html">Neljä vuotta sitten</a> tänään <i>Alaks olee?</i> alkoi. Enhän minä tiennyt, mihin olin ryhtymässä. Ryhdyin vain. <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/05/paljon-onnea-vaan.html">Parhaan ystäväni avustamana</a> aloin kirjoittaa haparoivia tekstejä ihmisistä ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä - puhtaasta uteliaisuudesta ja kirjoittamisen halusta.<br />
<br />
Näiden neljän vuoden aikana olen jakanut kanssanne <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/07/parempi-pieni-anti.html">pohdintojeni</a> lisäksi oikeaa elämääni. Olette olleet kanssani, kun <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/09/i-miss-you-lovely-erasmus-people.html">palasin vaihdosta</a>, kun <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/11/5-syyta-miksi-olisin-paras-tyokaveri.html">etsin töitä</a>, kun <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/08/tutustu-naapureihisi.html">vaihdoin kotia</a>, kun <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/05/ala-vie-kahville-vie-elaintarhaan.html">kävin treffeillä</a> ja kun <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2014/01/rakas-2014.html">rakastuin</a>. Olette seuranneet, kun <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/08/tiukkapipo-tuohtuu.html">tuohdun</a>, kun <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/05/luotan-kun-en-meikkaa.html">liikutun</a>, kun <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/03/huomaavaisuus-on-pieni-ele.html">ilahdun</a> ja kun <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/07/estaako-tyttoystava-joukkomurhan.html">kiivastun</a>. Usein <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/10/kommenttilaatikon-kootut.html">olette kommentoineet</a> ja monesti olen joutunut miettimään omaa kantaani uudelleen. En osannut odottaa sitä. Olen siitä kiitollinen.<br />
<br />
Eilen seisoin keskellä olohuonetta haikeana, kun olin penkonut opiskeluaikaisia muistoja kaappien uumenista esiin. Muistin sen raakileena maailmalle lähteneen tytön, joka Alaksin aikanaan Englannissa pystytti ja vertasin sitä peilistä näkyvään nuoreen naiseen, joka seisoi muuttolaatikoiden keskellä valmiina muuttamaan yhteiseen kotiin. Ymmärsin, että aika on mennyt eteenpäin. Minä olen mennyt eteenpäin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ah902JTCRuc/U35UmNnoU2I/AAAAAAAAAyw/toOSNpL9LE8/s1600/S0110751.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-ah902JTCRuc/U35UmNnoU2I/AAAAAAAAAyw/toOSNpL9LE8/s1600/S0110751.JPG" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Teistä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2014/01/rakas-2014.html">Uutena vuotena</a> en ollut vielä valmis luopumaan. Nytkin mieli vänkää, että entä jos kuitenkin vähän vielä. Jos ihan pikkuisen vain. Juuri siksi nyt on oikea aika lopettaa. Se pieni kipinä, joka sisällläni kaihertaa ja synnyttää suurta luopumisen tuskaa, saattaa vielä synnyttää jotain uutta. En halua päästä teistä kokonaan eroon.<br />
<br />
Tämä ei ole Alaksin viimeinen teksti. <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/05/mina-pidan.html">Viimeinen teksti</a> tulee olemaan blogini ensimmäinen. Ajastan sen ilmestymään 22.5.2010.<br />
<br />
Kun lähdin vaihtoon irrotin soluasunnon huoneeni ovesta kaksitoista A4:sta, joihin olin kirjoitellut ensimmäisten opiskeluvuosieni aikana asioita, joista pidän. Listaan nuo asiat viimeiseen eli ensimmäiseen blogikirjoitukseeni, jotta voitte tutustua ihmiseen, joka olin silloin. Ja jos olette lukeneet kaikki viestit, kaikki 377, olette tutustuneet myös siihen ihmiseen, joka olen nyt.<br />
<br />
Kiitos näistä vuosista, kiitos yhteisestä ajasta.<br />
<br />
LiisAliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-89942494086490946212014-01-09T08:00:00.000+02:002014-01-09T08:00:01.112+02:00Rakas 2014...Tiedättekö, jos sitä aina etukäteen tietäisi, mitä seuraavan nurkan takana piilee... no, toisinä päivinä ei tahtoisi ottaa askeltakaan ja toisina taas juoksisi sinne nurkalle ihan täysiä. Ja siinä sen kauneus varmaan okin. Koska ei tiedä, ei kiirehdi eikä vitkastele.<br />
<br />
Olen aina vuoden alussa esittänyt toiveita uudelle ja alkavalle kasalle päiviä ja kertonut siitä teillekin. <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/01/kahvikuppitreffit-pelkkaa-piinaa.html">Kolme vuotta sitten toivoin</a>, että pääsisin saman pojan kanssa neljänsille treffeille ja vuoden 2012 alussa <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/01/rakas-2013.html">kerroin, kuinka toiveeni oli toteutunut</a>.<br />
<br />
En kuitenkaan ollut tyytyväinen kahvikuppitreffeihin, joten toivoin seuraavaksi vuodeksi tyrmäävää ihastumista, mikä sekin minulle ystävällisesti - jopa viisi kertaa - suotiin. <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/01/rakas-2013.html">Tästä raportoin teille siis vuosi sitten</a>, kun käännyimme vuoteen 2013. Samalla toivoin uudelta, viime viikolla päättyneeltä vuodelta vähän pitkäkestoisempaa ja molemminpuolista pihkaantumista.<br />
<br />
Miten sitten kävi? No, sanotaan vaikka niin, että jos oisin viime vuoden tammikuussa tiennyt, olisin juossut kesäkuuhun asti ihan täysiä.<br />
<br />
Tältä vuodelta en uskalla toivoa mitään. Tai ehkä ihan salaa toivon maailmalta myötäistä tuulta ja itseltäni rohkeutta, sitkeyttä, viisautta ja vakautta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Ys3j30Ayldo/Us2r-kntmcI/AAAAAAAAAyM/gKxog6FLEWE/s1600/Photo+28.7.2013+16.48.58.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Ys3j30Ayldo/Us2r-kntmcI/AAAAAAAAAyM/gKxog6FLEWE/s1600/Photo+28.7.2013+16.48.58.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viime vuoden paras kuje.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Ja sitten päivän muihin uutisaiheisiin.<br />
<br />
Täytyy myöntää, että edellisessä vuodessa oli erinäisiä haasteitakin. Etenkin aikataulullisia. Aloitin täysipäiväsen aikuisen täysipäiväiset työt sellaisessa projektissa, joka kertaheitolla koetteli jaksamistani ja aivokapasiteettiani aivan huolella. Kun siihen soppaan lisätään suunnaton menemisen ja tulemisen tarve ja orastava parisuhteen taimi...<br />
<br />
Pahoittelen radiohiljaisuuttani. <i>Alaksi,</i> kaikessa ihanuudessaan, muodostui minulle hieman ahdistuksen aiheeksi. Hetken jopa harkitsin laittavani lapun luukulle - enkä kai rehellisyyden nimissä ole hylännyt ajatusta vieläkään. Ehkä kuitenkin ensin mietin, voisiko tätä hieman uudistaa ja tuulettaa, jotta ahdistus muuttuisi innostukseksi.<br />
<br />
<b>Sinä voit auttaa! Kerro minulle, millaisista jutuista sinä pidät. Mitkä asiat sinun mieltäsi askarruttavat? Haluaisitko sinä kirjoittaa vieraskirjoituksen Alaksiin? Mitkä keskeneräisistä juttusarjoista joutaisi lopettaa? Millaisia uusia haluaisitte? Haluaisitteko enemmän tarinoita vai analyysejä vai kuvia? Mikä tekisi Alaksista vielä paremman?</b><br />
<b><br /></b>
<b>Entä mitä sinä toivot alkavalta vuodelta, kasalta uusia päiviä?</b>Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-69469044974208624452013-12-24T08:00:00.000+02:002013-12-24T08:00:00.498+02:00Joulutarina - hiiret, karhu ja tonttuPoikaystäväni kerrostalon aulassa on kivipuutarha, jossa on pitkän aikaa seikkaillut kaksi pehmoleluhiirtä. Tiesimme, että kerrostalossa asuvan vanhan pariskunnan lapsenlapset olivat aina vierailulla käydessään innolla tutkineet, mihin hiiret olivat sillä kertaa menneet. Eräänä perjantai-iltana nuo hiiret olivat kuitenkin kadonneet mystisesti jäljettömiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-iBIFw3ijRhk/Urf5UnN5rZI/AAAAAAAAAxE/SP5p6OLkCfQ/s1600/Photo+29.11.2013+19.13.07.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-iBIFw3ijRhk/Urf5UnN5rZI/AAAAAAAAAxE/SP5p6OLkCfQ/s400/Photo+29.11.2013+19.13.07.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hiiristä oli tehty myös katoamisilmoitus.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ensin meitä harmitti hiirten katoaminen - erityisesti, koska arvelimme lasten kaipaavan noita pieniä pehmoleluhiiriä. Sitten mieleemme juolahti, että voisimme selvittää, mihin hiiret olivat joutuneet. Näin se kävi.<br />
<br />
***<br />
<br />
Kun kivipuutarhan hiiriä ei näkynyt eikä kuulunut, oli luonnollista, että kivipuutarhan kolosta esiin ryöminyt karhu tuli surulliseksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-StmiFn63eBA/Urf6ILzehCI/AAAAAAAAAxM/joJ_vbAouUE/s1600/Photo+30.11.2013+11.41.16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-StmiFn63eBA/Urf6ILzehCI/AAAAAAAAAxM/joJ_vbAouUE/s400/Photo+30.11.2013+11.41.16.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Missä ovat hiirulaiset?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-28rVfZjfQCw/Urf6IVNf-2I/AAAAAAAAAxQ/R_eHTx08q6M/s1600/Photo+30.11.2013+11.50.47.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-28rVfZjfQCw/Urf6IVNf-2I/AAAAAAAAAxQ/R_eHTx08q6M/s400/Photo+30.11.2013+11.50.47.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Esiin ryöminyt karhu.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-Clponu_PNUE/Urf6ItjaykI/AAAAAAAAAxY/57-uTGrczA0/s1600/Photo+30.11.2013+12.09.42.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://2.bp.blogspot.com/-Clponu_PNUE/Urf6ItjaykI/AAAAAAAAAxY/57-uTGrczA0/s400/Photo+30.11.2013+12.09.42.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Karhu ikävöi hiiriä kivipuutarhassa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Mutta karhupa ei tiennytkään, että hiiret olivatkin vain lähteneet pienelle seikkailulle, eivätkä suinkaan olleet unohtaneet kivipuutarhan karhua.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-zZTEM_5cWoc/Urf6_fRbW4I/AAAAAAAAAxk/lPdQH5YtWko/s1600/Photo+21.12.2013+16.52.53.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://2.bp.blogspot.com/-zZTEM_5cWoc/Urf6_fRbW4I/AAAAAAAAAxk/lPdQH5YtWko/s400/Photo+21.12.2013+16.52.53.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hiiret lähettivät terveisiä...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-KlTRSIRUgRc/Urf6_mRyIoI/AAAAAAAAAxo/Sm7lecYAt3U/s1600/Photo+21.12.2013+16.53.03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://4.bp.blogspot.com/-KlTRSIRUgRc/Urf6_mRyIoI/AAAAAAAAAxo/Sm7lecYAt3U/s400/Photo+21.12.2013+16.53.03.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">... Napapiiriltä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Eikä karhukaan voinut olla enää murheellinen, saatuaan hiirten terveiset Napapiiriltä!<br />
<br />
***<br />
<br />
