Älä uraudu: laita luuri pois

Keskiviikkopäivää, arvon olevaiset! Minua kritisoitiin juhannuksena siskojeni taholta puhelinkoomaamisesta. Ensin suutuin, sitten menin itseeni. Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että koomasin puhelimeni kanssa varsin vähän, on totta sekin, että joskus voisi olla syytä olla koomaamatta ihan yhtään. Ja sekös meille älyluurikansalaisille vaikeaa on!

Onneksi siihen on olemassa varsin helppo ratkaisu: laita se puhelin pois.

Haastan joka ikisen laittamaan puhelimensa taskuun, laukkuun tai muualle pois näkyviltä. Eikä vain hetkeksi, ei tunniksi, ei kahdeksi, vaan kokonaiseksi päiväksi. Tämä haaste koskee myös teitä, joilla on käytössä Foursquare, Instagram tai Facebook. Eikä tämä päästä pälkähästä teitäkään, jotka olette koukuttuneet Candy Crush Sagaan. Tämä koskee kaikkia.

Armoa annan ainoastaan herätyskellon ja puhelintoiminnon kanssa. Ensimmäisen siksi, ettei monella enää ole fyysistä herätyskelloa. Ne, joilla on, eivät saa armoa edes herätyskellon käyttöön. Jokaisella meistä on tekosyitä, mallia "mutta kun siellä on mun kalenteri". Olkoon jos. Päivän tapahtumat voi kirjoittaa paperillekin.

Tällaista ei voinut ottaa mukaan ulos. Siinäkin ajassa oli puolensa.
Kuva: Esparta Palma

Puhelimen irrottaminen kämmenen urista helpottaa myös paitsi reittiurautumisen, myös erityisesti ihmisurautumisen kanssa. Sitä tulee vaihteeksi katsottua ympärilleen, kun ei ole puolikumarassa hohtavan ruudun ylle kyyristyneenä. Saattaa olla, että pöydissä keskustellaan ja väitellään faktoista sen sijaan, että joku kaivaa puhelimen ja googlettaa. Ja mikä parasta, ilman puhelinta olemme yhden päivän verran vähemmän vaaraksi liikenteessä.

Ellemme välillä luovu puhelimista vapaaehtoisesti, saattavat jotkut tahot ruveta järeämpiin toimiin. Kuten tällaisiin:

The Offline Glass from Mauricio Perussi on Vimeo.

Koomaatko sinä? Pystytkö olemaan kokonaisen päivän ilman Instagrammia tai Fouraquarea?

Kun puhelin soi, sano muikku!

"Se on Martti Ankkalinnasta päivää", soitteli tuttavalle muuan puhelinmyyjä. Puhelinmyyjät ovat vain yksi syy siihen, että puhelimeen vastaaminen on varsin epämieluista puuhaa. Ja sen kyllä huomaa, että hermot  kireällä ovat.

Tunnelman nostamiseksi ovat jo muinaiset... jotkut muinaiset tyypit keksineet vedenpitävän konstin: hymyile puhelimelle. Juu kyllä aivan. Hymyn kuulee äänestä ja kaikki sujuu puhelimitse paljon paremmin, jos puhelu käynnistyy hymyillen, eikä murjottaen.

Allekirjoittanutkin voisi vähän hymyillä puhelimelle.
Kuva: Hanna Takala

Kun siis puhelin soi, ajattele, että nyt sieltä soittaa A) se tyyppi, jonka puhelua olet odottanut kuin hepo kesää viimeiset kolme päivää, B) joulupukki, C) virallinen valvoja Aulis Gerlander tai D) joku muu ihana tyyppi, kuka?

A, B, C vai D? Jos A, niin millainen kesä hepolle koittaisi, jos puhelin soisi?

