torstai 27. syyskuuta 2012

Syksy, ikä, leikki

Ensin ajattelin kirjoittaa tähän saatesanat, mutta sitten päätin, että en.



Haluan ennemmin kuulla, mitä ajatuksia tämä teissä herättää, rakkaat lukijat. Siis: mitä tuumit?

torstai 20. syyskuuta 2012

Harrasta liikuntaa!

Parin vedettyä aamukahvit aivan väärään kurkkuun ja jupistua, että miten tämä nyt liittyy mitenkään mihinkään, tajuan, että lienee parempi selittää vähäsen. Selittää siis, miten liikunta vaikuttaa ystävyyteen, tutustumiseen ja ylipäätään kaikkeen kanssakäymiseen.

Kun olen harrastanut kaksi tuntia liikuntaa, saunonut puoli ja syönyt hyvin, istun tietokoneeni ääressä äärettömän rentona ja euforisena. Sitä se liikunta teettää, nimittäin mielihyvää, vaikkei sitä hikoillessa heti uskoisi.

Liikuttuani tämän vuoden aikana enemmän kuin koko edellisen elämäni aikana yhteensä, huomaan jaksavani paremmin, nukkuvani syvemmin ja kärsiväni vähemmän päänsärystä. Sitäkin se liikunta teettää, nimittäin ylläpitää terveyttä ja jaksamista.

Pidemmän päälle olen jaksanut juosta vähän pidemmälle, lyönyt palloa hivenen tarkemmin ja onnistunut voittamaan itseni kerran tai parikin. Olen oppinut luottamaan itseeni ja kehooni. Sitä se liikunta varsinkin teettää, nimittäin onnistumisen kokemuksia ja elämyksiä.

Ja kavereitakin liikunnan parista löytää!


Squashin opettelua Englannissa.

No, ajattelepa omalle kohdalle. Etkö sinäkin ole mieluummin ihmisen seurassa, joka on hyväntuulinen? Eikö ole mukavampi viettää aikaa ihmisen kanssa, joka on terve ja joka jaksaa tehdä asioita? Etkö kaipaa päiviisi ihmistä, joka luottaa itseensä ja kykyihinsä? Näihin kaikkiin asioihin liikunta vaikuttaa sekä välittömästi että pidemmällä aikavälillä.

Liikunta on sitä paitsi ihmiskeholle välttämätöntä. Vaikutusta ei ehkä näe huomenna, mutta pidemmän päälle kyllä. Minä ainakin rakastan ystäviäni niin, että haluan pitää heidät luonani mummoikään asti. Lisäksi mitä nuorempana liikkumisen aloittaa, sitä helpompi sitä liikuntakykyä on myöhemminkin ylläpitää!

Kaikki liikunta ei suinkaan ole kaikkia varten, mutta jokaiselle on jotakin aivan varmasti. Olipa se sitten kävelyä ulkoilmassa, squash-pallon perässä koikkelehtimista, raudan kurittamista salilla tai vaikkapa salsaa, joku liikuntamuoto on sopiva, kun sille antaa mahdollisuuden.

Siis miten liikunta vaikuttaa ystävyyteen, tutustumiseen ja ylipäätään kaikkeen kanssakäymiseen? Siten, että liikunta vaikuttaa sinuun ja kaikki, mikä vaikuttaa sinuun, vaikuttaa myös ihmissuhteisiisi. Siksi toivon syvästi ja kovasti, että vaikka syys saa ja pimeys myös, jokainen muistaisi silti liikkua vähän joka viikko.

Mitä liikuntaa sinä harrasta(isi)t? Uskotko liikunnan vaikuttavan ihmissuhteisiin? 

perjantai 14. syyskuuta 2012

Vaikuttaa ensikohtaamiselta

"Jos antaa itsestään liian hyvän ensivaikutelman, onko se huono asia? Ihminenhän pettyy sitten joka kerta, kun en olekaan niin hieno ja kiva, kuin aluksi vaikutin. Eikö olisi parempi antaa pikkuisen heikompi ensivaikutelma ja yllättää positiivisesti?"

Näin pohdittiin ensivaikutelmia toverin kanssa iltana muutamana. Sitten löysin itseni loukusta, jossa kamppailen karistaakseni ensivaikutelman jättämät ennakko-oletukset, jotka ovat osoittautuneet hakotieksi. Enkä voi ajatella muuta kuin sitä, miten erilainen tilanne olisi, jos ensivaikutelma olisi ollut jokin ihan muu.