Yllätystä naapuripariskunnan lapsenlapsille junaillessamme emme osanneet aavistaa, että mekin saisimme osamme joulun ihmeestä. Nimittäin ennen kuin karhu sai postia, hänen murheitaan oli ilmestynyt lohduttamaan tonttu. Nyt he saavat yhdessä lukea hiirten terveisiä Korvatunturilta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-CHvlzuNJD1s/Urf7hGFoQYI/AAAAAAAAAx0/B5rOErDwWO4/s1600/Photo+21.12.2013+21.11.36.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://2.bp.blogspot.com/-CHvlzuNJD1s/Urf7hGFoQYI/AAAAAAAAAx0/B5rOErDwWO4/s400/Photo+21.12.2013+21.11.36.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Taianomaista ja ihmeen ihanaa joulua, rakkaat olevaiset! *<|:)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-9379407192895993612013-12-16T08:00:00.000+02:002013-12-16T08:00:00.850+02:00Vieraskynä: Kuinka minusta tuli sosiaalinenTämä <i>Aliisan</i> blogihan on täynnä mitä ihastuttavimpia vihjeitä siihen kuinka tutustua uusiin ihmisiin, ylläpitää jo olemassaolevia ihmissuhteita, ja muuten vain elää tässä sosiaalisessa maailmassa jonne kaikki olemme joskus tupsahtaneet. Ne ovat hyviä ohjeita ja olen iloinen että tämä blogi on olemassa, ja salaa toivon että Aliisa päivittäisi sitä vähän useammin.<br /><br />Mutta blogin ihastuttavuudesta huolimatta sanoisin, että sosiaaliseksi oppii ihan niin kuin kaikki muutkin asiat opitaan: Kävelemään opitaan kävelemällä, pyöräilemään pyöräilemällä, kirjoittamaan kirjoittamalla. Jos haluaa oppia jonglööraamaan, pitää ottaa pallot käteen ja alkaa heitellä, ja jos haluaa oppia soittamaan viulua, täytyy alkaa hieroa jousta viulunkieliä vasten. Ja aivan kuten ensiaskeliaan ottava ihmisentaimi, joka kompastelee joka kolmannella askeleella, tai aivan kuten viulunsoiton aloittelija, jonka korviaraastava ulina kiduttaa koko kerrostaloa, kömpelyys ja virheet kuuluvat myös sosiaalisuuden opetteluun.<br /><br />Kaikilla on varmasti ne omat kiusalliset muistonsa jostain teinivuosilta, jolloin kaikki on mennyt pieleen. Niitä kertoja, jolloin puoli tuntia on kerännyt rohkeutta mennäkseen puhumaan toiselle, ja sitten kun on saanut rohkeuden kasaan, onkin onnistunut vain sanomaan 'hei', jonka jälkeen on jäänyt seisomaan varttitunniksi hiljaa varpaita tuijotellen.<br /><br />Se on noloa, se on nöyryyttävää, se on kauheaa ja se syö sielun sisältä päin jättäen jäljelle vain pieniä itsetunnon rippeitä -- ja minä olin nuorempana sen mestari.<br /><br />Mutta minä huusin itselleni että perhana ei, jos muutkin osaavat puhua toisilleen, niin ei se voi minullekaan olla mahdotonta. Matkustin maan ääriin, pääsin hetkeksi eroon omista rutiineistani ja kotimaisesta roolistani, ja kun tulin takaisin pumppasin itseni täyteen jääräpäistä uhoa, ja valmistauduin hakkaamaan päätäni oman epäsosiaalisuuteni seinään. Sillä oli harmaa kivi miten vahvaa tekoa tahansa, kyllä sekin antaa periksi kun sitä aikansa takoo.<br /><br />Menin puhumaan ihmiselle, keräsin rohkeuden istahtaa samaan pöytään -- ja sitten istuin varttitunnin hiljaa katsellen kun toinen kiihdytti ruokailutahtiaan päästäkseen kiusallisesta seurastani mahdollisimman pian eroon. Menin toisen kerran juttelemaan ihmiselle, valmistellen päässäni hyviä juttuja joilla saisin jään murrettua ja keskustelun soljumaan sulavasti, ja heti toisen reagoitua tavalla jota en ollut etukäteen osannut odottaa, jäin änkyttämään yksitavuisia sanoja ja nopeutin ruokailutahtiani päästäkseni kiusallisesta tilanteesta eroon. Keräsin rohkeutta mennä puhumaan puolitutulle tytölle, ja vaikkei mielessäni ollut edes käynyt että voisin lähteä häntä iskemään, tytön alettua selittämään että hänellä on poikaystävä ja hän ei ole kiinnostunut, en osannutkaan luovia keskustelua yhtäkkiä tielleni putkahtaneen karikon ohi vaan jollain kömpelöllä tekosyyllä livahdin takaovesta ulos vaatenaulakoiden kätköihin, piiloon ettei kukaan näkisi noloa itseäni.<br /><br />Kerta toisensa jälkeen lupasin itselleni ja ihmiskunnalle, että vastedes lukittaudun vain huoneeseeni enkä enää koskaan altista kanssaihmisiäni nolostuttavalle olemassaololleni. Ja jos joskus kulkisinkin vielä julkisilla paikoilla, niin ainakin sitouttaisin itseni ehdottomaan vaitiololupaukseen. Mutta sitten aina lipesin, ja päätin yrittää vielä kerran.<br /><br />Kun viulua rääkkää tarpeeksi pitkään, niin kyllä siitä loppujen lopuksi alkaa yksittäisiä puhtaitakin ääniä irtoamaan. Ja kun vielä jatkaa vonguttamista, sieltä alkaa tulla jopa ihan tunnistettavia melodioita, ehkäpä jopa kauniihkoa musiikkiakin. Ja niinpä minäkin huomasin, että yhtäkkiä aloin löytää itseäni sosiaalisista hetkistä, jotka tuntuivat luontevilta. Löysin itseni istumassa vastapäätä tuntematonta ihmistä yliopistoruokalassa, jonka kanssa jäin juttelemaan vielä lautasten jo tyhjennyttyäkin, ja jonka seurassa tunsin että hänkin jopa nautti seurastani ja jutuistani. Ja pian se toistui toisen ihmisen kanssa. Ja kolmannen. Ja yhtäkkiä huomasin, että niitä kiusaantuneita hetkiä ei enää tullutkaan kuin harvoin, ja lopulta ne katosivat lähes tykkänään.<br /><br />Minulla oli jääräpäinen tahto muutta itseäni sosiaalisemmaksi, ja kyky olla antamatta periksi (vaikka ehkä minun olisi pitänytkin jo jossain välissä ymmärtää lopettaa kiusaamasta viattomia ihmisparkoja). Mutta hakeutumalla sosiaalisiin tilanteisiin altistin itseni kokemuksen karttumiselle, ja kokemuksen karttuessa taitoni paranivat, ja taitojeni parannuttua… No, nykyisin teen työtä, joka suurelta osin koostuu small talkista ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa. Joidenkin kanssa tulee tietysti toimeen paremmin, toisten kanssa huonommin, mutta siitä huolimatta itse tilanteet tuntuvat luontevilta. En juokse enää vessan piiloon jos en heti keksi mitään hyvää sanottavaa -- ainakaan kovin usein.<br /><br />Viime vuosina olen törmännyt muutamaan otteeseen "10 000 tunnin sääntöön", ajatukseen, jonka mukaan tullakseen oikeasti taitavaksi millä tahansa alalla sen eteen on tehtävä vähintään 10 000 tuntia työtä. Sama pätee varmasti sosiaalisuuteenkin, mutta sosiaaliseksi oppimisen hyvä puoli on siinä, että niitä tunteja, joissa sosiaalisuutta tulee opittua, tulee tahattomastikin jatkuvasti, vuosi vuodelta lisää, ja kunhan itsensä vain altistaa näille harjoituksille eikä eristä itseään kokonaan pois muusta ihmiskunnasta, 10 000 tuntia tulee täyteen ennemmin tai myöhemmin väistämättä.<br /><br />Sitä nopeammin mitä jääräpäisemmin taitoa harjoittelee.<br />
<i><br /></i>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://plus.google.com/u/0/_/focus/photos/public/AIbEiAIAAABECKCvzrrNmYLnmQEiC3ZjYXJkX3Bob3RvKig5YmEzNGRjOGFmMTY1NzRiYjJlM2ExNWEzMzg5NmM0OThhZmVhY2E1MAFjveo0dPWzGmgXSfWipGavjbtncQ?sz=64" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://plus.google.com/u/0/_/focus/photos/public/AIbEiAIAAABECKCvzrrNmYLnmQEiC3ZjYXJkX3Bob3RvKig5YmEzNGRjOGFmMTY1NzRiYjJlM2ExNWEzMzg5NmM0OThhZmVhY2E1MAFjveo0dPWzGmgXSfWipGavjbtncQ?sz=64" /></a></div>
<i>Tänään vieraskynään tarttui Kimmo, joka on sosiaalisesti itseoppinut maailmanmatkaaja. Kimmo piirtää myös sarjakuvia, joiden parissa voi viihtyä <a href="http://katvealue.com/sarjakuvat/joulukalenteri/parta-1-24/" target="_blank">Katvealueella</a>.</i>Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-9928268709296894192013-12-09T08:00:00.000+02:002013-12-09T08:00:01.321+02:00Joulu on pieniä tekojaViime maanantaina kirjoitin siitä, kuinka joulu on mielestäni taianomainen aika. Olen sitä mieltä, että jokainen voi löytää joulusta ihmeen. En suostu näkemään joulua pelkkänä krääsäjuhlana tai kulutuspakkona, vaan haluan uskoa, että joulun ihme tulee muualta - kun sen vain antaa tulla.<br />
<br />
Mainitsin tekstissäni, että jouluikkunat ja -mainokset voi katsoa näkemättä niiden piilotettua agendaa, jouluun itseensä keskittyen. Kävelin sitten erään ikkunan ohitse, ja pysähdyin lukemaan siihen kiinnitettyä tekstiä.<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: center;">
Merry Christmas.</div>
<div style="text-align: center;">
Christmas is </div>
<div style="text-align: center;">
doing a little</div>
<div style="text-align: center;">
extra something</div>
<div style="text-align: center;">
for someone.</div>
</blockquote>
<br />
Tässä lauseessa kiteytyy mielestäni täydellisesti se, mitä yritin edellisessä tekstissäni sanoa. Joulu on sitä, että tekee vähän jotain ylimääräistä jollekulle toiselle. Olipa tuo "a little extra" joululahja, joulukortti, ikkunaan kiinnitetyt jouluvalot, liedelle nostettu glögikattila, pieni yllätys työpaikalla, hyvän joulun toivotus, hymy, katse tai suudelma, se tuottaa aina iloa. Näitä pieniä tekoja me viljelemme ympärillemme koko joulukuun!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-9oWV-5DjIlM/UpuIurrK_yI/AAAAAAAAAw0/HBI1ZI4yef4/s1600/Photo+1.12.2013+19.33.48.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://4.bp.blogspot.com/-9oWV-5DjIlM/UpuIurrK_yI/AAAAAAAAAw0/HBI1ZI4yef4/s400/Photo+1.12.2013+19.33.48.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Christmas is doing a little extra something<br />for someone.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Voidaan toki hurskastella ja sanoa, että ainahan meidän pitäisi tehdä vähän ylimääräistä toistemme iloksi ja että ihmisten huomioinnin ei pitäisi keskittyä vain jouluun. Olen luonnollisesti samaa mieltä, sehän on koko tämän blogin ydinsanoma. Mutta me jäyhät ihmiset emme usein muista, kuinka suuri merkitys noilla erittäin pienillä ylimääräisillä huomionosoituksilla on.<br />
<br />
Jouluna meistä houkutellaan esiin se lapsenomainen ja hyväntahtoinen puoli, joka haluaa tehdä kaikkea pientä ylimääräistä hyvää muille, koska on joulu. Joulun tekeminen itsessään on "doing a little extra something for someone" ja sellaisenaan se on jo ihme.<br />
<br />
Ihmeellistä joulunaikaa kaikille!<br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-55376765555457170552013-12-02T08:00:00.000+02:002013-12-02T08:00:02.293+02:00Joulu on ihmeOlen aina ihmetellyt sitä, miksi joulu aiheuttaa stressiä ja pahaa mieltä ihmisille. Joulu, jonka pitäisi olla vuoden satumaisin, taianomaisin ja iloisin aika! Silti joka vuosi näihin aikoihin, kun kalenterin ensimmäinen luukku aukeaa, alkaa samalla armoton kiire, stressi ja kurttunaamojen paraati pitkin katuja.<br />
<br />
Lapsena joulu oli taikaa. Olen pikkutyttönä katsonut ulos ikkunasta ja todennut oravanjäljet nähtyäni, että <i>"Tuosta se tonttu on mennyt!"</i>. Äitiä se hymyilytti pitkän aikaa. Miten tästä satumaisesta ajasta pystyy tulemaan ihmisille niin järkyttävä stressin aihe?<br />
<br />
Siten, että ihmiset lakkaavat muistamasta, miksi joulu tehdään. Ei kukaan pakota ketään tekemään joulua. Ei kukaan rankaise tai sakota jouluvalojen laittamatta jättämisestä tai joululaulujen kuuntelemattomuudesta. Joulu on pääasiassa vapaaehtoinen juhla. Toki siltä ei voi välttyä, mutta siihen ei ole pakko ottaa osaa.<br />
<br />
Sen sijaan halutessaan voi katsoa ympärilleen ja nähdä sen taianomaisen satumaailman, jonka me ihmiset yhdessä rakennamme, jotta meillä olisi joulu. Kaikki ne valot, tuoksut, äänet, värit, koristeet... Ne rakennetaan vuosi toisensa jälkeen joulun sadun vuoksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Ghvv2mahxBQ/UptGko_yc3I/AAAAAAAAAwk/wsujpHchYbM/s1600/Photo+24.12.2012+18.03.16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://3.bp.blogspot.com/-Ghvv2mahxBQ/UptGko_yc3I/AAAAAAAAAwk/wsujpHchYbM/s400/Photo+24.12.2012+18.03.16.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joulun taikaa kera siskon ja koiran.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Se on jokaisen oma asia, miten tähän kaikkeen haluaa suhtautua. Oma valintani on kiitollisena ihmetellä kaikkea sitä kauneutta, minkä ihmiset voivat halutessaan yhdessä rakentaa - kaikkien iloksi! Eikä silloin joulu ole enää kuluttamista, tuotehysteriaa, kiirettä tai stressiä. Joulu on satu, tarina, seikkailu, palanen jotain ihmeellistä.<br />
<br />
Toki joulun varjolla myydään asioita ja joulu valjastetaan kulutushysterian apuriksi, mutta ei sitä ole pakko ruokkia. Voi katsoa jouluikkunat ja -mainokset ja nähdä pelkästään sadun, kieltäytyä näkemästä piilotettua agendaa. Monesti on helpottavaa olla tahallaan naiivi ja sinisilmäinen.<br />
<br />
Parasta joulussa on juuri se, että se kehottaa meitä olemaan naiiveja, lapsellisia ja hetken aikaan uskomaan satuihin ja ihmeisiin.<br />
<br />
Toivon jokaiselle rauhallista ja taianomaista joulukuuta! Ehkä tainaomaista joulua voi houkutella esiin kuuntelemalla vaikka <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/search/label/joulukalenteri">Alaksin kokoamia joululauluja</a>, jotka on saatavilla myös <a href="http://www.youtube.com/watch?v=0DDaG6ayJPg&list=PL1EBD54512BBE380D" target="_blank">YouTubessa</a> ja <a href="http://open.spotify.com/user/kukankastelija/playlist/40mpRV6Fv1KfhgaLKWdPUm" target="_blank">Spotify:ssa</a>.<br />
