Seurasin keskustelua häkeltyneenä kotisohvalta. Elämme 2000-luvun toista vuosikymmentä ja olemme jo pitkät pätkät huudelleet modernin ja suvaitsevan ihmiskäsityksen nimeen. Homous on niin paljon esillä esimerkiksi kulttuurissa ja viihteessä, että sitä jotenkin tuudittautuu uskoon, että me oikeasti eläisimme jotakuinkin suvaitsevassa yhteiskunnassa. Mutta sitten ruutuun pärähtää kristillisdemokraattien Päivi Räsänen, joka kirkkain silmin toteaa, että ”tässä on välttämätöntä erottaa ihmisen taipumus tuntea kiintymystä ja seksuaalisia tunteita samaa sukupuolta olevaa henkilöä kohtaan ja sitten se millä tavalla seksuaalisesti käyttäytyy, harjoittaako niin sanotusti homoseksuaalisuutta, sillä kristillisen etiikan näkökulmasta tämä jälkimmäinen on moraalinen kysymys”. Kirkkovaltuutettu Sonja Falkin korjatessa potin sanoen, että ”homoseksuaalinen taipumus, sitä ei ole pakko noudattaa” ei voi kuin kerätä leukaansa lattialta.
Siihen en puutu, että pitäisikö homoilla olla oikeus kirkolliseen vihkimiseen, koska uskontokysymykset eivät ole rationaalisia. Jos uskonto haluaa määritellä itsensä homovastaiseksi sellaisen kirjan nojalla, joka myös kehottaa naisia vaikenemaan seurakunnassa, niin sille ei voi rivikansalainen mitään. Itse en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi vihkimyksen sellaiselta uskonnolta, joka määrittelee oman olemisensa tavan synniksi. Mutta ymmärrän, että tällainen halu ja tarve voi olla ja mielestäni on hienoa, että jotkut papit ovat noita vihkimyksiä tehneet ja antaneet täten siunauksen sitä kaipaaville.
Mutta adoptio-kysymys on mielestäni tärkeä. Maailmalla on niin paljon lapsia, jotka ovat vailla hyvää ja rakastavaa kotia, jossa heistä pidettäisiin huolta, että minusta on yksinkertaista typeryyttä kieltää homopareilta mahdollisuus adoptioon. Kuten Seta:n hallituksen jäsen Manne Maalismaa ohjelmassa oikeutetusti korosti, ei adoptiomahdollisuus takaa sitä, että jokainen homopari saisi adoptiolapsen. Se vain antaa heille oikeuden samanarvoisina heteroparien kanssa asettua ehdolle, jotta voisivat antaa jollekin lapselle hyvän kodin. Ohjelmassa myös mainittiin tutkimustulosten osoittavan, että sateenkaariperheiden lapsista kasvaa vahvoja nuoria, joilla on terve itsetunto. Vaikka Räsänen koitti natista, ettei näin lyhyen aikavälin tutkimustulos riitä kertomaan myöhemmällä iällä esiin puskevia traumoja olen silti ihan varma, että lyhyelläkin aikavälillä nähtäisiin, jos lapsista tulisi todella onnettomia ja rikkinäisiä. Ja sitä paitsi paljon suurempia ja syvempiä traumoja jättää kasvaminen lastenkodissa, missä rakkautta ja huomiota ei saa lainkaan, kuin että jos sitä antaa kaksi äitiä tai isää. Homoparit joutuvat taistelemaan ja miettimään perheensä perustamista niin paljon, että he ovat lähtökohtaisesti perheeseensä hyvin sitoutuneita ja voisiko sen parempaa lähtökohtaa olla?
Loppukevennyksenä on pakko jakaa illan parasta antia, ohjaaja Mikko Roihan kommentti Räsäsen ”homoseksuaalisuutta ei tarvitse harjoittaa”- sammakkoon. Roiha antoi oman vahvan äänensä kuulua ja totesi: ”Minä en kauheasti koe, että minulla olisi taipumuksia homoseksuaalisuuteen, minä olen ihan HOMO. Minulla on halu miehiä kohtaa, niin kuin ilmeisesti sinullakin, siinä suhteessa me olemme samanlaisia. Sen sijaan minulla ei ole kristillisdemokratiaan suurempia taipumuksia.”