Ole rohkea, älä passiivinen

Haluaisin poistaa kielestä passiivin. No en kai oikeasti, mutta välillä saan suorastaan ihottumaa monikon toisen persoonan syrjäyttäneestä passiivista, jonka taakse voi piiloutua ja olla tekemättä millekään mitään. Soitellaan, nähdään, tehdään... niinpä niin.

Jokainen - minäkin - sortuu tähän aika ajoin. On hyvin helppo vaan sanoa, että "no soitellaan joku päivä". Se ei määritä millään tavalla, että kumpi soittaa kummalle ja milloin. Eikä näin ollen kumpaakaan voi syyttää soittamatta jättämisestä.

Passiivi on turvallinen puheen muoto, sillä passiivista puuttuu aktiivinen tekijä. Näinhän se jo koulussa opetettiin.

Samalla, kun passiivi jättää takaportin auki, se aukaisee tien epäröinnille käydä taloksi. Kumpikin miettii tahollaan, että soittaako toinen, vai pitäisikö soittaa itse. Epäröidään, että tarkoittiko toinen vai sanoiko vain, kun ei oikeastaan sanonut mitään varmaa.

Kuva: Randy Robertson

Kerran uhosin kummitätini ruokapöydän ääressä iltakahvin aikaan, että jos yksikään treffipartneri enää päättää tapaamisemme sanoihin "no mut hei kattellaan", räjähdän. No, en ole räjähtänyt ja olen välillä vähän "kattellutkin", mutta joka kerta tuo lausahdus on yhtä epämiellyttävä epämääräisyyden tiivistymä.

Toki epämääräisyydet ja passiivit lisäävät jännitystä ja voivat olla orastavassa parisuhteessa parastakin. Harmillisen usein passiivi saa kuitenkin aikaan sen, ettei kumpikaan rohkene tehdä mitään.

Erityisen usein näin käy puolituttujen kavereiden kohdalla: olisi kiva nähdä, mutta kun passiivi ei sido mihinkään, muut kiireet ja elämät vyöryvät ohitse. Passiivi toisensa jälkeen jää ilmaan roikkumaan, lipuu huomaamatta ohitse ja sitten onkin jo liian myöhäistä.

Älkäämme siis piiloutuko passiiviin! Kun seuraavan kerran puheeseen meinaa lipsahtaa, että "ollaan hei yhteydessä ja soit...", katkaiskaamme passiivin lento tykkänään. Valitse aktiivi, ota vastuu, tee jotain, äläkä vaan pölötä! Rohkenetko tehdä niin?

Puhelinnumero on, mitä sitten?

Jos onnistuu saamaan vieraan tytön tai pojan puhelinnumeron yöllä baarissa, koska viestiä voi laittaa ja mitä siihen pitää kirjoittaa? Tätä pähkäili radiojuontaja päivänä menneenä naiskollegansa kanssa. Pähkäillään mekin.

Puhelinnumeron kanssa saattaa olla ihan solmussa. Viestin lähettämisajankohta pitäisi mitoittaa siten, ettei vaikuttaisi liian innokkaalta eikä liian hankalaltakaan. Juontajaparka sanoi, että lähettipä sen viestin ennemmin tai myöhemmin, aina tuntuu menevän pieleen.

Nyt kerron teille salaisuuden.

Sillä ei ole mitään merkitystä, koska viestin laittaa. Jos se toinen on kiinnostunut, mikä tahansa aika tunnista pariin päivään on ihan hyvä. Jos taas toinen ei ole kiinnostunut, mikä tahansa aika on väärä. Niin yksinkertaista se on.

Tein tapaustutkimuksen ja testautin teoriaa  kavereillani. Jotakuinkin jokainen vastasi samalla tavalla. Jos tyyppi on ollut ihana, viesti on ihana myös, olipa se lähetetty heti perään tai vasta vähän myöhemmin. Jos tyyppi ei ole ollut ihana, viesti ei ole ihana. Näin se vaan kuulkaa on.