<br />
<b>Mitä sinä ajattelet joulusta?</b><br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-10523626539035350102013-11-08T08:00:00.000+02:002013-11-08T08:00:01.580+02:00BFF #12: What's the deal with the naked sauna thing?Hey all and welcome to our last episode of <i><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/search/label/BFF" target="_blank">BeFriending Finland</a></i>! Dozen is a nice roundish figure to stop at, don't you think? We've had a peculiar road and I think it is only fitting to end our series with a post about the sauna - the most peculiar thing in Finland of all times.<br />
<br />
When I started eleven episodes ago, I told you about the <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/04/befriending-finland-1-personal-space.html" target="_blank">Finn's need of a personal space</a>. Yesterday I got <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/04/befriending-finland-1-personal-space.html?showComment=1383775127264#c8832799421261720920" target="_blank">an excellent comment from Bob</a> who, after living 14 years in Finland (go Bob!), has noticed that though we like space we love closeness. This impression he has gotten in a sauna. Wait... where?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-dBY66X0Z7Mw/UnveY45ib2I/AAAAAAAAAwU/Q6V6ezavUMQ/s1600/blogi20131109.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-dBY66X0Z7Mw/UnveY45ib2I/AAAAAAAAAwU/Q6V6ezavUMQ/s400/blogi20131109.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sauna.<br />Picture: <a href="http://farm3.staticflickr.com/2835/8827941724_958648175d.jpg" target="_blank">Jukk_a</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
A sauna is a room with a stove (or is a heater a more proper term?), which you heat up with either wood or electricity until the room temperature is at least 70 degrees Celsius. Then you strip naked, often in a group, sit on these long wooden benches and throw water on the stove to produce hot steam.<br />
<br />
In the sauna you sit, you sweat, you talk (or not) and purely enjoy the heat until you're done. Sometimes you might even beat yourself or each other gently with branches of a birch.<br />
<br />
Okay, written out like that it really sounds crazy. And what makes the sauna even a more crazy concept is that, like Bob said, you can sit very closely in the sauna - even with strangers and with both sexes present! Now this must sound very contradictory to you after the talk about personal space. And perhaps it is.<br />
<br />
But I think that maybe in this vast, expansive country, where winters are snowy and dark, and where there's more personal space anyone can come up a use with, we have figured out a cultural context in which we can purely enjoy the company of each other. A context where you can get a little bit closer to others in a non-sexual environment. A context where it is quite okay to strip naked, both physically and personally, because in a sauna we are all simply human beings without any makeup.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-tPnS9zNuThk/UnvdY-O76BI/AAAAAAAAAwM/OKlFdW7XsN8/s1600/etel%C3%A4njuippi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-tPnS9zNuThk/UnvdY-O76BI/AAAAAAAAAwM/OKlFdW7XsN8/s400/etel%C3%A4njuippi.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">It's also common to run from the sauna to a lake or a pond.<br />This picture is from last <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/06/bff-4-whaaat.html">Juhannus.</a>..</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sauna is a good excuse to get friends over. It's a time families spent together. It brings people closer and takes away the barrier that we normally build. It is also respectful tradition since in the sauna it is not okay to stare or act offensive in any way. That is why it's okay to have both sexes present in one sauna, even though public saunas regularly have different sides for men and women.<br />
<br />
At some point children stop bathing around the opposite sex parent, since parents are too close and it starts feeling awkward. And I guess here's the key of understanding how space-loving Finn might enjoy a tradition<br />
of the sauna. A sauna is friendly, respectful but not so personal tradition.<br />
<br />
And most of all - it's fun!<br />
<br />
It has also been fun to share some insights about Finnish culture with. Thank you for sharing, for commenting and for being interested in the matter. If you come up with good ideas of a blog post, a good story or any other thing you might wan't to tell me about, don't hesitate to send me an email: aliisainwonderland (a) gmail.com.<br />
<br />
Thank you and see you around!<br />
<br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-57891966657771319562013-10-11T08:00:00.000+03:002013-10-11T08:00:10.872+03:00Toisenlaisia tarinoita: polyamoristiHaluan tutustuttaa teidät jännittäviin, erilaisiin ihmisyksilöihin, joten koostan teille pienen sarjan juttuja, <i><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/search/label/toisenlaisia%20tarinoita" target="_blank">toisenlaisia tarinoita</a></i>. En halua väittää, että näissä toisenlaisissa tarinoissa olisi jotain kummallista tai omituista, päinvastoin. Ne ovat toisenlaisia vain siksi, että ne ovat erilaisia kuin minun. Mutta ovatko ne kenties samanlaisia kuin sinun?<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Polyamoristi</b></span><br />
<br />
<b>Kerrotko lyhyesti mitä polyamoria on ja mitä se sinun elämässäsi tarkoittaa?</b><br />
<br />
Polyamoria (poly = monta; amor = rakkaus) tarkoittaa lähes suoraan käännettynä monirakkaudellisuutta. Suomeksi voi ehkä sujuvammin puhua monisuhteisuudesta, joillakin voi olla muitakin käsitteitä, mutta nämä ovat ehkä yleisimmin ymmärretyt.<br />
<br />
Omassa elämässäni polyys on ennen kaikkea sitä, että rakkaus ei ole rajallinen luonnonvara. Minulla ainakin on sitä tuhlattavaksi asti. En näe romanttista rakkautta sinänsä kauhean erilaisena nimenomaan tässä riittävyydessä kuin ystävien välistä platonista rakkautta, sukurakkautta, sisarusrakkautta tai vanhemman ja lapsen välistä rakkautta. Ne voivat olla aivan yhtä syvää rakkautta kuin romanttinenkin rakkaus, ja niistä riittää useammalle jaettavaksi, miksei siis romanttisestakin rakkaudesta riittäisi. Romanttisen rakkauden ilmenemistavat ovat vain tietenkin erilaisia.<br />
<br />
<b>Oletko kertonut polyamoriasta läheisillesi ja miten he ovat asiaan suhtautuneet?</b><br />
<br />
Olen kertonut polyydestani muutamalle läheiselle ihmiselle, ja suhtautuminen on ollut hyväksyvää, eikä kukaan ole minusta etääntynyt polyyteni vuoksi. Kaikki eivät ole asiaa ihan ymmärtäneet, mutta kohtaavat silti minut omana itsenäni. Itselleni läheisimmät sisarukset tietävät, muiden ei tarvitse.<br />
<br />
<b>Millaisia ennakkoluuloja ja -asenteita polyamoriaan liittyy?</b><br />
<br />
Yleisimmät kohtaamani ennakkoasenteet ja -luulot polysuhteita kohtaan ovat, että se on jonkinlaista "(luvan kanssa) pettämistä", "kaiken liikkuvan ja liikkumattomankin panemista", "seuraavaksi ne varmaan haluavat olla siskonsa ja koiransa kanssa", "sitoutumiskammon peittelyä", "miesten juoni naisten hyväksikäyttöön ja alistamiseen", "perversio", ja niin edelleen.<br />
<br />
Yleinen luulo myös on, etteivät polyt tiedä, mitä rakkaus on, koska he jakavat romanttista rakkautta useammalle kuin yhdelle ihmiselle eivätkä omista seksuaalisuuttaan vain yhden ihmisen käyttöön. Tapaan vastata tähän pilke silmäkulmassa, että onneksi et rakasta minua, muuten varmaan panisit. Heh.<br />
<br />
<b>Millaisia erityisiä haasteita polysuhteissa on? Miten nuo haasteet voitetaan? </b><br />
<br />
Polysuhteiden erityishaasteena näen ajankäytön hallinnan. Se on ollut itselleni vaikeinta. Vaikka rakkaus ei olisikaan rajallista, vuorokaudessa on silti vain 24 tuntia ja risat, viikossa sen seitsemän päivää ja kuukausiakin on vuodessa vain 12. Ajankäytön hallinta on oleellista, jotta voisi huomioida riittävästi kumppaneitaan, eikä kukaan kokisi saavansa vähemmän kuin mitä suhteeseen antaa. Samoin on myös tärkeää osata pyytää ja ottaa omaa aikaa. Aikatauluttamisessa ei ole onneksi mitään pahaa, se vain täytyy opetella.<br />
<br />
Toinen haaste on mustasukkaisuus, jota liittyy sekä mono- että polyamorisiin suhteisiin. Mustasukkaisuuden pohjalla on aina pelko jostakin. Yleensä siitä, ettei ole itse tarpeeksi hyvä ja mielenkiintoinen pitämään toisen kiinnostusta yllä, ja/tai että kumppaniin ei voi luottaa täysin, jolloin joku voisi hänet viedä pois omasta elämästä. Ensimmäinen askel on sen tunnistaminen, että pelko on monesti petollinen tunne ihan itsessään. Pelot voivat olla hyvinkin järjenvastaisia, eivätkä läheskään aina perustu todellisuuteen. Seuraavaksi on tarkasteltava omia tunteitaan. Epävarmuus, pelko ja mustasukkaisuus voivat koostua monista erilaisista tuntemuksista. Keskustelu (tähän liittyy myös kuuntelu ja kärsivällinen ymmärryksen hakeminen!) auttaa aina.<br />
<br />
<b>Uskotko, että tämänkaltaiset parisuhdemuodot yleistyvät tai olisivatko polysuhteet yleisempiä, jos niistä tiedettäisiin enemmän?</b><br />
<br />
Uskon, että vaikka polyamoria olisi yleisemmin tiedossa oleva ilmiö, polysuhteiden yleistyminen olisi melko marginaalista, ainakin aluksi, koska yleensä polyt ovat löytäneet tiensä omanlaiseensa elämään melkoisten tietämättömyyden tiheikköjen ja vaikeuksien lävitse joka tapauksessa. Lisäksi asenneilmapiirit muuttuvat suhteellisen hitaasti, ja ihmisten mieliin on aika tiukasti taottu yksiavioinen, monoamorinen malli, josta poikkeamista, vaikka kyseessä olisi yhteinen sopimus, pidetään yleisesti moraalittomana. Monet potentiaaliset polyt siis luultavasti kamppailisivat pitkään syyllisyyden ja ristiriitojen kanssa.<br />
<br />
Lisäksi, vaikka rehellisyys on hyväksi mille tahansa suhteelle, polysuhteen perustoimivuudenkin vaatima avoimuuden ja rehellisyyden taso on hyvin monelta liikaa vaadittu, ja ihmiset ovat nykyään pääasiassa melko laiskoja näkemään sen opettelemisen kaltaista vaivaa sekä tutkimaan omia tuntemuksiaan ja niiden syitä. Ajan myötä polysuhteet saattaisivat lisääntyneen tiedostamisen myötä yleistyä enemmänkin, mutta lukuja on tietenkin vaikea edes arvoida.<br />
<br />
<b>Millaisia toimia yhteiskunnan taholta vaadittaisiin, että ennakkoluulot polysuhteita kohtaan ja polysuhteiden marginalisointi vähenisi?</b><br />
<br />
Sen kaltaiset toimenpiteet, jotka ovat johtaneet seksuaalivähemmistöjen kohdalla laajempaan hyväksyntään, eivät varmaankaan haittaisi. Oppikirjoissa voisi olla maininta siitä, että ei välttämättä kannata kasata syyllisyyttä omaan niskaansa, jos tuntuu, että rakkautta olisi enemmänkin jaettavaksi kuin yleensä oletetaan.<br />
<br />
Avioliittoa kaikki polyt eivät kaipaa, mutta jonkinlainen lain rukkaaminen esimerkiksi lapsen yhteishuoltajuuden takaamiseksi monenvälisissä suhteissa voisi silottaa monta kuoppaa, samoin kuin testamenttisäädösten laajentaminen tai muokkaaminen tasaveroisemman perintäoikeuden saavuttamiseksi, jossain vaiheessa.<br />
<br />
<b>Muita ajatuksia?</b><br />
<br />
Polyys ei tarkoita samaa kuin pettäminen, ei edes ns. luvan kanssa pettäminen, mitä moinen termihirviö sitten tarkoittaakin, käsittääkseni pettäminen kun on nimenomaan toisen selän takana, salassa, suhteen yhdessä sovittuja sääntöjä vastaan toimimista. Polysuhteessa siis voi pettää tarkalleen tuon määritelmän mukaan, vaikka pettäminen ja polyys eivät sama asia olekaan.<br />