Tämä aihe herättää tunteita. Mitä te ajattelette?
mieletön teksti taas! itse katsoin homoillan eilen areenasta ja todella ihmettelin Päivi Räsäsen puheita..
VastaaPoistaPitäköön evankelisluterilainen kirkko heteroavioliittonsa, ei ole oikein että he lähtevät vihkimään homopareja avioliittoon kun kerran heidän uskontonsa perusta sen kieltää. (avioliitto on miehen ja naisen välinen pyhä liitto jnejne.) mielestäni tulee sallia vanhat instituutiot ja heidän tapansa, suvaitsemattomuutta on myös se jos ei suvaita suvaitsemattomia.
Sen sijaan adoptiokysymys on kaikille sama, maailmassa on miljoonia köyhiä, kodittomia lapsia joille rakastava koti olisi lottovoitto. Lapsi näkee erilaisen vanhemmuuden roolimallin homoperheessä mutta onko se niin traumatisoivaa, ehkä enemmänkin rikastuttavaa ja vahvistavaa oman identiteetin kannalta?
Ylen homoillan katsottuani minulle jäi entistäkin kammottavampi kuva kristillisdemokraateista sekä perussuomalaisista. Miten päättäjien joukosta voi löytyä noin pikkusieluista ja rasistista porukkaa?
Homoja on ollut antiikin kreikan ajoista saakka, tuona aikana miesten välinen seksuaalinen kontakti oli erittäin yleistä, miksi sitä kummaksutaan edelleen?
homous ei ole sairaus.
Kiitos taas aiheeseen puuttumisesta. Teillä on hyviä ajatuksia asiasta.
VastaaPoistaMinussa tämä aihe ei jaksa enää herättää tunteita kovinkaan paljon. Surullista tämä kyllä on tietenkin, etenkin homojen ja homoparien kannalta, koko tämä hässäkkä.
En myöskään yleensä jaksa hirveästi näitä asioita kommentoida kun on niin kovin vaivalloista yrittää selittää niin että mielipidettäni ymmärrettäisiin, ja yleensä sitä vaan saa aikaan pahaa mieltä kun ei osaa.
Ajattelin kuitenkin ilmoittaa sen verran, kun pitäähän se tietää kuka se on ns. "vastarannan kiiski", että en usko että homopareille tulisi myöntää oikeutta kirkolliseen vihkimiseen, eikä mahdollisuutta adoptointiinkaan. En usko että se loppupeleissä on hyväksi kenellekkään.
Tämän enempää en kehtaisi sormeani kohottaa heitä "vastaan", kun en minä kenenkään ihmisen hyvinvointia tahdo vastustaa, vaan puolustaa.
Ja enhän minä kaikkea tiedä tai ymmärrä, sen verran jo tiedän. Mutta väitän myös etteivät modernin ja suvaitsevaisen ihmiskäsityksen nimeenkään huutelevat kaikkea tiedä tai ymmärrä.
Mutta onneksi kaikki kuitenkin lopulta selviää vissiin, ja jos olen ollut väärässä, niin menen kyllä auliisti vaikka vankilaan sitten tai jotain.
En ole ehtinyt vielä katsoa Homoiltaa, mutta aion sen kyllä katsoa – luultavasti jopa jonkun homon tai bissen kanssa. Räsäsen ja Falkin sammakot ovat kyllä farisealaisuudessaan kaameita, joskin (kd)-porukan ollessa kyseessä ei mitenkään erityisen paljoa kulmia nostattavaa. Hauveli-Oinonenkin oli mukana, sanoiko hän mitään älytöntä, varsinkin adoptioon liittyen?
VastaaPoistaVanhana srk-nuorena pitää kuitenkin puolustaa Isoa Kirjaa ja ev. lut. kirkkoa. Ymmärtääkseni sinäkin olet joskus niissä kuvioissa ainakin jonkin verran pyörinyt ja tietänet, että noille asioille on myös moderni teologinen tulkinta: naispappeus kiellettiin 1. Kor. 14:34 nojalla, joka oli Paavalin kirje Korintin seurakunnalle. Jostain syystä kehotus ymmärrettiin universaaliksi ja ikuiseksi laiksi patriarkaalisessa yhteiskunnassa ja 1900-luvun loppupuolen arvoliberalismin myötä nykyään naispappeutta vastustaa vain häviävän pieni murto-osa papistosta.