Kuva: Johan Larsson

Viestin sisältö on selvästi olennaisempi seikka. Suhteellisen neutraali mutta mahdollisuuksien rajoissa hauska viesti toimii parhaiten. Liian innokkuuden voi karsia viestin sisällöstä ja keskittyä tunnustelemaan maaperää.

Yksinkertainen on kaunista, kuten: "Oli tosi kivaa äsken/eilen/lauantaina. Oiskohan yhtä kivaa nähdä uudestaan paikassa, jossa kuulee ilman kolmea toistoa?" Esimerkki on hyvä erityisesti siksi, että se sisältää kysymysmerkin. Etenkin miehet tuntuvat reagoivan varmemmin viesteihin, joissa on kysymysmerkki.


Yksi juttu on kuitenkin syytä pitää mielessä: aikateoria pitää paikkansa vain ensimmäisen viestin kohdalla. Ensimmäisen jälkeen on syytä pitää viestien välillä pidempää taukoa ja aluksi ei missään nimessä pidä lähettää yhtä viestiä enempää ennen vastausta.

Lisäksi toimitus haluaa huomauttaa, että samat säännöt ja ohjeet pätevät myös kaveritutustumiseen.
Vai pätevätkö?

:P

Hyvää uutta vuotta!

Aloitetaan uusi vuosi näyttämällä sille kieltä. :P Noin. Kun näet kaksoispisteen ja p-kirjaimen yhdistelmän, mitä näet? Näetkö nokialaisen keltaisen palluran? Messengerin kieltä näyttävän hymiön? Vai kenties Facebookin-chatista tutun kuvakkeen? Onko :P symboli sille, miltä ihminen näyttää, kun jokin on hänestä typerää ja hän pistää kielen ulos suustaan ja päristää? Onko kielennäyttäjä flirttaileva, ilkikurinen vai lapsellinen?

Tällaisisella keskustelulla siivitimme siskojen kanssa automatkaa. Näkemyksemme :P-yhdistelmästä olivat hämmentävän erilaiset. Toinen siskoista kirjoittaa kaksoispisteen ja peen esimerkiksi kerrottuaan syöneensä juuri jäätelöä. Ikään kuin "slurps". Toinen sisko indikoi samalla merkillä, että jokin on tylsää, mälsää tai ihan "plörp". Itse käytän kyseistä hymiötä tämän tästä ja merkitykseltään se on minulle enemmän "ähhihi".

Kuva: Karoly Czifra

Jos jokainen tulkitsee yksinkertaisen hymiön noin eri tavalla, miten koskaan voimme luottaa, että vastaanottaja tulkitsee viestimme siten, miten sen tarkoitimme? Jos siis toinen siskoista kirjoittaa syöneensä jäätelöä ja laittaa loppuun :P:n, niin tulkitseeko toinen sisko sen niin, että se oli pahaa? Tai että sisko olisikin mieluummin halunnut lettuja? Eikä tämä ole pelkkää jäätelöä koskeva ongelma. Mitä vieraampi puhelimen toisessa päässä oleva ihminen on, sitä todennäköisemmin lähettää mieluummin tekstiviestin kuin soittaa. Ja sitä helpommin hymiöiden merkitykset menevät solmuun.

Mitä :P siis merkitsee? Voisimmeko sopia sille jonkun univeraalin merkityksen? Mikä se olisi?

Lupauksia uudelle vuodelle

Mikä teidän suhtautumisenne uuden vuoden lupauksiin on? Lupaatteko jotain? Pidättekö lupauksenne? Onko tässä perinteessä mitään järkeä? Itse kuulun siihen kategoriaan, joka aina hyväuskoisesti lupaa jotain, eikä sitten pidä sitä kuitenkaan. Siksi tulin tässä uuden vuoden aaton tuntumassa miettineeksi, mitä tekisin tänä vuonna toisin. Sitten istuin mökissä keskellä metsää, katsoin Dr. Philiä ja sain vaikutteita. Älkää huolestuko vielä!