<br />
Joillekin voi olla yllättävää, että nainen voi olla omasta halustaan polysuhteessa, jopa oma-aloitteisesti etsiä sellaista koska preferoi polymuotoista suhdetta, mutta näin vain on - itsekin tietääkseni edustan naissukupuolta!<br />
<br />
<b>Mitä haluaisit sanoa muille polyamorisille, jotka vasta opettelevat tuntemaan itseään?</b><br />
<br />
Monelle polylle on tuttu <i>Franklin Veauxin</i> <a href="http://www.morethantwo.com/" target="_blank">polyamoriasivusto</a> (aiemmin sivuston xeromag.com alaisena osiona). Englantia osaaville se on aarreaitta polyamoriassa luovimiseen. Sieltä löytyy muun muassa mainio opas siihen, miten mustasukkaisuutta kannattaa lähestyä polysuhteissa.<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://confrontinglove.com/wp-content/images/posts/polyamory.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="131" src="http://confrontinglove.com/wp-content/images/posts/polyamory.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://confrontinglove.com/">confrontinglove.com</a></td></tr>
</tbody></table>
<b>Haastateltavana: Stanzara</b><br />
Olen -87 syntynyt elämän ihmettelijä, tällä hetkellä työtön, mutta unelmoin kääntäjän ammatista ja vapaa-ajallani hengailen maailman parhaiden kämppisteni sekä ystävieni kanssa, kirjoitan, sekä luon muutenkin kaikenlaista. Minulla on myös kaksi kissakamua. Olen elänyt ison osan elämääni ennen itsenäistymistäni sijaisperheessä. Pidän kuitenkin yhteyttä sekä biologisiin vanhempiini että sisaruksiini. Ideaalisuhteeni olisi polysuhde, mutta tällä hetkellä olen sinkku. Blogini <a href="http://zarastaja.wordpress.com/" target="_blank">löytyy täältä</a>.<br />
<br />
<br />
Jos sinulla on toisenlainen tarina tai tiedät jonkun, joka haluaisi kertoa toisenlaisesta tarinastaan, ota rohkeasti yhteyttä <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/p/kysy-aliisalta.html" target="_blank">Kysy Aliisalta -nappulan</a> kautta tai laita sähköpostia osoitteeseen aliisainwonderland(a)gmail.com.<br />
<br />
Oletko polyamoristi tai tunnetko ihmisiä, jotka elävät polysuhteessa? Mitä ajatuksia polyamoria sinussa herättää? Onko rakkaus rajaton luonnonvara ja voiko montaa rakastaa yhtä aikaa? Kenellä on lupa määritellä, että montako ihmistä parisuhteeseen kuuluu?<br />
<br />
<div>
<br /></div>
Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-62078678751518268882013-09-12T08:00:00.000+03:002013-09-12T10:54:37.987+03:00... = odotaMeitä kun niihin kuuluisiin juniin on niin monta ja parille on paikka asemalaiturillakin, täytyy opetella mukautumista. Niin <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/08/ah.html" target="_blank">sanaston</a>, rytmin kuin <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/01/liis-ala-huuda.html" target="_blank">voimankin</a> kanssa on keskusteluissa hienosäädön varaa. Aiemmin olemme puhuneet siitä, että <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/01/seurassa-vaikene-valilla.html" target="_blank">hitaampi puhetahti antaisi armoa</a> myös mietteliäämmille puhujille. Tänään aiheenamme on sähköinen keskustelu.<br />
<br />
Minä en tunnetusti ole hidas hämäläinen. Juuriltani kiivaiden, kateellisten kainuulaisten ja kovin puheliaiden <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/02/murrekohinaa.html" target="_blank">karjalaisten hybridinä</a> olen tottunut puhumaan paljon, <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/01/liis-ala-huuda.html" target="_blank">nopeasti ja kovaa</a>. Tämä kommunikaatiomalli periytyy puheestani myös kirjoitettuun keskusteluun ja kun kuusi ja puoli -sormijärjestelmäni hakkaa näppistä, jälkeä syntyy aika vauhdikkaasti.<br />
<br />
Ryhdyin tässä hiljattain tutkimaan ystävieni kanssa käytyjä chat-keskusteluja. Tajusin, että asioihin liian nopeasti reagoiva ja toisia keskustelujan aihioita ensimmäisen päälle aloittava viestintätyylini katkoo keskusteluja. Näin se käy:<br />
<br />
Minä: <em>"Moi, mitä kuuluu?"</em><br />
Ystävä: <em>"Moi, kiitos ei ihmeempiä. Tulin juuri kotiin Tukholmasta ja nyt väsyttää. Mitäs itsellesi?"</em><br />
Minä: <em>"Ai, vau, mitä jännää Tukholmassa näkyi?"</em><br />
<br />
Tässä kohtaa kolme pistettä ilmaantuu chat-ikkunan reunaan ja teksti kertoo, että toveri kirjoittaa. <br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-tNSCt_BUbrc/Uida4Cb4rWI/AAAAAAAAAvc/R4tJX3MWImQ/s1600/blogi20130904.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="242" src="http://3.bp.blogspot.com/-tNSCt_BUbrc/Uida4Cb4rWI/AAAAAAAAAvc/R4tJX3MWImQ/s400/blogi20130904.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toveri kirjoittaa...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Odotellessani ajattelen, että vastaan jo valmiiksi hänen kysymykseensä.<br />
<br />
Minä:<em> "Eikä tänne kummempia. Töitä vaan. Tai no jaa, sen verran ehkä uutta kuitenkin, että minut nimitettiin hiljattain paitsi tiedottajaksi myös tyttöystäväksi."</em><br />
<br />
Kolme pistettä häviää. Menee hetki.<br />
<br />
Ystävä: <em>"Eihän? Onneksi olkoon! Hieno homma. Miltä nyt tuntuu?"</em><br />
<br />
Kun alan vastata, kolme pistettä eivät palaa. En koskaan kuule, mitä jännää Tukholmassa näkyi. Se jää vaivaamaan ja vaikka toisinaan onnistun palaamaan aiheeseen, useimmiten kolmen pisteen aikana muodostetut lauseet jäävät minulle ikuiseksi mysteeriksi.<br />
<br />
Olen alkanut opetella hidastamista ja syventymistä, odottamista ja kärsivällisyyttä. Olen istunut käsieni päälle, jotta kun kolme pistettä ilmestyvät ruutuun, en pukahda mitään. Tuijotan ruutua maanisesti, kunnes teksti on pulpahtanut ruutuun. En halua huomata enää yhdenkään lauseen menevän kolmen pisteen taakse piiloon.<br />
<br />
Toistaiseksi tämä on toiminut aika hyvin. Kai minustakin vielä kärsivällinen aikuinen tulee.<br />
<strong>Tuleeko sinusta? Kadotatko keskusteluja kolmeen pisteeseen? Reagoitko nopeasti vai hitaasti? Pitääkö kolmen pisteen kohdalla odottaa?</strong><br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-39539006536451013592013-09-05T14:00:00.000+03:002013-09-05T14:05:30.588+03:00Älä sitkutaJos saisin antaa teille yhden elämänohjeen, se kuuluisi näin: älä sitkuta.<br />
<br />
Sitkuttaa on kainuulainen verbi, jolla kuvataan hankalaa ja työlästä etenemistä. Ykkösvaihteella tasaisella tiellä polkeminen on sitkuttamista. Sitkuttamiseksi meno muuttuu myös silloin, jos potkukelkan alle eksyy hiekkaa. <br />
<br />
Minulle sitkuttaminen on muutakin. Se on <em>sitku</em>ttamista. Sitkuttaminen noudattaa muotoa: "minä olen onnellinen, sitku..." <br />
<br />
Voin kertoa teille salaisuuden. Sitku ei koskaan tule. Ei tule sitä hetkeä, jolloin kaikki olisi mystisesti hyvin ja onnellista. Kiire ei lopu, kun tilalle tulee uusi. Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi sitkuun. Pitkä ponnistelu megalomaanisen päämäärän vuoksi tuo harvoin onnen, sillä useimmiten sitkussa vallitsee tyhjyys, jopa pettymys.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-aRiQheYybdg/UidnCrNhhuI/AAAAAAAAAvs/JEEUsY4GMyU/s1600/elisalle.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="290" src="http://1.bp.blogspot.com/-aRiQheYybdg/UidnCrNhhuI/AAAAAAAAAvs/JEEUsY4GMyU/s400/elisalle.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://maijalumme.blogspot.fi/" target="_blank">Maija Lumme</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ellei ihminen ole tyytyväinen eletyllä hetkellä, hänen on hyvin vaikea olla onnellinen sittenkään, kun on päässyt sitkuun. Elämän lykkääminen johonkin abstraktiin sitku-hetkeen on elämän hukkaamista. Haaveilla saa ja pitääkin, mutta onnen löytäminen läheltään joka päivä on sellainen taito, joka jokaisen olisi hyvä opetella.<br />
<br />
Harvoin <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/05/kaiken-se-kestaa-kaiken-se-karsii.html" target="_blank">olosuhteet ovat sellaiset</a>, ettei niiden kanssa oikeasti voisi olla onnellinen, jos vaan päättää opetella. Siis sen sijaan, että hokisi itselleen "minä olen onnellinen, sitku...", olisi paljon tärkeämpää miettiä, miten voisin olla onnellinen nyt heti. <br />
<br />
<strong>Oletko sinä onnellinen sitku vai nytku?</strong><br />
<br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-46068725503906970892013-08-29T08:00:00.000+03:002013-09-04T19:22:15.551+03:00Äh!Viestintä on lempilapseni. Kuten infoteksti kertoo, viestin työkseni ja koen olevani siinä suhteellisen hyvä. On kuitenkin lohdullista, että arki säännöllisin väliajoin palauttaa takaisin pinnalle maan ja muistuttaa, ettei tässäkään asiassa omnipotentti ole kukaan.<br />
<br />
Olen aiemmin jo jutellut kanssanne <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/01/p.html" target="_blank">kieltä näyttävän hymiön</a> monenlaisista tulkintatavoista. Itselleni se on hyväntuulisen ilkikurinen, siskolleni negatiivissävytteisempi mielenilmaus. Kolmas meidän sisarkatraasta yhdisti sen vain SLURPS-äännähdykseen.<br />
<br />
Samanlaiseen epävarmuuteen minut saatteli tekstiviestiin pujotettu "äh". Vaikka miten päin puhelinta kääntelin, en osannut päättää, miten tuo "äh" olisi pitänyt tulkita. Kun eleet puuttuvat, on vaikea sanoa onko "äh" kirjoitettu hymyillen vai otsa rypistyneenä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-AEFXbOwVy3c/Uh494xXdMxI/AAAAAAAAAvM/o4xhDERrD-w/s1600/iforgot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://2.bp.blogspot.com/-AEFXbOwVy3c/Uh494xXdMxI/AAAAAAAAAvM/o4xhDERrD-w/s400/iforgot.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sekä nyky- että nuorisoversio allekirjoittaneesta<br />
on hyvin usein hämmentynyt.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Toisinaan tulkintavaikeuksia on asioilla, joiden luulisi olevan yksiselitteisiä. Kuulin parista, jonka osapuolilla oli hyvin erilainen tapa ymmärtää sana "ajatella". Kun nainen kertoi ajatelleensa, hän toden totta oli vasta ajattelemassa ääneen. Mies taas ymmärsi, että kun jotain on ajateltu, se on tahtotilan ja lopputuloksen ilmaus. Voitte kuvitella millaisia solmuja tällainen saa aikaan.<br />
<br />
Päänvaivaa aiheuttaa usein toisen <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/02/murrekohinaa.html" target="_blank">murrealueen puhetapa</a>. Siellä, mistä minä olen kotoisin, tavataan joku mitätön asia kuitata sanoen "pikkuvikoja". Se tarkoittaa siis, että asia on niin pieni ja harmiton, ettei siitä kannata murehtia. Sanontaa tuntemattomalle nuorelle miehelle saattavat sen sijaan pikkuiset viat kuulostaa ihan erisävyiseltä reaktiolta, kuin millaiseksi ne oli tarkoitettu.<br />
<div>
<br /></div>
Jos jotain tästä kaikesta omasta ja muiden maanpinnalle kolahtelusta olen oppinut, niin sen, että <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/05/viestinta-yleensa-epaonnistuu-paitsi.html" target="_blank">aina pitää varmistaa</a>. Heti, kun ei ole ihan varma - ja toisinaan silloinkin, kun varma luulee olevansa - on syytä pysähtyä, katsoa toista silmiin ja kysyä "tarkoititko tämän näin vai näin". Monesti se ihan toinen näin kuin olisi äkkiseltään kuvitellut.<br />
<br />
<b>Koska sinä viimeksi ymmärsit väärin? </b><br />
<b><br /></b>Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-91033476620030325072013-08-27T08:00:00.000+03:002013-08-27T08:00:00.907+03:00Vieraskynä: Nauti anteliaisuudestaPitäisikö kaverille soittaa tai tehdä palvelus, jos tämä kaveri ei välttämättä ole valmis soittamaan takaisin tai tekemään vastapalvelusta? Oman elämänfilosofiani mukaan ratkaisu on kyllä: pitäisi soittaa ja pitäisi tehdä se palvelus. Ensiksi kannattaa toki huolehtia itsestään, mutta sen jälkeen on hyvä auttaa muita monin tavoin, ilman pakkoa vastapalveluksista.<br />
