Luotathan?

Muistatteko Disneyn Aladdinista kohdan, jossa Aladdin seisoo taikamatolla ja pyytää prinsessa Jasminea ajelulle? Jasmine epäröi, kun tämä tuntematon prinssi vaikuttaa enempäänsä itseään täynnä olevalta pölvästiltä. Mutta kun Aladdin kysyy ”Luotathan”, hän yhtäkkiä muistuttaa Jasminea kadulla tavatusta köyhästä pojasta, joka oli vaikuttanut mukavalta ja luotettavalta ja siksi hän uskaltaa nousta kyytiin.

Uuteen ihmiseen tutustuminen on vähän niin kuin ajelu taikamatolla. Kyytiin ei uskalla mennä, elleivät pyytäjän kasvot ja ojennettu käsi herätä luottamusta. Luottamus on siksi tutustumisen ja ystävystymisen kannalta elintärkeää. Eikä molemminpuolista luottamusta mikään muu synnytä, kuin alun usko siihen, että toinen on tuon luottamuksen arvoinen. Luottamusta herättää ja ylläpitää myös se, että itse uskaltaa luottaa. Jos toinen epäröi ja haparoi, mutta itse luottaa, niin toisessakin herää hiljalleen luottamus kuin varkain.

Kuva: Ernst Vikne

Lähtökohtaisesti ihmiset joko luottavat automaattisesti tai eivät luota kehenkään, kunnes toisin todistetaan. Ensimmäiset kohtaavat helpommin uudet ihmiset, mutta samalla myös ottavat siipeensä tuplasti. Jälkimmäiset suojelevat itseään paremmin, mutta joskus suojelevat itseään liiaksi myös hyviltä ja kivoilta ihmisiltä epäluottamuksellaan.

Kaikkiaan kehottaisin luottamaan enemmän. Varsinkin, jos on vailla uusia ystäviä ja kavereita, on opeteltava laskemaan suojamuureja hiven ja annettava toisen kurkistaa aidan yli. Ja jos toisen haluaa luottavan itseen, on opeteltava varovasti kysymään, uskaltaako toinen astua kyytiin.



Miten on, luotathan?