Homoseksin tai -seksuaalisuuden pitäminen valtavana syntinä tänä päivänä on myös anakronista, toki jossain ahdasmielisissä amish- tai lestayhteisössä sen nyt ymmärtääkin. Sehän juontaa johonkin kolmanteen Mooseksen kirjaan, eikä suurinta osaa siellä olevista määräyksistä muutenkaan kukaan pysty noudattamaan (siitähän joku jenkkijuutalainen teki dokumentinkin). Itse Kristuksen lausuma Rakkauden kaksoiskäsky – Raamatun tärkein virke – unohtuu, tai sitten sitä tulkitaan niin, että tietyt rakkaudenosoitukset kielletään.
Jännänä faktana ortodoksikirkossa oli pitkälle keskiajalle asti sakramentti, jolla siunattiin kaksi samaa sukupuolta olevaa "ystävää". Tämä varmasti juontaa juurensa juurikin sieltä homoseksuaalisuuteen jopa kannustaneesta antiikin Kreikasta. Siinä kulttuurissa ystävyyden määritelmä oli paljon intohimoisempi ja fyysisesti läheisempi kuin nykyään. Jopa jostain Raamatun ystävyksistäkin saa rivien välistä lukemalla slashfictionia (UT:n puolelta jopa -faktaa?). Eli jos nykykirkko katsoisi sen laatikon ulkopuolelle, saattaisi se oppia historiasta jotain – siunataan kahden ystävän välinen ystävyyssuhde ottamatta kantaa heidän välisiin "ystävyydenosoituksiin".
Muuten, ensimmäinen homo, johon olen koskaan tutustunut oli juurikin seurakuntanuorten illanvietossa, sellainen intellektuelli kirjailija, gandalfmainen pikkuvanhus, joka poltteli piippukessua sekä pukeutui hillityn herrasmiesmäisesti hattua ja kävelykeppiä myöten. Halusi kaikesta huolimatta olla seurakunnassa mukana, eihän ne asenteet muutu häätämällä vähemmistöt pihalle. Näemmä hänkin on kirjoittanut aiheesta täyttä asiaa, suosittelen.
Muilta osin kirjoituksesi oli täyttä asiaa, ja ajankohtaislinjalla jatkaa myös päivän Fingerpori.
Se vielä unohtui sanoa, että kannattaa muistaa, että Kristillisdemokraatit eivät onneksi ole määräävässä asemassa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kannattaa siis huokaista helpotuksesta, ja jos kuulutte yhä kirkkoon, äänestäkää kuukauden päästä järjestettävissä seurakuntavaaleissa omilla aivoillaan ajattelevaa seurakuntalaista.
VastaaPoistaVirtuaalinen hatunnosto ultrixin hienosta kirjoituksesta. Säästit minut monelta kirjaimelta.
VastaaPoistaItse keskustelu oli rakennettu aika erikoisesti. Toisella puolella oli sanavalmiita esiintymisen ammattilaisia ja toisella puolella ev.lut. kirkkoa edusti oikeasti vain kaksi henkilöä: piispa ja kirkkovaltuutettu. Muut "kirkon ääntä" käyttäneet olivat enemmän tai vähemmän marginaalisten kristillisten yhteisöjen edustajia. Lopputulos oli toki mielenkiintoinen vastakohtien sävyttämä keskustelu, toisin sanoen melkoinen teurastus, joka sitten heijastui ennennäkemättömällä voimakkuudella kirkostaeroamisina. Valitettavan harva tuntee kristillistä kenttää niin hyvin, että erottaisi äänekkäimpien puhujien taustojen eron ev.lut. kirkon vallitsevaan linjaan.
Mitään kristillisten yhteisöjen ulkopuolista edustajaa ei oltu saatu paikalle. Sinänsä se ei ole yllätys, koska Raamattu pyhänä kirjana on ainoa, millä homojen epätasa-arvoista kohtelua voi mitenkään (edes huonosti) perustella. Sekin tosin nykyisin yleisesti hyväksyttyjen käsitysten perusteella menettää tässä asiassa auktoriteettinsä uskonnon ulkopuolella, eikä sen sisälläkään ole täysin yksiselitteisen kiistaton. Muiden tahojen edustaja olisi siis keskusteluun osallistuessaan tehnyt itsestään vain pellen.