<br />
Antelias ja mukava tyyppi on erittäin kiva olla ihan vain antamisen ilosta. Jos jokin tekosi saa jonkun muun iloiseksi, niin mitä muuta palkintoa siitä tarvitset? Jos joudut tekemään palveluksia useammin kuin itse niitä saat, niin entäs sitten? Saat kuitenkin jokaisesta tekemästäsi palveluksesta itsellesi antamisen ilon. Usein kitisevien palvelustenlaskijoiden mielestä he tekevät enemmän jokaiselle ihmiselle kuin he itse tältä saavat. Tämä ajatus ei tietenkään voi pitää paikkansa, ja aiheuttaa vain turhaa mielipahaa kaikille.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-jP6OTlMBKvQ/UhucD9M9zLI/AAAAAAAAAu8/5eEebjSq4f4/s1600/blogi20130826.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="328" src="http://2.bp.blogspot.com/-jP6OTlMBKvQ/UhucD9M9zLI/AAAAAAAAAu8/5eEebjSq4f4/s400/blogi20130826.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://www.flickr.com/photos/lorenkerns/8420459743/sizes/m/in/photolist-dQ64jp-LneM1-aA2LMk-5u12h4-Lns38-4SE3va-7AaPgR-dZzn3r-7y794e-HCr3N-caVp83-7ciHw2-4gDU69-byLQ9M-byLQ3V-bkRTm3-byLNuD-byLKH4-bkRTAw-bkRTKy-bkRUDs-byLKnH-bkRSHG-bkRU7J-bkRTvU-bkRRWy-byLLAc-byLPut-byLQ2H-byLPDc-bkRWtN-bkRSXQ-bkRVCN-bkRVef-byLNNP-byLM4r-bkRT6L-byLNZR-byLNH2-byLKi2-bkRVKL-byLLwH-bkRX4S-byLMKZ-bkRUu9-bkRUZ5-byLMA4-byLPkg-bkRSkN-byLNA4-byLKWH/" target="_blank">lorenkerns</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jos mietitään asiaa täysin itsekkään henkilön näkökulmasta, niin hänenkin kannattaa olla varauksettoman antelias kahdesta syystä. Ensiksi, palveluksia saa itse eniten, kun niitä tekee muille. Toiseksi, näitä tehtyjä palveluksia ei kannata kenenkään laskea, koska se vähentää ihmisten halukkuutta tehdä jatkossa vastapalveluksia. Varaukseton anteliaisuus näkyy ulospäin ja parantaa ilmapiiriä.<br />
<br />
Mieti palveluksien tekemistä tänään, kun kirjoitat jollekin sähköpostia tai keskustelet jonkun kanssa. Miten voisit tehdä hänen päivästään paremman? Voisitko esimerkiksi kysyä kiinnostuneena kuulumiset, tarjota kyydin jonnekin tai antaa hänelle tarpeellista tietoa vaikka työtehtävään liittyen? Nauti antamisen ilosta ja ideoi läheistesi päivät paremmiksi.<br />
<br />
Miten paljon ja millaisia palveluksia sinä teet? Entä odotatko vastapalveluksia? Mitä muita ajatuksia kirjoitus herätti?<br />
<br />
<i>Tämänpäiväisen, Alaks olee?:n kolmannen vieraskynäkirjoituksen on kirjoittanut ihmissuhdetaitokouluttaja Karla Nieminen Jäänmurtajista. Hän haluaa kertoa ihmisille, miten elämästä voi nauttia entistä enemmän treenaamalla ihmissuhdetaitoja entistä paremmiksi. Karlan blogi löytyy <a href="http://jaanmurtajat.blogspot.com/" target="_blank">täältä</a>. </i>Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-25931988262088273702013-08-14T08:00:00.000+03:002013-08-14T08:00:00.982+03:00Ryhtiliike!Istuin koneella selaamassa vanhoja valokuvia. Löysin otoksen, jossa pikkusisko ystävineen rymyää etualalla ja minä istun taustalla kotikodin olohuoneessa tietokoneella, takamuksen alla selkänojaton puupenkki, ruoto aivan suorassa.<br />
<br />
Havahduin vertaamaan, miltä ruotoni näytti siinä hetkessä, enkä voinut olla miettimättä, mitä näiden kymmenen vuoden aikana on oikein tapahtunut. Järkytyksestä toivuttuani aloin tehdä empiiristä tutkimusta, mutta järkytyin vain kahta kauheammin.<br />
<br />
Suurin piirtein yhdeksällä ihmisellä kymmenestä on aivan häkellyttävän huono ryhti. Kävellessä sitä ei niin huomaa, mutta istuessa kyllä. Tarkkailin tilannetta etenkin <i><a href="http://www.kuopiorock.fi/" target="_blank">KuopioRockissa</a></i> ja työpaikan ruokalassa ja aloin raapia kuuppaani huolestuneena.<br />
<br />
Jos tätä tahtia jatketaan, nuo <a href="http://i.imgur.com/hNIRpbY.jpg" target="_blank">humoristiset t-paidat</a> siitä, miten ihminen taantuu takaisin apinamaisen kumaraan asentoon eivät välttämättä olekaan pelkkä vitsi. <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/07/ala-uraudu-laita-luuri-pois.html" target="_blank">Pää älyluurin ylle kumartuneena</a>, selkä mutkalla, hartiat edessä, kasaan painuneena. Tällaisessa asennossa me elämämme teräksisimmässä kunnossa olevat nuoret ihmiset vietämme päivämme.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-R8kNCqJgUKM/Ugp-3hrPpYI/AAAAAAAAAus/Ena9tlieD_o/s1600/Photo+2.8.2013+15.37.19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://3.bp.blogspot.com/-R8kNCqJgUKM/Ugp-3hrPpYI/AAAAAAAAAus/Ena9tlieD_o/s400/Photo+2.8.2013+15.37.19.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Edukseen erottuvia poikkeusyksilöitä KuopioRockissa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ryhti ei ole mikään ihan pikkujuttu. Fysioterapeuttiystäväni valisti minua kertoen, että kun emme istu ryhdikkäästi, selkäämme ei tue yksikään lihas vaan koko paino on jänteiden varassa. Ajan saatossa lihakset surkastuvat ja ryhdin pitäminen on entistä hankalampaa. Kasassa istuen veri ei kierrä, ajatus ei kulje, selkä rasittuu ja kipeytyy.<br />
<br />
Mutta tiedättekö mikä on kaikkein pahinta? Se on myös aivan käsittämättömän epäesteettistä!<br />
<br />
Elleivät siis terveydelliset syyt saa selkää oikenemaan, mieti hetki miltä <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/11/ruumiinkielella.html" target="_blank">kasaan painunut olemuksesi näyttää</a>. Hilaa penkki peilin eteen ja katso itseäsi kasaan painuneena. Nosta sitten selkä suoraksi ja pää pystyyn. Muista tuo ero joka kerta, kun huonoon kuntoon päässyt selän lihaksisto kapinoi ja yrittää painaa kumaraan.<br />
<br />
<b>Tämä ryhtiliike koskee eritoten minua itseäni, mutta koskeeko se sinua myös? Kärsitkö kipeästä selästä? Oletko ryhdikäs? Erottuvatko ryhdikkäät ihmiset edukseen? Missä asennossa istut juuri nyt?</b><br />
<br />
<br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-40285908053511358382013-07-24T08:00:00.000+03:002013-07-24T08:00:01.254+03:00Parempi pieni anti...kuin suuri lupaus. Teot puhuvat puolestaan. Olla sanojensa mittainen mies. Actions speak louder than words. Vanha kansa meillä ja muualla tuntuu pitäneen suuria puheita varsin pienessä arvossa. Välillä koen olevani niin kovin paljon <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/03/ajattele-suuresti.html" target="_blank">vanhan kansan</a> kaltainen.<br />
<br />
Mitä hyötyä on luvata, jos lupaustaan ei aio pitää? Miten omatunto antaa periksi, että pettää antamansa lupauksen? Etenkään en ymmärrä sellaisia selkärankoja, jotka eivät voi myöntää, että lupaus jää pitämättä. Käsittämättömät esittävät, kuin mitään ei olisi luvattukaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-CCwjPPswFYg/Ue7SxWuRKXI/AAAAAAAAAuY/IvqowA6hQlY/s1600/blogi20130724.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://4.bp.blogspot.com/-CCwjPPswFYg/Ue7SxWuRKXI/AAAAAAAAAuY/IvqowA6hQlY/s400/blogi20130724.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kättä päälle?<br />Kuva: <a href="http://www.flickr.com/photos/orinrobertjohn/6937235331/" target="_blank">Orin Zebest</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mielestäni sanat "minä lupaan" velvoittavat ihmistä tekemään kaikkensa, että luvattu asia tapahtuu. Jos kuitenkin jostain syystä lupaukseen ei ylety, on myönnettävä ja pyydettävä anteeksi. <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/05/luotan-kun-en-meikkaa.html" target="_blank">Hiljaa kasvatettu</a> <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/08/luotathan.html" target="_blank">luottamus</a> romuttuu muutoin hetkessä, kun rikottu lupaus osoittaa lupaajan epäluotettavaksi.<br />
<br />
Ehkä se <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/08/ole-rohkea-ala-passiivinen.html" target="_blank">minua kiukuttava passiivi</a> antaa meille liian usein anteeksi sen, ettei asioihin tartuta. Passiivin takana riittävän kauan kökötettyään alkaa kuvitella, etteivät lauseet, kuten "soitan sinulle huomenna", "nähdään ensi viikolla" tai "korvaan tämän sinulle" merkitsekään mitään.<br />
<br />
Tästä syystä uskon, että on aina parempi <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/03/huomaavaisuus-on-pieni-ele.html" target="_blank">tehdä vähän</a>, kuin maalailla taivaanrantaan puhumalla paljon. Niinhän ne pikkuiset kanteleensoittajatkin, Marjukkaiset, laulussaan lauloivat: <i>"Parempi pieni anti, kuin suuri lupaus."</i><br />
<br />
<b>Mitä muita suurten lupausten sananlaskuja sinä tiedät? Pidätkö lupauksesi? Ymmärrätkö lupaustenrikkojaa?</b><br />
<br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-23807238737879915462013-07-16T08:00:00.000+03:002013-07-16T08:00:00.447+03:00Alaks olee testaa!Kun painin <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/06/kaverihamsteri.html" target="_blank">kaverien priorisoinnin ja aikapulan kanssa</a>, <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/06/kaverihamsteri.html?showComment=1372664246553#c1125350515167893451" target="_blank">muistutti</a> nerokas lukijani <i>Tuukka Lahti</i> seuraavaa:<br />
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Lopuksi vielä muistutuksena että myös arkisia asioita voi tehdä
kavereiden kanssa - koska viimeksi kävit kaupassa kaverin kanssa? Entä
kokkasit kotona?</blockquote>
<br />
Niin-pä! Ei näkemisen välttämättä tarvitse olla sitä suuresti parjaamaani kahvikupittelua, toisinaan maksan päälle käyvää kaljoittelua saati muuta aikaa vievää paikallaan oloa. Joskus, eikä vain joskus vaan aika usein, on aika hyvä idea mennä ystävän tai tuttavan kanssa kauppaan!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-C8UbPs7g28Q/UeRaPETYXOI/AAAAAAAAAuI/MLwo10GIZxc/s1600/hannaolut+009.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://2.bp.blogspot.com/-C8UbPs7g28Q/UeRaPETYXOI/AAAAAAAAAuI/MLwo10GIZxc/s400/hannaolut+009.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yhdessä ystävän kanssa voi pakata.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun sitten vielä töissä kävi ilmi, että kollegani oli käynyt ystävänsä kanssa kaupassa ja piti sitä varsin valaisevana kokemuksen, tulin entistäkin vakuuttuneemmaksi Tuukan ideasta. Voihan olla avartavaa - suorastaan <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/search/label/%C3%A4l%C3%A4%20uraudu" target="_blank">uraa uurtavaa</a> - katsoa kauppaa, tai arkea ylipäätään välillä jonkun muun kuin itsensä näkökulmasta.<br />
<br />
Kauppaan en ole vielä kaverin kanssa ehtinyt, mutta aikaa montaa muuta vaihtoehtoista näkemismuotoa on tullut sekä ystävien että potentiaalisten puolisokandidaattien kanssa koitettua. Siispä tuonkin iltojenne iloksi ja aamujenne auringoksi jokusen kokemuksen sarjastamme Alaks olee testaa.<br />
<br />
<b>Ennen kuin kuitenkaan pääsen asiassa sen pidemmälle, haluan kysyä sinulta, rakas kesäinen lukijani, mitä arkista puuhaa eli askaretta sinä teit viimeksi ystävän kanssa? Entä treffikumppanin?</b>Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-64790138044240477332013-07-05T08:00:00.000+03:002013-07-05T08:00:00.607+03:00Älä urauduPerjantaita ja edessä häämöttävää viikonloppua!<br />
<br />
Tänään <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/search/label/%C3%A4l%C3%A4%20uraudu" target="_blank">en uraudu</a>. Rikon taipumukseni perfektionismiin, enkä laita tähän päivitykseen kuvaa. En aio suunnitella tähän rakennetta. En ota paineita siitä, että viikon viimeisen päivityksen pitäisi olla spektaakkeli. Ei sen tarvitse.<br />
