Uusin sarjakuvarakkauteni on Mummo. Mummon äiti on Anni Nykänen ja Mummoon voi tutustua täällä. Perjantain kunniaksi tarjoilen teille Mummoa sosiaalisessa mediassa.
Mitä tässä on olennaista? Se, että mummoakin kiinnostaa kaikki se turhan informaation määrä, jota Facebook tarjoilee. Ystäväni Jepu ei ole Facebookissa ja kun häneltä tiedustelee syytä tähän poissaoloon, hänen vastauksensa on yksinkertaisen oivaltava: ”Facebookissa saisi vastaukset esittämättä yhtäkään kysymystä.”
Ja sitähän se on. Kun Facebookin aukaisee, yhtäkkiä tietää, mitä kaikille kuuluu. Tai tietää jotain yhtä turhaa ja merkityksetöntä, kuin että ”Tuire kävi kaupassa”. Lärvikirjan näennäinen sosiaalisuus on kaksipuolisen yksipuolista. Ellei like-näppäintä ole painettu, toinen ei tiedä, että joku käynyt lukemassa hänen elämänsä kuulumisia. Ihminen saattaa viettää tuntukausia tutustuen ystäviinsä ilman, että ystävät ovat siitä edes tietoisia.
Selattuaan etusivua ylös alas ja on omaksunut kavereidensa viimeiset touhut vartissa. Kustannustehokasta kyllä, mutta ystävyydellistä ei. Paitsi jos jotain kommentoi ja siten aktiivisesti osoittaa olleensa läsnä ja kiinnostunut toisen sanomisista ja tekemisistä. Sitäpaitsi harva jakaa erityisen syvällisiä tai olennaisia tietoja itsestään, koska kontaktien lukumäärä on yksinkertaisesti liian suuri. Siksi kaikki se tieto, mitä ystävistään ja tuttavistaan saa, on enemmän kategoriasta ”Mummoakin kiinnostaa”.
Luonnollisesti minua soimaa puhtaasti huono omatunto siitä, etten soita ystävilleni tarpeeksi. Etten näe heitä tarpeeksi. Ja että korvaan tuon kaiken Facebookilla. Ja sitten kanavoin sen tänne tekopyhänä jeesusteluna aiheen tiimoilta. Mutta Jepun kommentissa on pointti. Kun saa vastaukset kaikkiin kysymyksiin kysymättä (niihinkin, joita ei edes kysyisi), onko tässä yksi syy siihen, ettei tule soitetuksi? Pitäisikö nyt vaan pistää Facebook hetkeksi kiinni ja soittaa kaverille, että lähdetkö työviikon päätteeksi ulos kanssani?
Omien havintojeni perusteella yleinen Facebook-käyttäytyminen on muuttunut "kävin kaupassa"-statuksista pääasiallisesti muuhun. Näyttäisi, että tällä hetkellä siellä linkitetään paljon uutisia ja huumoripätkiä, sekä "otetaan kantaa" populistisilta haiskahtavilla kiertostatuksilla torkkupeitoista, koirien rääkkäämisestä, homoavioliitoista yms. ajankohtaisista asioista. Niin, ja liketetään paaaaljon.
VastaaPoistaItse käytän like-nappulaa äärimmäisen harvoin. Se on liian helppoa ja epäinformatiivista, kuten nuo kiertostatuksetkin. Pyrin kirjoittamaan lyhyenkin kommentin, jos kaverin status herätti jotain ajatuksia. Silloin siitä käy ilmi, mistä pidin ja ehkä voin tuoda jonkin uuden pointin tai näkökulman asiaan.
Aikanaan toivoin, että Facebookin avulla olisi voinut tarjota kaveripiirilleen tietoa esim. illanviettoaikomuksistaan. Niin että ihmisiä olisi voinut tavata ilman suuria valmisteluita, jos joka tapauksessa oli samanlaisia suunnitelmia. Henkilökohtaisemmalla ja yksilöidymmällä välineellä eli puhelimellakin se on vaikeaa, koska kalenterit tuntuisivat olevan täynnä viikkojen ja kuukausien päähän. Surullista.
Edelleenkin tuon tiedon voisi tarjota, mutta useimminkin tulee vain tyydyttyä hehkuttamaan jälkikäteen jotain hyvää keikkaa. Onneksi melkein jokaisella keikalla törmää vähintään yhteen tuttuun.
Jarnolla on aika hyvä pointti. Olen itse juuri keskustasta kotiutumassa tietokoneella istumassa ja lämmittelemässä (Tieto-Pinni 24h rulez). Mietiskelin tuossa Kyttälän halki kulkiessani, että pitäisi olla joku väline, jolla näkisi, että ketä tuttuja olisi parin sadan metrin säteellä ns. "vapaalla jalalla", että voisi mennä morjestamaan.
VastaaPoistaEhkä sitten 10 vuoden päästä, kun joku on keksinyt automaattisen statuspäivityksen ja kaikki antavat Ison Veljen tietää tarkan kulloisen lokaation julkisesti vähintään tutuilleen.
En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut tuollaisesta sijainnin automaattisesti välittävästä "sosiaalisesta transponderista". (http://fi.wikipedia.org/wiki/Transponderi)
VastaaPoistaEsimerkiksi Twitterissä en käytä Tweet Location -toimintoa. Arveluttaa hiukan ne väärinkäytöksien mahdollisuudet, jos reaaliaikaisesti on mahdollista seurata, missä ihminen menee.
Sen sijaan olisi mukavaa, jos sijainnin vapaaehtoinen tiedottaminen yleistyisi ainakin niissä tilanteissa, kun on julkisella paikalla liikenteessä ja seuraan saa liittyä.
Miten muuten Facebookissa tutustutaan uusiin ihmisiin? Ymmärtääkseni käytännössä kaikki pitää profiilinsa lukkojen takana, eikä samanlaista mielenkiintoisiin uusiin, samanhenkisiin ihmisiin yhteisöjen kautta tutustumista pääse tapahtumaan, mikä on oleellinen osa esim. kuihtuvaa IRC-Galleriaa (ns. "galtsukyttäys").
VastaaPoistaMulla on tuhat ja yks syytä miksi mulla ei vieläkään ole profiilia Facebookissa, mutta tämä sulkeutuneisuus on yksi tärkeimmistä ilmiöistä, joiden takia jätin ekan kutsun saatuani liittymättä.