Yritän sanoa kankealla kielelläni siis, että kirkon ulkopuolella maallistuneen kansankin keskuudessa on homofobiaa ja sukupuolineutraalin avioliiton vastustamista. Jostain syystä ev.lut. kirkko kuitenkin joutuu tällä hetkellä kantamaan suurimman taakan ainakin median luomissa mielikuvissa. Kirkosta löytyy maltillisia aktiiveja sekä työntekijöitä kyllä, mutta he ehkä eivät ole niitä äänekkäimpiä. Itse asiassa median rakastamat homouden teemat ja naispappeus eivät ole kirkon tehtävän kannalta edes keskeisiä asioita. Se tärkein sanoma tahtoo hukkua näiden rikkaruohojen alle.
Tosiaan. Ei kannata äänestää jaloillaan, vaan seurakuntavaaleissa. Kirkkoon kuuluu edelleen yli 4 miljoonaa suomalaista, joita koskeviin asioihin on viime vuosina halunnut vaikuttaa noin 10% äänioikeutetuista.
Itse olen huvittuneena seurannut keskustelua, jossa kaksi ääripään edustajaa yrittää saada itseään ymmärretyksi. Loppujen lopuksi kumpikaan osapuoli ei puhu edes samasta asiasta
VastaaPoistaEn käsitä kommentteja Päivi Räsäsen ahdasmielisyydestä. Räsänen kommentoi mielestäni hyvin asiallisesti ja pysyi puheissaan myös Raamatun ilmoittaman käsityksen takana. Toisin kuin Ultrix kirjoitti, niin homous on koko Raamatussa yksiselitteisesti tuomittu, USEASSA Vanhan Testamentin kohdassa, ihan Raamatun ensisäkeistä lähtien. Koska Vanhaa Testamenttia ihmiset eivät halua pitää enää auktoriteettinaan, niin voin mainita, että myös hyvin useassa Uuden Testamentin kirjassa vastaavaa tuomiota tulee, eikä pelkästään Paavalin osalta. Voin halutessanne laittaa useitakin lainauksia aiheesta, mutta uskoisin, että tässä blokissa ei ole kuitenkaan tarkoitus mennä uskonnolliseen keskusteluun.
Tässä mielessä siis on turha lähteä tuomitsemaan kristillisdemokraatteja, jotka aivan oikein puolustavat Raamatun näkemyksiä keskusteluissa. Raamatun ja kirkon näkemys homoudesta on yksiselitteinen, mutta samalla rakastava. Rakastavalla näkemyksellä tarkoitan sitä, että Raamatussa selvästi sanotaan, että ihmisten väärät teot pitää tuomita, mutta ihmistä itseään emme saa tuomita. Tämä tarkoittaa sitä, että emme saa hyväksyä vääriä tekoja (syntiä), mutta meidän pitää silti hyväksyä, suvaita ja rakastaa ihmisiä. Näin Raamattu opettaa. Mutta rakastaminen, suvaitseminen ja ihmisen hyväksyminen ei siis tarkoita ihmisten VÄÄRIEN tekojen suvaitsemista. Suurempi ongelma meille ihmisille on pystyä erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan ja pystyä toimimaan oikein kanssaihmisiämme kohtaan.
Raamatun ilmoituksessa on selvää, että jokainen ihminen on syntinen, minkä vuoksi kaikki ihmiset tarvitsevat Jeesusta pelastuakseen. Kirkko ja Raamattu eivät tee homoudesta sen suurempaa syntiä kuin muutkaan synnit. Kirkkoa suuremman ongelman homouden syntisyydestä tekevät ihmiset, jotka eivät halua uskoa, että Raamatussa näin voitaisiin sanoa. Kiistakysymyksen homoudesta kirkon piirissä tekee vain se asia, että koska homouden harjoittamista pidetään Raamatussa syntinä, niin miten kirkko voisi Jumalan nimissä siunata synnin harjoittamisen. Ei se voikaan.
Tämän vuoksi yhdyn kirjoittajan ihmettelyyn, että minkä takia homoutta harjoittavat ihmiset välttämättä haluavat instanssin hyväksyntää, jonka opinkappaleissa selkeästi kielletään heidän tekonsa. Jos kyseisen instanssin toiminta ei miellytä, niin siihen ei ole pakkoa kuulua. Suuri joukko ihmisiä näytti oman mielipiteensä ja erosivat kirkosta vastalauseeksi jyrkkiin näkemyksiin. Jos kyseiset ihmiset olisivat Raamattunsa lukeneet, niin kirkon kanta homouteen ei olisi tullut yllätyksenä.