<br />
Sen sijaan keskityn kulkemaan <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/07/ala-uraudu-valitse-eri-reitti.html" target="_blank">erilaisia polkuja</a> mummolan mailla, <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/07/ala-uraudu-ota-kontakti.html" target="_blank">ottamaan kontaktin</a> sukulaisiini, <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/07/ala-uraudu-laita-luuri-pois.html" target="_blank">jättämään puhelimen</a> päiväkausiksi kirjahyllyyn ja <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/07/ala-uraudu-syvenny.html" target="_blank">syventymään</a> maalaiselämän mainiouteen. Lisäksi kokeilen kollegalta omaksuttua toimintamallia. Hän makaa joka ilta piikkimatolla ja miettii kolme asiaa, josta hän on kiitollinen.<br />
<br />
Ilman piikkimattoa:<br />
<br />
Olen kiitollinen siitä, että sain herätä ilman herätyskelloa.<br />
Olen kiitollinen ihmisistä, jotka jakavat päiväni tänään.<br />
Olen kiitollinen siitä, että eilen illalla sain nauraa itseni kipeäksi tälle:<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/w0ffwDYo00Q" width="420"></iframe><br />
<br />
<b>Meinaatko kulkea viikonloppuna tuttuja uria vai tehdä jotain uutta? Mistä sinä olet kiitollinen?</b><br />
<br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-32014574714260974372013-07-04T08:00:00.000+03:002013-07-04T08:00:01.285+03:00Älä uraudu: syvennyMoro nääs! <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/search/label/%C3%A4l%C3%A4%20uraudu" target="_blank">Teemaviikon</a> toiseksi viimeinen osa ei niinkään irrota meitä urista vaan syventää niitä. Mutta syvempi ura on erilainen ura, kuin kepeä naarmu tien pinnassa. Kun menee riittävän syvälle, alkaa löytää asioita, joita ei pinnalta käsin näe.<br />
<br />
Ajatus syventymisestä ja sen merkityksestä kimposi itse asiassa musiikista. Minä olen pintapuolinen kuuntelija; kuuntelen hitin sieltä, toisen täältä ja kuorin kaikesta päältä pelkät suosikit. Lukuisilla ystävilläni on kuitenkin perusteellisempi lähestymistapa musiikkiin. Levyt kuunnellaan levyinä alusta loppuun sanat lukien.<br />
<br />
Noudatin sitten tätä lähestymistapaa ja yllätyin. Kappaleet, joiden merkitystä olin vähätellyt, saivat ihan uuden elämän osana kokonaisuutta. Keskittymällä, pohtimalla ja rauhoittumalla albumeista löytyi polkuja, joiden seuraaminen olisi ollut pintapuolisella syventymisellä täysin mahdotonta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-IKJxuoJV9CQ/UdMqV6JpP0I/AAAAAAAAAt4/NGp7RmxPpQQ/s1600/Lboro-Milano+531.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://2.bp.blogspot.com/-IKJxuoJV9CQ/UdMqV6JpP0I/AAAAAAAAAt4/NGp7RmxPpQQ/s400/Lboro-Milano+531.JPG" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Syvennyimme ensimmäisen kämppikseni kanssa<br /><i>Yves Kleinin</i> tauluun <i>Madridissa</i>.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Näin uskon käyvän myös ihmisten kanssa. Kyllähän moikkaustuttuja ja kavereita täytyy olla, mutta vasta todellisista ystävistä näkee elämän koko kirjon. Vasta <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/01/ihminen-tarvitsee-sydanystavan.html" target="_blank">sydänystävän</a> kanssa oppii sekä toisesta, itsestään että yhdessä olemisesta.<br />
<br />
Monet parhaat asiat vaativat kypsyttelyä, aikaa ja tekeytymistä. Vaikka eläisimme millaisessa pikapikapika-kulttuurissa, puusauna lämpenee edelleen yli puoli tuntia, grilli hiillostuu, jahka kerkiää, taulun tulkinta avautuu vasta maltillisen tuijottelun jälkeen, eikä ihmisestä voi oppia kaikkea yhdessä yössä - ei, vaikka ei edes nukkuisi ollenkaan.<br />
<br />
Syvennytään siis tänään johonkin. Olipa kyseessä lehtiartikkeli, albumi, elokuva, taulu, ihminen, ruoka, sauna, luonto tai valkoinen seinä, annetaan asioille niiden vaatima aika.<br />
<br />
<b>Mihin sinä syvennyt?</b><br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-62710988424452566762013-07-03T08:00:00.000+03:002013-07-03T08:00:02.731+03:00Älä uraudu: laita luuri poisKeskiviikkopäivää, arvon olevaiset! Minua kritisoitiin juhannuksena siskojeni taholta <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/10/tekstiviestikoomaajat.html" target="_blank">puhelinkoomaamisesta</a>. Ensin suutuin, sitten menin itseeni. Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että koomasin puhelimeni kanssa varsin vähän, on totta sekin, että joskus voisi olla syytä olla koomaamatta ihan yhtään. Ja sekös meille älyluurikansalaisille vaikeaa on!<br />
<br />
Onneksi siihen on olemassa varsin helppo ratkaisu: laita se puhelin pois.<br />
<br />
Haastan joka ikisen laittamaan puhelimensa taskuun, laukkuun tai muualle pois näkyviltä. Eikä vain hetkeksi, ei tunniksi, ei kahdeksi, vaan kokonaiseksi päiväksi. Tämä haaste koskee myös teitä, joilla on käytössä <i><a href="https://foursquare.com/" target="_blank">Foursquare</a></i>, <i><a href="http://instagram.com/" target="_blank">Instagram</a></i> tai <i><a href="http://www.facebook.com/alaksolee" target="_blank">Facebook</a></i>. Eikä tämä päästä pälkähästä teitäkään, jotka olette koukuttuneet <i><a href="http://www.king.com/games/puzzle-games/candy-crush/?language=en_US" target="_blank">Candy Crush Sagaan</a></i>. Tämä koskee kaikkia.<br />
<br />
Armoa annan ainoastaan herätyskellon ja puhelintoiminnon kanssa. Ensimmäisen siksi, ettei monella enää ole fyysistä herätyskelloa. Ne, joilla on, eivät saa armoa edes herätyskellon käyttöön. Jokaisella meistä on tekosyitä, mallia <i>"mutta kun siellä on mun kalenteri"</i>. Olkoon jos. Päivän tapahtumat voi kirjoittaa paperillekin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Xma219EjpIw/UdMjLOnTD6I/AAAAAAAAAto/n6hrbTUZfqc/s500/blogi20130703.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://4.bp.blogspot.com/-Xma219EjpIw/UdMjLOnTD6I/AAAAAAAAAto/n6hrbTUZfqc/s400/blogi20130703.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tällaista ei voinut ottaa mukaan ulos. Siinäkin ajassa oli puolensa.<br />Kuva: <a href="http://www.flickr.com/photos/esparta/2697847277/" target="_blank">Esparta Palma</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Puhelimen irrottaminen kämmenen urista helpottaa myös paitsi <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/07/ala-uraudu-valitse-eri-reitti.html" target="_blank">reittiurautumisen</a>, myös erityisesti <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/07/ala-uraudu-ota-kontakti.html" target="_blank">ihmisurautumisen </a>kanssa. Sitä tulee vaihteeksi katsottua ympärilleen, kun ei ole puolikumarassa hohtavan ruudun ylle kyyristyneenä. Saattaa olla, että pöydissä keskustellaan ja väitellään faktoista sen sijaan, että joku kaivaa puhelimen ja googlettaa. Ja mikä parasta, ilman puhelinta olemme yhden päivän verran vähemmän vaaraksi liikenteessä.<br />
<br />
Ellemme välillä luovu puhelimista vapaaehtoisesti, saattavat jotkut tahot ruveta järeämpiin toimiin. Kuten tällaisiin:<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="281" mozallowfullscreen="" src="http://player.vimeo.com/video/64643705" webkitallowfullscreen="" width="500"></iframe> <a href="http://vimeo.com/64643705">The Offline Glass</a> from <a href="http://vimeo.com/mauricioperussi">Mauricio Perussi</a> on <a href="https://vimeo.com/">Vimeo</a>.<br />
<br />
<b>Koomaatko sinä? Pystytkö olemaan kokonaisen päivän ilman Instagrammia tai Fouraquarea?</b><br />
<br />
<br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-33928477441625482992013-07-02T08:00:00.000+03:002013-07-02T08:00:01.122+03:00Älä uraudu: ota kontaktiPäivää. Tänään tarjolla toinen osa uljaassa sarjassamme, jonka tarkoitus on estää urautumista ja tehdä sinustakin mies - tai nainen - jolle aina tapahtuu kaikkea. Tänään otamme kontaktin.<br />
<br />
Näin se käy:<br />
Valitse ihminen. Astele kohti. Sano jotain. Poistu.<br />
<br />
Näinkin se voi käydä:<br />
Valitse ihminen. Nosta pääsi. Katso silmiin. Hymyile.<br />
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-D7rvhM8usXs/UdHO5Nh4gNI/AAAAAAAAAtY/-7POWIJnq48/s1600/kamerantyhjennyt+050.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://2.bp.blogspot.com/-D7rvhM8usXs/UdHO5Nh4gNI/AAAAAAAAAtY/-7POWIJnq48/s400/kamerantyhjennyt+050.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kontaktin voi ottaa myös pitämällä toveria kädestä. </td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Emme <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2013/07/ala-uraudu-valitse-eri-reitti.html" target="_blank">uraudu pelkästää reittien</a> ja rutiinien kanssa. Kohtaamme päivittäin samoja ihmisiä samalla tavalla. Bussikuski, lounasravintolan myyjätär, kantabaarin mikko, <i><a href="http://www.r-kioski.fi/" target="_blank">R-kioskissa </a><a href="https://www.veikkaus.fi/fi/keno?kampanja=GASearchKeno&mainos=Keno" target="_blank">Kenoa</a></i> pelaava pappa, samassa lähikaupassa käyvä poika, jolla on sininen polkupyörä. Kuka on sanonut, että heidän ohitseen täytyy kävellä, kuin heitä ei olisikaan olemassakaan?<br />
<br />
Pelkkä hyvän päivänjatkon toivotus rikkoo rutiinin. Bussikuskille voi kommentoida nopeasti säätä. Lounasravintolan myyjälle voi kertoa, kuinka hyvältä ruoka sinä päivänä tuoksuu. Baarimikon päivän kulkua voi tiedustella hymyillen. Papalta voi kysyä, että minkä tason Kenoa hän pelaa. Ja sille lähikaupan pojalle voi antaa etua kassajonossa.<br />
<br />
Pienet ihmiskontaktit saattavat pelastaa jonkun päivän. Ja varsin todennäköisesti omasi. Koita vaikka.<br />
<br />
Minä rupattelen usein asiakaspalvelijoille, mutta voisin rikkoa rutiinin ja puhua tänään vaikka naapurille hississä.<b> Keneen sinä otit kontaktin viimeksi? Keneen haluaisit ottaa kontaktin, muttet rohkene?</b><br />
<br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-79762679521248500522013-07-01T08:00:00.000+03:002013-07-01T08:00:01.680+03:00Älä uraudu: valitse eri reittiHyvää huomenta, alkavaa viikkoa ja heinäkuuta, olevaiset! Tämä viikko on teemaviikko, joka on suunniteltu meille kaikille arjessa urautuneille, jotka ovat kuin se mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Jos tekee aina kaiken samalla tavalla päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, ei voi olettaa mitään uutta koskaan tapahtuvankaan.<br />
<br />
Tässä sarjassa on viisi osaa ja ne kaikki tähtäävät siihen, että pääsemällä eroon vanhoista urista, voi löytää uusia sellaisia. Juttusarja sai osittain inspiraationsa vanhasta postauksesta, jossa <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/04/mista-loytaa-kavereita-osa-10.html" target="_blank">kavereita löydettiin kyllä-maasta</a> ja valokuvasta, joka muistutti omasta retkestäni kyllä-maahan. Voin kertoa sen tarinan joskus toiste...<br />
<br />
Krhm. Mutta asiaan.<br />
<br />
Lyhyessä ytimekkyydessään koko asiani on otsikossa. Valitse eri reitti. Kehotan siis kaikkia valitsemaan tietoisesti jonkun muun, kuin sen tavallisen reitin siihen paikkaan, johon usein kuljette. Ne teistä, jotka ovat heinäkuussakin töissä, voisivat valita eri reitin sinne. Muita mahdollisia reittejä ovat tiet kirjastoon, lähikauppaan, kampaajalle, bussipysäkille tai vaikka koiranulkoilutusreitti.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-oM4-iDCVyXU/UdCBS2P0gxI/AAAAAAAAAtI/-dr17QmHLdo/s1600/dublin+042.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://1.bp.blogspot.com/-oM4-iDCVyXU/UdCBS2P0gxI/AAAAAAAAAtI/-dr17QmHLdo/s400/dublin+042.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Monenlaisia reittejä Dublinissa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mitä sitten oletan, että tapahtuu, jos valitsee eri reitin? Rehellisesti? Ei välttämättä mitään.<br />
