keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Vieraanvaraisuudesta

Kun tämä teksti näkee päivänvalon, minä olen mitä suurimmalla todennäköisyydellä tervehtimässä jotakuta uusista kavereistani, joihin olen vaihtoaikanani tutustunut. Yhteiselon loppuessa vaihdettiin lukuisia yhteystietoja ja kutsuja pitkin ja poikin. Mi casa es su casa ja sitä rataa. No, kohteliaat eurooppalaiset viljelevät näitä paljon välttämättä sitä kuitenkaan tarkoittamatta. Välillä on vaikea tietää, että puhutaanko tässä nyt lämpimikseen vai tarkoitetaanko moista oikeasti.

Kyllä Suomessakin kutsutaan kylään tai sanotaan, että ”meidän pitäisi mennä joskus kahville” ihan vaan kohteliaisuuden vuoksi, sitä kovinkaan sydämen pohjasta toivomatta. Mutta kuitenkin valtaosassa tapauksista voi luottaa, että jos toinen kutsuu kotiinsa, silloin sinne on tervetullut. Mutta mistä sitä voi varmasti tietää, tarkoittaako toinen sitä vai ei?

Kuva: Dave S.


Yksi melko hyvä indikaattori on se, monestiko kutsu toistetaan. Jos mainitaan ohimennen kerran ja sitten vaihdetaan puheenaihetta, ei kutsu välttämättä ole sieltä vahvimmasta päästä. Jos taas toinen moneen kertaan painokkaasti hokee, että "tule milloin vaan ja ovet ovat aina auki", niin voi jo hieman luottavaisemmin mielin lähteä kyläilemään. Lisäksi jos ehdotellaan ajankohtia, silloin yleensä tarkoitetaan kutsua oikeasti.

Loppujen lopuksi ikinä ei voi kysymättä ihan varmaksi tietää, että millä mielellä toinen kutsua esittää. Tutustuin nuorena internetissä moneen englantilaiseen ja he kutsuivat minua välillä kylään. Eipä aikakaan, kun otin ystäväni messiin ja hilpaisimme Englantiin yhtä ovea koputtamaan. Myöhemmin Miles totesi, ettei hän koskaan kutsua ihan vakavissaan tarkoittanut. Kaikeksi onneksi hän vakuutti moneen kertaan, että oli kuitenkin hyvillään, että suomaista suoraviivaisuutta noudattaen otimme kutsun tosissamme ja pistimme hänet seisomaan sanojensa takana.

Katsotaan kuinka moni näistä ”jos ikinä eksyt kaupunkiini, niin näytän sinulle paikkoja” -toteamuksista todella pitää paikkansa. Moni luottaa siihen, ettei toinen ikinä eksy juuri omaan maailman kolkkaan, mutta Euroopan ollessa pieni ja junien kulkiessa kaikkialle on jokainen kolkka vain pienen taipaleen takana. Saa nähdä, raporttia seuraa.

Kutsutko sinä ihmisiä kylään? Oletko joskus kutsunut kohteliaisuuttasi sitä kuitenkaan tarkoittamatta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts with Thumbnails