...
Tässä vielä samaa asiaa perusteluiden kera, koska blogikommenttiin ei kunnolla mahtunut:
VastaaPoistahttp://uskis.blogspot.com/
Leijona, ultrix, tätä tarkoitin sillä, että kristinusko nojaa kirjaan, jonka perusteella homoseksuaalisuus voidaan tuomita synniksi. Kaikki kirkon jäsenet eivät lue Raamattua aivan fundamentaalisesti ja moderneja tulkintoja ja kantoja on. Mutta joukkoon mahtuu niitäkin, jotka lukevat Raamattua kuten Leijona. Koska uskonto on jokaisen yksityisasia ja sellainen sen tulisi minusta ollakin, ei minulla ole oikeutta määritellä kenen tulkinta on oikea ja kenen väärä. Eikä se minua sinänsä kiinnostakaan, koska blogitekstini ensisijainen huolenaihe oli nimenomaan adoptiomahdollisuus (ja muutenkin juridinen tasa-arvo).
VastaaPoistaAnonyymi, Pertti, edustatte adoptiokysymyksessä vastakkaisia kantoja. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Toivon silti, että kun adoptiokysymys on esillä ja siihen etsitään ratkaisuja, ei ratkaisuja pohjata siihen, että vastapuoli nyt vaan "uskoo niin, ettei se ole loppupeleissä hyväksi kenellekään".
Jarno, tottakai homofobiaa on kaikkialla. Se, miksi kirkko joutuu tässä asiassa esille lienee se, että kirkko on edelleen maassamme voimakas kasvattaja ja vaikuttaja nimenomaan kansan rivien näkemyksiin maailmasta. Ihan jo pelkästään seurakunnan lastenkerhot ja rippikoulut ovat mielipidevaikutuksen paikkoja ja siksi ihmisiä kiinnostaa, millaista kantaa kirkko pitää yllä. Se on totta, että televisiossa oli esillä vain yksi ja nimenomaan äärikanta, mutta se on kanta, joka kirkolla yhtä kaikki on. Siksi en ihmettele tuota jaloilla äänestämistä. Valtaosa ei kuitenkaan eronnut kirkosta keskustelun takia. Sieltä lähtivät nyt ehkä ne, jotka olivat eroa muutenkin harkinneet ja saivat vain viimeisen sysäyksen siihen. Siksi en kirkkonakaan olisi kovin huolissani.
Olikohan mulla vielä muuta? Ei kai tällä erää. Mutta kiitos taas hyvästä keskustelusta. Arvostan.
Juu ei enää muuta, enkä mielelläni häiritsisi enää, mutta jos sen sallitte, tahdon vain ilmoittaa että ei huolta - en perusta ratkaisujani ratkaisuja etsittäessä pelkkään siihen et "uskon niin, että...". Minulla on toki kohtuullisen asialliset perustelut asiaan jos toiseen, mutta kun en käsittääkseni vielä osaa niitä selittää, ainakaan lyhyesti, niin että uskoisin teidän ymmärtävän ihan kokonaan. Ehkä kirjoitan kirjaani joskus tarkemmin.
VastaaPoistaMutta siinä kaikki, kiitos, kiitos paljon. Kumarran. Ja anteeksi myös, en millään pahalla.
Oikeasti en. Mieluummin menettäisin toisen käteni kuin teidät kanssaihmiset. Vaikenen, poistun.
Pertti, ei vastakkaisten näkemysten esiin tuominen ole häiritsemistä, päin vastoin. Mutta juu, ehkä tämä aihe on vähän turhankin paljon nyt esillä joka paikassa ja itse alan olla jo vähän väsynyt tähän kohkaamiseen. Ne kohkatkoon, keitä asia lähemmin liikuttaa.
VastaaPoistaEttä älä nyt suotta kovin kauas poistu tai ihan kauheasti kumartele. Niinku sanoin, mielipiteeseen oikeus on kyllä. Ja ei se niin saa mennä, että tänne kirjoittaa vain ne, jotka on mun kanssa samaa mieltä. Eihän tässä muuten mitään järkeä olisi. En minäkään voi olla aina oikeassa, tuskin kovin useinkaan.