tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post499169593067141778..comments2023-06-20T12:01:19.275+03:00Comments on Alaks olee?: Katotko sä mua? #2Aliisahttp://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-54450782446070500602013-01-21T23:17:28.940+02:002013-01-21T23:17:28.940+02:00jyrik, kulttuurierot ovat kyllä välillä hämmentävi...jyrik, kulttuurierot ovat kyllä välillä hämmentäviä, vaikka niitä tietysti liioitellaan ja stereotyypitetään. Mutta huomaan kyllä, että esimerkiksi eteläisemmässä Euroopassa silmiin katsominen on silmiinpistävästi (sic!) runsaampaa. <br /><br />Samainen Janne Seppänen, jota siteeraan ehkä vähän liiankin kanssa, on kirjassaan eritellyt katseen kulttuurieroja ja esittänyt, että kulmakarvat kohottava "yllättynyt" katse tarkoittaa Polynesiassa kyllää ja Kreikassa eitä. (Tästä olikin tarkoitus kirjoittaa kolmannessa - ja ehkä viimeisessä - katsetta käsittelevässä kirjoituksessa. Ehdit askeleen edelleni TAAS!)<br /><br />Kuitenkin loppujen lopuksi katseen ja sen viestivään voimaan liittyvät olennaisella tavalla muut kehonkielen viestit. Ovatko mainitut kulmakarvat koholla vai rytyssä, ovatko leukaperät rennot vai kiristyneet, hartiat kasassa vai auki, kädet puuskassa vai taskuissa... ihminen on melkoinen pikalukija ja epeli tulkitsemaan kehonkieltä (ilman yhtäkään oppituntia aiheeseen)! <br /><br />Toki väärinkäsityksiäkin tulee. Olen täälläkin kertonut, että minua pidetään usein ylimielisenä, vaikkei missään tapauksessa ole tarkoitus olla. Töissä taas kun tarkastelen tulevaa asiakasta, olen pari kertaa saanut kuulla, että näytän todella vihaiselta. Eikä sekään ole millään muotoa tarkoitus. Itsekin luen välillä toisten kehonkieltä väärin, vaikka haluaisin pitää itseäni sujuvana kehonkielen puhujana. Mutta tämäkin menee kategoriaan oppia ikä kaikki.<br /><br />Jaa, mutta taas jaarittelen. Pitää jättää jotain siihen itse juttuunkin! :DAliisahttps://www.blogger.com/profile/00723772845603669916noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-26053119987723298.post-37230092222966828952013-01-19T01:59:04.145+02:002013-01-19T01:59:04.145+02:00Näistä katsomisjutuista jotenkin palautui mieleen ...Näistä katsomisjutuista jotenkin palautui mieleen oleskelu Japanissa. Ensimmäiset muistot oli jotenkin oletuksenomaisesti että siellähän ei silmiin katsota. Mutta ei tarvinnut paljon muistella pidemmälle kun on todettava että eihän tuollainen stereotypia (kai tämä sellainen on) pitänyt lainkaan paikkaansa.<br /><br />Ihan kaupungillakin ihmiset joskus katsoivat avoimesti. Joskus jopa hämmentävän elokuvamaisia katsekontakteja tapahtui. Koko katsepohdinta saa uuden tason kun miettii että katsotaanko minua, koska näytän erilaiselta ja katsonko minä vain koska olen muualta. Vai voiko pidemmällä katseella tuossa tilanteessa edes olla muuta merkitystä?<br /><br />Toki suurkaupungissa on totuttu ulkomaalaisiin, ja suurimman osan ajasta kukaan ohikulkija ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.<br /><br />Yllättävää oli että työjuttuihinkin liittyvässä tapaamisessa eräs minua päätä lyhyempi henkilö tuli niin lähelle että hyvä ettei seisonut varpaillani. Koko ajan keskustellessa kanssani hän tapitti minua silmiin. Tuli todellakin fiilis että jokaista sanaani kuunnellaan! o_Ojyrikhttp://www.luonnoskirja.netnoreply@blogger.com