<br />
On kuitenkin olemassa mahdollisuus, että valitsemalla uuden reitin, näkee jotain kiinnostavaa. Voi löytää uuden kaupan, kahvilan tai puistonpenkin. Sieltä voi taas löytää uuden ihmisen. Ja ellei mitään muuta, uudet reitit stimuloivat rutinoituneita aivojamme ajattelemaan edes hitusen uusia ajatuksia, eikä se voi olla pahasta, eihän?<br />
<br />
Minä menen tänään töistä kotiin eri bussilla kuin yleensä ja kävelen korttelin toista puolta. <b>Minkä reitin sinä valitset? Koska olet viimeksi mennyt eri reittiä kotiin?</b>Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-51621715087601005972013-06-27T08:00:00.000+03:002013-06-27T08:58:00.285+03:00Kun puhelin soi, sano muikku!"<i>Se on Martti Ankkalinnasta päivää</i>", soitteli tuttavalle muuan puhelinmyyjä. Puhelinmyyjät ovat vain yksi syy siihen, että puhelimeen vastaaminen on varsin epämieluista puuhaa. Ja sen kyllä huomaa, että hermot kireällä ovat.<br />
<br />
Tunnelman nostamiseksi ovat jo muinaiset... jotkut muinaiset tyypit keksineet vedenpitävän konstin: hymyile puhelimelle. Juu kyllä aivan. Hymyn kuulee äänestä ja kaikki sujuu puhelimitse paljon paremmin, jos puhelu käynnistyy hymyillen, eikä murjottaen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Am293rZ5Lgw/UctBQi5A7II/AAAAAAAAAs4/PUbYdFq7s-s/s1600/blogi20130626.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-Am293rZ5Lgw/UctBQi5A7II/AAAAAAAAAs4/PUbYdFq7s-s/s400/blogi20130626.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Allekirjoittanutkin voisi vähän hymyillä puhelimelle.<br />
Kuva: <i><a href="https://twitter.com/hannatakala" target="_blank">Hanna Takala</a></i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun siis puhelin soi, ajattele, että nyt sieltä soittaa A) se tyyppi, jonka puhelua olet odottanut kuin hepo kesää viimeiset kolme päivää, B) joulupukki, C) virallinen valvoja <i><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Aulis_Gerlander" target="_blank">Aulis Gerlander </a></i>tai D) joku muu ihana tyyppi, kuka?<br />
<br />
<b>A, B, C vai D? Jos A, niin millainen kesä hepolle koittaisi, jos puhelin soisi?</b>Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-64269251452237435712013-06-20T08:00:00.000+03:002013-06-20T08:00:00.380+03:00KaverihamsteriHamsteri hamstraa. Hamstraajat keräävät asioita usein liiallisia määriä. Liiallisista määristä seuraa ongelmia. Mutta ominaisuudesta tulee ongelma vasta, kun sen myöntää ja minä myönnän sen nyt:<br />
<br />
Hei kaikki, oon Liis, kaverihamstraaja.<br />
<br />
Oikeasti olen saavuttanut elämässäni pisteen, jossa olen priorisoinut sosiaalisen elämäni niin pahasti arjen yli, etten ole ehtinyt kauppaan. Ihmiset ovat ihania ja vietän aikani mieluiten hyvässä seurassa. Toisinaan unohdan kuitenkin, että oma seurakin olisi hyvää seuraa, kun vaan malttaisi joskus pysähtyä.<br />
<br />
Elämän varrella sitä sekä vahingossa että tahallaan tutustuu lukemattomaan määrään ihmisiä. Kaverihamsterit ovat ihmisrotu, jolle ihmisistä luopuminen on täysin mahdotonta. Koska he eivät osaa luopua, he yrittävät pitää elämässään <b>kaikki </b>tapaamansa ihanat ihmiset.<br />
<br />
No, mutta miten ihmisestä muka voi luopua? En ymmärrä!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-YPXMOdWYRzc/UcIIqPPlYdI/AAAAAAAAAso/Z-X76vW7igo/s1600/blogi20130620.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://4.bp.blogspot.com/-YPXMOdWYRzc/UcIIqPPlYdI/AAAAAAAAAso/Z-X76vW7igo/s400/blogi20130620.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">O-ou!<br />Kuva: <a href="http://www.flickr.com/photos/incendy/123283437/" target="_blank">Jesse Barker</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nyt tämä hamstraus on kuitenkin lähtenyt ihan täysin lapasesta. Siinä vaiheessa, kun ei malta sanoa kenellekään ei ja huomaa, että jääkaapissa on pelkkää maapähkinävoita, on syytä tehdä itsetutkiskelua.<br />
<br />
Itsetutkiskeluni suuntasi kalenteriani kohti, jossa havaitsin sopineeni jokaiselle illalle menoa tästä hetkestä heinäkuun alkuun asti. Samalla havaitsin menojen karsimisen suoranaiseksi mahdottomuudeksi. Osasin siis ottaa silmän käteen ja todeta tilanteen olevan pielessä, mutta en kuitenkaan osannut auttaa itseäni ulos itse aiheutetusta ongelmasta.<br />
<br />
Siksi käännynkin nyt teidän puoleenne. Kertokaa minulle, oi armaat olevaiset, että miten ihmisasioissa priorisoidaan? <b>Miten ihmisestä voi luopua? Millä perusteella jollekin riittää aikaa ja jollekin toiselle ei?</b><br />
<br />
<br />Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-70356131665868263462013-05-31T08:00:00.000+03:002013-05-31T08:00:01.320+03:00Paikkaa reiät pieninäOlen oppinut isältäni, että rikkinäiset asiat korjataan. Tavara on käyttökelvoton sitten, kun siitä ei enää tunnista, mikä se alunperin oli. Esimerkiksi kotikotona on edelleen leivänpaahdin, joka on vuosilta ennen syntymääni ja se on purettu osiin lukemattomia kertoja - ja hyvin toimii.<br />
<br />
Äitini periytti saman elämänopin sanoin: <i>"paikkaa reiät pieninä"</i>. Ja niinhän se on, että pilkottava varvas on helpompi parsia villasukasta kuin kokonaan puuttuva pohja. <br />
<br />
Tämä pätee ihmissuhteisiin myös. Pienet kahnaukset on helpompi paikata kuin ilmiriidat. Pienet juorut on nopeampi pysäyttää kuin koko kylälle levinneet emävalheet. Pieni paha mieli menee ohi vähemmällä sovittelulla kuin itkupotkuraivari.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-hn5AZn-sq-s/UaeoFFaZj0I/AAAAAAAAAsU/ZOcamamdjcY/s1600/blogi20130531.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://1.bp.blogspot.com/-hn5AZn-sq-s/UaeoFFaZj0I/AAAAAAAAAsU/ZOcamamdjcY/s400/blogi20130531.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: <a href="http://www.flickr.com/photos/chipgriffin/2208361966/" target="_blank">Chip Griffin</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vanhan kansan elämänohje neuvoo, ettei pitäisi mennä vihaisena nukkumaan. Sitä on hyvä noudattaa. Ihan sama kuka sen riidan aloitti, viisaampi on se, joka sen sopimisen aloittaa.<br />
<br />
Mitä siis tehdä? Nöyrtyä. Myöntää virheensä. Pyytää anteeksi. Antaa anteeksi.<br />
<br />
Riiteleminen on normaali osa terveitä ihmissuhteita. Aina ei voi olla seesteistä ja mukavaa. Riiteleminen edellyttää kuitenkin sitä, että on valmis myös lopettamaan: keskustelemaan, pyytämään anteeksi ja sopimaan.<br />
<br />
Muista myös, että joskus joku voi <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/08/yksin-riiteleminen.html" target="_blank">riidellä yksinäänkin</a>. Silloinkin tilanne vaatii selvitystä, vaikkei itse ole tiennyt riidoissa olevansakaan. Jos taas käy niin, että toinen äkämystyy oikein toden teolla, täällä <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/11/kuusi-akapussin-kesyttajaa.html" target="_blank">kuusi äkäpussin kesytysvinkkiä</a>. <br />
<br />
Näine sanoin riidattoman viikonlopun viettoon ja pieniä reikiä paikkaamaan, vai kuinka?<br />
<br />
<b>Minkä reiän sinä paikkasit viimeksi?</b>Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-79052183783457057032013-05-23T08:00:00.000+03:002013-05-23T08:00:10.175+03:00Hyvää syntymäpäivää sinulle, Alaks!<div class="tr_bq">
Jaa, että minkälaista hommaa? <i>Alaks olee?</i> täyttää tänään kolme vuotta! Melkosta hommaa siis. Täytyy ehkä syödä vähän kakkua sen kunniaksi. Syökää tekin, sillä kakku on hyvää. :) </div>
<br />
Teillä on tähän myös erityinen lupa, sillä olette rustanneet kolmen vuoden aikana Alaksiin yli 1600 kommenttia! Tarkalleen ottaen 1644 kolmessa vuodessa, tekee 548 vuodessa, keskimäärin 1,5 kommenttia päivässä. Mieletön homma, kiitos jokaiselle. ♥<br />
<br />
Osa teistä on tullut kanssani koko matkan ja siitä kiitollisena olenkin poiminut pitkäaikaisimmilta ja ahkerimmilta kommentoijiltani heidän ensimmäiset kommenttinsa. Koittakaahan arvata lunttaamatta, mihin juttuun kommentit liittyvät. ;)<br />
<br />
<br />
<h4>
Hanna: </h4>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Minä kävin viikonloppuna ihan verkostoitumistapahtumassa <a href="http://sometime.fi/">Sometime2010</a>, jossa tuli kohdattua sekä tuttuja että tuntemattomia. Sanoin todellakin "Moro!", videostreamiinkin.<br /><br />Mun pyykkituvassa (lue: yhden hengen talouden kylppäri) ei kyllä juuri pääse morjestelemaan kuin itseään. <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/05/tapaus-pyykkitupa.html" target="_blank"><span class="datetime secondary-text"><br />24. toukokuuta 2010 13.02</span></a></blockquote>
<br />
<h4>
jyrik:</h4>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Itse en lisäisi missään nimessä työtovereita tai esimiehiä. Siinä menee
jokin kriittinen raja mulla. Ehkä siksikin jos tulee feisbuukattua
työajalla, kjäh kjäh. Työsuhteen päätyttyä heitä saatan lisätäkin.<br /><br />Tuntuu
oudolta lisätä vanhat koulututut ihan vaan sen takia että joskus on
käyty samaa koulua, jos siihen aikaan tai sen jälkeenkään ei ole ollut
mitään muuta yhteistä.<br /><br />Toisaalta olen lisännyt joitakin ihan
tuntemattomia huvin vuoksi tai pelkästä mielenkiinnosta. Joskus tämä on
saanut aikaan ihan konkreettisia käänteitä elämässä. Esimerkiksi
nykyinen asuntoni löytyi henkilön kautta johon tutustuin ensin vain
Facebookin kautta. <span class="datetime secondary-text"><br /><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/05/lisaa-mut-facebookiin.html" target="_blank">26. toukokuuta 2010 16.21</a></span></blockquote>
<br />
<h4>
Mikael:</h4>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Haa haa - parhautta on reissatessa kun pääsee kaupassa kysymään; mikä valuutta tässä maassa käy? <span class="datetime secondary-text"><br /><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/05/5-tapaa-aloittaa-keskustelu.html" target="_blank">26. toukokuuta 2010 20.08</a></span></blockquote>
<h4>
</h4>
<h4>
RH:</h4>
<blockquote>
Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat maanmittauslaitoksen mittausTOLPILLA? Mutta kyllähän aina tervehdyksestä tulee hyvälle tuulelle. Esim. tänä aamuna työmaan pihalla tuntematon nuori mies sanoi minulle *Huomenta*, hyvä alku päivälle. <br /><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/05/moro.html">28. toukokuuta 2010 21.50</a></blockquote>
<h4>
</h4>
<h4>
Pertti Huotari:</h4>
<blockquote class="tr_bq">
Ystävä on luotettava eikä lakkaa pitämästä siitä, jonka ystävä on, mistään syystä.<br />-en osaa yhdellä lauseella. <br /><cite class="user"></cite><span class="icon user"></span><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/05/mita-ystavyys-on.html" target="_blank"><span class="datetime secondary-text"></span></a><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/05/mita-ystavyys-on.html" target="_blank">30. toukokuuta 2010 15.52</a></blockquote>
<h4>
</h4>
<h4>
Voti:</h4>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
Niiii.. kuten puhuttiinkin, eikös toi treffikulttuuri ole peräisin
jenkkisarjoista ja -leffoista.. miten se "lähetäänkö elokuviin?"
sopiikaan suomalaiseen kulttuuriin? Kyllä kai media vaikuttaa siihen
miten ihmissuhteissa toimitaan.. ja treffithän on ihan kivojakin.. mutta
vähän pintapuoliselta se hattaransyöminen välillä tuntuu.. ainakin
meikäläisen näkökulmasta.<br /><br />Salkkarit, iltalehti, sex and the
city.. Nyt kun pääsin vauhtiin, niin.. halutaanko me nyt ihan oikeasti
elää saippuasarjassa... Ja ennenkaikkea, missä saippuasarjassa? Mun
puolesta vois olla reilusti enemmän Serranon perhettä ja Fireflytä.