Phil-setä kertoi, että uuden vuoden lupauksissa pitäytyminen ei ole kiinni tahdonvoimasta vaan uudelleenohjelmoinnista. Hämmentävästä termistä viis, pähkinänkuoressa homma menee näin: pitää muokata ympäristöään niin, että se mahdollistaa lupauksen toteuttamisen. Tästä sain idean ja sanoisin, että jokainen on vapaa kaikessa rauhassa kopioimaan ideani, sillä se on lähestulkoon aika hyvä.

Vuoden 2011 uuden vuoden lupaukseni on seuraava: aion soittaa enemmän ihmisille. Erityisesti siskoille, mutta myös kauempana asuville ystävilleni. Ja miten aion nyt uudelleenohjelmoida ympäristöäni? Aion ottaa ensin kalenterin ja valita satunnaisia päiviä (muutamia kuukaudessa) ja kirjoittaa satunnaisia kellonaikoja ja satunnaisia ystäviä/sukulaisia noiden kellonaikojen perään. Ja piirtää luurin kuvan. Sitten otan puhelimen ja kopioin nuo päivämäärät ja kellonajat tehden niistä muistutuksia, jotten voi unohtaa. Joka kerta, kun puhelin muistuttaa itsestään, minä soitan ja kysyn, että mitä kuuluu.

Kuva: macinate

Ehkä joskus kesäkuussa kerron sitten, olenko pitänyt tänä vuonna lupaukseni. Mitä sinä aiot luvata? Soitatko sinä tarpeeksi sukulaisillesi ja ystävillesi?

Tekstiviestikoomaajat

Minulla on ystävä, jolla on ongelma. Näillä sanoilla kai yleensä aloitetaan, kun itsellä on ongelma, josta ei haluta puhua suoraan. Tämä voisi kyllä yhtä hyvin olla minunkin ongelmani, mutta tällä kertaa minulla toden totta on ystävä, jolla on ongelma. Ja tuo ongelma on tekstiviestikoomaajat.

Tiedätte ehkä ihmistyypin. On lähdetty yhdessä ulos tekemään jotain, mutta vähintään puolet ajasta toinen istuu nenä kiinni luurin näytössä ja päästää ilmoille epämääräisiä ynähtelyjä. Keskustelut katkeavat tämän tästä, ystävän ajatus harhailee ja jokainen puhelimen piippaus tietää kolmen… viiden minuutin kooma-aikaa, jolloin toisesta ei ole mitään iloa.

On eri asia, jos päällä on Tilanne ja toinen pahoittelee, että kun nyt on ihan pakko vastata tähän. Ehkä voidaan jopa yhdessä keskustella Tilanteesta ja siten muutkin seurueen jäsenet ovat osallisia tekstiviestimaailman tapahtumiin. Mutta kun ystäväni kertoi minulle, kuinka hänellä oli ollut elämänsä kurjin ilta ulkona tyttöjen kanssa, kun molemmat olivat lähetelleet koko illan tekstiviestejä jättäen ystäväni täysin huomiotta, niin en voi kuin ihmetellä ihmisten kykyä olla toisinaan ihan suunnattomia pässejä.

Kuva: Simon Doggett

Kuuluu kai luonnolliseen etikettiin, että kun ollaan seurassa, ollaan läsnä. Jos ei olla läsnä, pahoitellaan. Jos ei ole aikomustakaan olla läsnä, miksi lähteä seurassa ulos alun alkujaankaan? Tekstiviestejä voi lähettää kotoakin, kunhan kenttää vaan riittää. On ihan uskomattoman epäkunnioittavaa uppoutua vähän väliä tekstailemaan jonkun muun kanssa ja jättää seurue huomiotta.

