Ystävystyminen ei aina mene ihan niin kuin pitäisi. Yksi esimerkki siitä, kun pieleen menee, on jostain puskasta iskevä ahdistus. Sitä ei voi oikein ennustaa ja siksi se aiheuttaa melkoista sotkua. Sitä tulee loukanneeksi toista äkkinäisellä käytöksen muutoksella. Vähän niin kuin johdattaisi harhaan, vaikkei sitä tahallaan teekään. Annan taas tosielämän esimerkin.
Tapasin älyttömän mukavan tytön ja alkujaan tuntui, että meillä on paljon yhteistä ja viihdytään toistemme kanssa mainiosti. Sitä alettiin aika vauhdilla kivuta ystävyyden vaiheita ylöspäin hyvää päivää -tutuista ja satunnaisesta rupattelusta ensin ryhmässä näkemisiin ja siitä kahdestaan järjestettyihin kauppareissuihin. Päästiin ihan ”Tuutko meille, laitan lasagnea?” -tasolle asti, mitä voi jo pitää melko vakaana ystävyyden merkkinä ja sitten BÄNG! Puskasta kimppuun iskee kauhea ahdistus. Vaikka pidin hänestä kovasti, en vaan pystynyt toimimaan ja minun oli pakko jotenkin vetäytyä takavasemmalle.
Mikä se on? Mistä se tulee? Miksi? Keittiöpsykologiani voimin olen analysoinut itse itseäni ja tullut todenneeksi, että se on jonkin asteinen sitoutumiskammo. Tiedättehän, kun alkaa tuntua, että mennään liian lujaa ja ollaan muuttumassa liian vakaviksi liian pian ja yhtäkkiä tuntuu siltä, kuin olisi kolmetoista kaulapantaa hihnoineen kaulan ympärillä, pakkopaita ja kahleet, joista ei Houdinikaan selviäisi. Ja silloin on jotain todella pielessä, jos ystävyys alkaa tuntua kahleelta.
Niin minä sitten lakkasin ottamasta yhteyttä ja poden asiasta huonoa omatuntoa joka kerta, kun näen tämän tytön. Tuntuu, että pitäisi selittää jotenkin. Mutta miten sitä selitetään? Kuinka kerron, että yhtäkkiä alkoi ahdistaa? ”Ei vika ole sinussa, vika on minussa?” Ei ole olemassa yhtäkään käypää lausetta, jolla jänistämiseni voisi jotenkin oikeuttaa eikä sitä voi loukkaamatta selittää mitenkään. Jälkiviisaasti ajatellen olisi vaan pitänyt ottaa heti alkuun rauhallisemmin, siten tältä olisi ehkä vältytty.
Onko teille koskaan käynyt näin?
Höff höplää. Ota iisisti siellä :).
VastaaPoistaJa on käynyt.. Ei sitä aina voi mukavia ihmisiä jaksaa. Sitten taas joskus jaksaa ja tarvihtee ja semmosta. Pimpelipom.