(Viimeisimmässä ei romantiikkaa ainakaan haettu treffien avulla, mutta
kyllä, kyllä siinä silti oli rakkautta ja romantiikkaa..)<br /><br />Ja et sie oo hirmusen pelottava.<br /><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/06/mita-teet-ensi-lauantaina.html" target="_blank"><span class="datetime secondary-text"></span></a><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/06/mita-teet-ensi-lauantaina.html" rel="nofollow" target="_blank">6. kesäkuuta 2010 16.28</a></blockquote>
<br />
<br /><br />
<h4>
ultrix: </h4>
<blockquote class="tr_bq">
<br />
"Valtaosa ihmisistä tykkää puhua itsestään. On tarve kertoa, mitä on
tehnyt, miksi on tehnyt ja kenen kanssa. Siitä kai Facebookin
statuspäivityksetkin ovat esimerkki. Ihmiset haluavat jakaa,
puolittaakseen murheensa ja tuplatakseen ilonsa."<br /><br />Niin totta. Ja
tässäkin eri sosiaaliset mediat toimivat eri tavoin: Twitter ja blogit
ovat usein varsin yksisuuntaisia tiedotuskanavia (itse aforisoin ja
muutenkin heitän sinne päässäni vellovia ajatuksia post-it-lappujen
asemesta), kun taas Qaiku, johon vasta olen tutustumassa on kuin
IRC-galleria noin vuosina 2001-03, eli yhteisöllinen pienehkö piiri,
jossa kuulumisia kommentoidaan porukalla.<br /><br />Lärvikirja lienee
varsin kaksisuuntainen, itse en siellä vieläkään sijaitse. Mutta
ilmeisesti lähinnä kaksisuuntainen, eli ei yhteisöllinen Qaikun tyyliin.<br /><br />Livenä
meikäläisellä käy liian helposti sillä tavalla, että joku kysyy minulta
kuulumisia ja kerron, mitä nyt kuuluu, mutta unohdan kysyä itse, mitä
toiselle kuuluu.<br /><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/08/honey-we-need-to-talk.html" target="_blank"><span class="datetime secondary-text"></span></a><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/08/honey-we-need-to-talk.html" rel="nofollow" target="_blank">19. elokuuta 2010 10.28</a></blockquote>
<br />
<h4>
maikkiainen: </h4>
<blockquote class="tr_bq">
Ismo on perusasioissa kanssani samaa mieltä, vaikka kuunteleekin erilaista musiikkia ja tykkää erijutuista kuin minä.<br /><br />Unohdit
nyt kokonaan sen, kuinka tärkeää seksi ja seksuaalisuus on
parisuhteelle. Jos intohimo ja muut hommat toimii, niin toimii suhdekin.
<br /><br />Itselleni paras määritelmä kumppanille on "paraskaveri, johon tuntee intohimoa."<br /><br />Tv.Maija<br /><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/08/vastakohtaisia-parisuhteita.html" target="_blank"><span class="datetime secondary-text"></span></a><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/08/vastakohtaisia-parisuhteita.html" target="_blank">23. elokuuta 2010 11.28</a></blockquote>
<h4>
</h4>
<h4>
Kimmo Kristian Rajala: </h4>
<blockquote class="tr_bq">
Itse kirjoituksesi kanssa olen tietysti samaa mieltä, etenkin kun
aikanaan itsekin vuosien ajan hakkasin päätäni ujouteni ja
suomalaiskansallisen jurouden seinää vasten oppiakseni kohtaamaan toisia
ihmisiä -- siitä huolimatta, että yritykseni päättyivät kerta toisensa
jälkeen järjestelmällisen nolosti. Tein sen, ja se kannatti, ja kaikki
ne kokemukset joita ihmisten lähestyminen on minulle antanut - ne
nolotkin - ovat mittaamattoman arvokkaita. Kiitän että kaikesta
huolimatta uskalsin ja jatkoin yrittämistä. <br /><br />Mutta tähän ystäväsi Antin sitaattiin: "Ihmiset eivät vielä osaa, mutta
niiden pitäisi oppia olemaan tyytyväisiä siihen, että he tekevät hienoja
ja hyviä asioita huolimatta siitä, miten vastapuoli tuohon tekoon
reagoi", tähän minun on huudettava kovaan ääneen EI! Ei hyvää tekoa
voida edes yrittää mittauttaa ilman että otetaan huomioon miten toinen
tekoon reagoi. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
(Koska Kimmo on perusteellinen, <a href="http://alaksolee.blogspot.com/2010/10/tee-ja-ole-tyytyvainen.html?showComment=1286660286936#c1759935926423228721" target="_blank">loput kommentista täällä</a>.)<br /><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/10/tee-ja-ole-tyytyvainen.html" target="_blank"><span class="datetime secondary-text"></span></a><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/10/tee-ja-ole-tyytyvainen.html" rel="nofollow" target="_blank">10. lokakuuta 2010 0.38</a></blockquote>
<br />
<h4>
Mankinen: </h4>
<blockquote class="tr_bq">
Kommentoidaanpa nyt kerrankin tänne. Tuo lopun kysymys lienee
tarkoitettu retoriseksi, mutta vastaanpa siihen silti: pahinta mitä voi
tapahtua, on torjutuksi tuleminen. Se voi - varsinkin toistuvina
annoksina - aiheuttaa häpeän tai riittämättömyyden tunteita ja
äärimmillään itsetunnon täydellisen romahtamisen. Se taas voi johtaa
henkiseen pahoinvointiin, mikä puolestaan voi purkautua esim.
päihteisiin turvautumisena tai itsetuhoisuutena. Oikeasti.<br /><br />Ei
toki meillä kaikilla, tai onneksi edes useimmilla, mutta jos puhutaan
nyt hetki siitä (henkisesti) "heikoimmasta lenkistä", ei tuo esittämäsi
ja sinällään mainio ajatus ("mennään vaan juttelemaan") välttämättä
kuulosta enää kovin hienolta. Siellä vaakakupissa on silloin toisella
puolella oikeasti jotain painavaa, ja tällöin niitä saumoja on ehkä
syytä pohtia. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
(Mankinen on myös perusteellinen, <a href="http://alaksolee.blogspot.com/2011/01/tapaus-ei-ole-saumaa-niin-en-edes-yrita.html?showComment=1296500713652#c5690321738809296298" target="_blank">loput kommentista täällä.</a>)<br /><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/01/tapaus-ei-ole-saumaa-niin-en-edes-yrita.html" target="_blank"><span class="datetime secondary-text"></span></a><a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/01/tapaus-ei-ole-saumaa-niin-en-edes-yrita.html" rel="nofollow" target="_blank">31. tammikuuta 2011 21.05</a></blockquote>
<br />
On muuten varsin miespainotteinen tämä kommentoijakaarti. Toki naisvahvistuksiakin mukaan mahtuu. Ellet ole vielä koskaan jättänyt kommenttia, tee se nyt! Kerro vaikka, että missä tutustuit uuteen ihmiseen viimeksi, mitä olet suunnitellut kesälle, mikä on lempijäätelömakusi tai <b>millaisia juttuja haluaisit lukea ensi vuoden aikana.</b> :)<br />
<br />
PS. Älkäätten unohtako, että Alaksilla on myös <a href="https://www.facebook.com/alaksolee" target="_blank"><i>Facebook</i>-sivu</a>! Sinne kaikki mars. <br />
Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-65139705347268685222013-05-22T08:00:00.000+03:002013-05-22T08:19:21.825+03:0025 astetta parempaa tutustumiskysymystä<a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/01/kahvikuppitreffit-pelkkaa-piinaa.html" target="_blank">Kahvikupilla</a> tai ei, tutustuminen on joskus ongelmallista. Jos molemmat ovat hivenen <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/08/miten-lahestya-vierasta-ihmista.html" target="_blank">ujoja</a> ja hiljaisia, voi <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/01/miten-jatkaa-keskustelua.html" target="_blank">tikusta asian tekeminen</a> olla hankalaa. Tässä takataskuun 25 astetta parempaa tutustumiskysymystä, ettei aina tarvitsisi aloittaa sillä hankalahkolla <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/12/mita-teet-tyoksesi.html" target="_blank"><i>"mitä sinä teet työksesi"</i></a> -kysymyksellä. Osa on omiani, osa hävyttömästi varastettu, olkaa hyvä:<br />
<br />
1. Missä synnyit?<br />
2. Mikä on ensimmäinen muistosi?<br />
3. Mikä oli lempilelusi pienenä?<br />
4. Mitä mummosi opetti sinulle?<br />
5. Mitä sanontaa käytät useasti?<br />
<br />
6. Mikä vika sinussa on?<br />
7. Mitä pidät suurimpana heikkoutenasi?<br />
8. Mistä tuo arpi on peräisin?<br />
9. Mitä pelkäät?<br />
10. Mitä pahetta et tunnusta vanhemmillesi?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Zuf-cimVV98/UZvCkCVhAjI/AAAAAAAAAsE/qObuDHoZJww/s1600/Photo+12.11.2012+12.58.58.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-Zuf-cimVV98/UZvCkCVhAjI/AAAAAAAAAsE/qObuDHoZJww/s400/Photo+12.11.2012+12.58.58.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mummoni opetti minulle, <br />
että koira on viisaampi kuin tyhmä ihminen.<br />
Kuvassa edustaa <i>Nelli</i> eli <i>Ninnannunna</i>.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
11. Mistä haaveilet?<br />
12. Mitä tekisit suurella rahasummalla?<br />
13. Näitkö unia viime yönä?<br />
14. Mihin uskot?<br />
15. Mikä on huikein kokemuksesi?<br />
<br />
16. Kenestä et voisi koskaan luopua?<br />
17. Kenelle soitat ensiksi kertoaksesi uutisen?<br />
18. Tunnetko naapurisi?<br />
19. Tuomitsetko ihmisiä tekojen perusteella?<br />
20. Millaisia ennakkoluuloja sinulla on? <br />
<br />
21. Mitä sun mielestä mielenkiintoista maailmassa on viimeaikoina tapahtunut?<br />
22. Minkä asian vuoksi osallistuisit mielenosoitukseen?<br />
23. Mikä saa sinut itkemään?<br />
24. Mistä innostut?<br />
25. Mikä saa sydämesi sykähtelemään?<br />
<br />
<br />
Muista myös <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/10/10-lausetta-joilla-sarkea-jaa.html" target="_blank">jäänsärkemislauseet</a>, ideat <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/02/5-konstia-pyytaa-ulos-pyytamatta.html" target="_blank">tutustumispaikoiksi</a> ja vinkit, mitä kaikkea uuden <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/11/7-asiaa-joita-tehda-uuden-ystavan.html" target="_blank">ystävän kanssa voi tehdä</a>. <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/03/hiirenkorvalla.html" target="_blank">Kevät</a> (kuten <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/06/kymmenviikkoinen-kesa.html" target="_blank">kesä</a>, <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/09/syyshurmaa-ja-ystavyystunteja.html" target="_blank">syksy</a> ja <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2010/11/kuusi-kaamoksenlievittajaa.html" target="_blank">talvikin</a>) on orastavien ihmissuhteiden aikaa. Siis ulos aurinkoon ja esimerkiksi <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2011/06/mista-loytaa-kavereita-osa-11.html" target="_blank">valmistujaisiin</a> tai <a href="http://alaksolee.blogspot.fi/2012/05/mista-loytaa-kavereita-osa-15.html" target="_blank">puistoon</a> ihmisiin tutustumaan.<br />
<br />
<b>Ja nyt: I dare you! Vastaa vähintään viiteen yllä olevista tai esitä uusi ja minä vastaan siihen. </b>Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.com16