Se, että antaa aikaa ystävälle, ei tarkoita sitä, että riittäisi, että se ystävä vain on siinä. Tai siis saattaa sekin riittää, jos ollaan yhtäläisesti paikalla olematta läsnä, esimerkiksi elokuvissa. Tai muuten vaan notkutaan. Mutta muuten se ei riitä. Yksinkertaisesti ei ole ystävällistä koomata puhelimen kanssa, jos on seurassa. Näin yksinkertaista se minun mielestäni on. Mutta onko?

Kryptinen vastaamispolitiikka

Minulla ja siskollani on sama ongelma: vuorotellen me tuijotamme puhelintamme ja kysymme, että "Mitähä?" ilme mutkalla. Ystäviä on välillä tekstiviestitse ihan mahdoton ymmärtää. Yleensä tämä logiikkaongelma kohtaa poikapuoleisten ystävien tekstiviestejä aukikoodatessa, mutta kyllä tytötkin osaavat välillä kirjoittaa sellaisia myygisyyksiä, ettei tiedä, että miten päin niitä lukisi.

Kaikista tekstiviesteihin liittyvistä kryptisyyksistä otetaan näin ensialkuun käsittelyyn vastaamatta jättäminen tai osittainen vastaaminen. Minulla on hyvä ystävä, joka ei käytännöllisesti katsoen vastaa viesteihin lainkaan. Laitan viestin ja kysyn, että "Oisko se ulkoilupäivä tänään?" ja ei vastausta. Seuraavan kerran kun näemme (ja tähän voi mennä viikkokin), hän huikkaa ohi mennessään, että "niin, en mä voinu lähtee, kun oli työaamu seuraavana päivänä".

Aluksi minä tivasin, että miksei viestiin voi vastata, etten minä turhaan odottaisi. Mutta hänen logiikkansa on tavallaan yksinkertainen: Ei pidä odottaa. Ellei vastausta tule, pitää kehittää uusi suunnitelma. No, käyhän se toki näinkin, mutta silti vastaamattomuus viesteihin, joissa on suora kysymyslause, joka ei ole retorinen ja joka selvästi indikoi lähettäjän odottavan reagointia (mieluiten nopeampaa kuin ensi viikolla) aiheuttaa minussa hämmennystä.

Kuva: whiteafrican

Siskollani sen sijaan on ystävä, jonka vastaukset vastaavat vain osaan viestistä, jos siihenkään. Kun ystävältä kysyy useamman kysymyksen, hän vastaa järjestään aina vain viimeiseen. Sisko väittää, että tämä pätee kaikkiin miehiin. Kyllä minunkin ystäväni välillä vastaavat vain viimeiseen kysymykseen. Jos viimeinen kysymys sattuu olemaan, että "Vai nähdäänkö sittenkin jo tänään?" ja vastaus on pelkkä "Joo", tulee jotenkin hölmö olo, jos toinen ei vastaa edeltäviin missä, milloin ja miten -kysymyksiin. Mutta sitäkin enemmän hämmennystä aiheuttaa, jos kysyn jotain ja he vastaavat ihan muuhun. Esimerkki: "Munkin pitäis joskus käydä sillä torilla, minä päivinä siellä on väkeä?" "Jep, soitellaan." Mitä ihmettä taas?

Sen sijaan ystävien kesken voi sopia ihan omia vastaamissääntöjä, ettei tarvitse päätä kummissaan rapsutella. Esimerkiksi meidän kaveriporukassa on alkanut pikkuhiljaa yleistyä viestin loppuun lisätty etk (ei tarvii kuitata). Se on kätevä silloin, jos epäilee, että kaverilta tulee takaisin "joo, kiitos samoin" tai "okei, huomiseen" tai muu kuittaus. Niin ja jos perään on lisätty etk, ei tarvitse vastausta sitten odotella, eikä luuria epäuskoisena tuijottaa. Lisäksi se tulee ainakin perus nokialaisesta opettamatta, jos on sanakirja päällä. ;)