Sanoin toverillekin sinä iltana muutamana, että mielestäni ensivaikutelman pitää olla rehellinen ja aito. Sillehän ei mitään voi, jos tilanne luo tavallista paremmat tai huonommat puitteet. Kuitenkin suurimman karhunpalveluksen itselleen tekee, jos yrittää esittää olevansa jotain muuta kuin mitä on.

Ongelmallista on kuitenkin se, jos oma ensivaikutelma vaikuttaa aina joltain muulta, kuin itse todellisuudessa on. Tällöin olisi hyvä vähän tiedustella ihmisiltä, millaisen ensivaikutelman he ovat itsestä saaneet ja ehkä tietoisesti yrittää hioa särmiä ja kulmia siihen suuntaan, ettei tulisi vastaavia väärinkäsityksiä.

Kuva: Cea.

On nimittäin uskomattoman vaikeaa luopua ennakko-oletuksistaan, etenkin, jos ne ennakko-oletukset herättävät jonkinlaisia tunteita (mukavia, ikäviä, ihastuneita, vihastuneita). Ensivaikutelma pitää pintansa pitkän aikaa ja neutraalitkin sanomiset värittyvät sen valossa, mitä aiemmin on ajatellut toisen olevan.

Minusta on esimerkiksi saatu ylpeä ja ylimielinen ensivaikutelma. Piti tehdä syvää itseanalyysiä ennen kuin hoksasin, mikä sellaisen vaikutelman tekee ja miten pääsisin siitä eroon. Enkä tiedä, olenko päässyt vieläkään.

Jos ihminen pitää minua siis ensitapaamisen valossa ylimielisenä, kaikki mitä sanon, tulkitaan tästä näkökulmasta käsin. Silloin nekin lauseet, jotka eivät muutoin vaikuttaisi koppavilta, muuttuvat sellaisiksi. Menee hetki, ennen kuin ensivaikutelma katoaa. Toisinaan sitä hetkeä ei saa ja ensivaikutelma jää pysyväksi.

Siksi kehotan rehellisyyteen ja avoimuuteen, mutta myös lempeään itsetarkkailuun. Ei koskaan tee haittaa katsoa peiliin ja miettiä, mitä minua täysin tuntematon ihminen näkee ja kokee ensin ja millaisen vaikutelman siitä saa. Vai haittaako?

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kuittaaksä?

Minä tulen sellaisesta osasta Suomea, jossa kun jotakin sovitaan, sitä ei tarvitse enää sopimuksen jälkeen vahvistaa. Vaikka sopimus olisi tehty neljän viikon päähän tiistaiksi kello kolme, kun se on kalenterissa, se on kalenterissa ja se pitää. Tämä, niin kuin murresana pahki, on jotain, mikä ei uudessa elinympäristössäni aina mene jakeluun.

Olen tavan takaa törmännyt ilmiöön, että ellen päivää tai muutamaa tuntia ennen sovittua varmista, että onhan sovittu edelleen voimassa, vastapuoli on saattanut sopia jotain muuta. Sitten, kun soittelen perään, hämmentynyt ystävä kertoo, että "Ai, kun susta ei kuulunu mitään, niin oletin, ettei me mennäkään ja sovin muuta."

Ymmärsin lopulta, että kyse on kulttuurierosta. Kotipuolessa sovittu tapaaminen on sitova, täällä Hämeessä tapaamiset sovitaan alustavasti ja kuitataan myöhemmin. Ellei toisesta ala kuulua, Hämeessä oletetaan, että tapaaminen on peruttu ja sovitaan päälle muuta. Kainuussa sen sijaan ei.


Siis siinä, missä minä mökötän kotona tai mahdollisesti jopa tapaamispaikalla, hämäläinen kohauttaa olkapäitään ja alkaa puuhailla muuta. Tästä syystä Hämeen malli saattaa olla parempi, vaikka vaatiikin minulta suurta totuttelua.
 
Samalla kun olen itse opetellut tätä kuittaamistapaa, olen oppinut olemaan hämmentymättä hämäläisten ystävieni viesteistä, joissa varmistellaan jo sovittua tapaamista. Aikanaan ihmettelin suuresti edellisenä iltana saapunutta tekstiviestiä, jossa kysyttiin: "Niin nähdäänhän me huomenna neljältä?". Saatoin vastata jopa, että "eikös me niin sovittu?".

Jälkikäteen olen vasta ymmärtänyt, että vastaukseni on vaikuttanut kohtuuttoman näsäviisaalta niiden korviin, jotka ovat tottuneet tapaan varmistaa. Anteeksi siis tahtomaton näsäviisauteni. Kulttuurit siinä vain kohtasivat.

Miten sinä olet tottunut sopimaan tapaamiset? Pidätkö sovittua sitovana vai kuittaaksä?


Related Posts with Thumbnails