Kuten ystäväni asian ilmaisisi: mitäpä lottoot? Kun vietetään aikaa yhdessä, on melko harvinaista, että yhdestä olisi mukava katsoa vierestä, kun toinen puuhaa omiaan. Haluaisitko itse katsoa vierestä, kun minä mapitan papereita?
Pelaaminen on kivaa. Yhdessä pelaaminen on kivaa. Toisen pelaamisen katsominen ei ole kivaa. Erityisesti se ei ole kivaa, jos ei itse pelaa kyseistä peliä, eikä ole siitä millään tavalla kiinnostunut.
 |
| Kuva: Vancouver Film School |
Pelin vierestä seuraaminen voi olla kivaa, jos pelaava esimerkiksi opettaa peliä pelaamattomalle. Kivaa se voi olla myös, jos pelaamaton saa auttaa tai neuvoa. Harvemmin kuitenkaan saa. Yleensä vieressä olevan oletetaan istuvan hiljaa ja katsovan.
Mä ja mun veli vietettiin lapsuutemme juuri tuollain, että toinen pelaa ja toinen katsoo. Vuorottelimme kyllä aina välillä. Ja muistaakseni se vierestä katsominenkin oli ihan hauskaa.
VastaaPoistaNykyään näin vähän vanhempana tuollainen ei enää taida toimia. Ainakaan jokaisella.
Onneksi nykyään monilla konsolipelaajilla onkin kaksi ohjainta tai enemmän, joten pääse sitten muutkin pelailemaan.
Ymmärrän hyvin, että pelaamisen katsominen ei oo kivaa. Mutta kuka pakottaa katsomaan? :)
VastaaPoistaMeillä asia on ratkastu niin, että tyttöystävä lukee esim. kirjaa, jos ite pelailen.
Välillä ollaan toki pelattu yhdessä jotain, mutta aika harva peli on aidosti kaksinpelattava järkevästi, koska monet pelit on mittelöitä vastakkain, ja sillon kokemus vie voiton innokkuudesta.
Lautapelit on taas mitä mainiointa yhdessä tekemistä, koska niiden opettelukynnys on pienempi.
Tää aihe kaipais enemmänkin keskustelua!
Oon täysin samaa mieltä tästä!
VastaaPoistaTosin tykkäsin kovasti katella nuorempana ja tykkään edelleen, kun pikkuveljeni pelasi Super Mariota Nintendo 64:llä, Lylat Warsia, Tekkeniä tai Crash Bandicootia, mut esim. urheilu-, auto- ja (veriset) väkivaltapelit on paitsi typeriä mutta myös tappavan tylsiä. Tekken on kylläkin väkivaltapeli, mutta tykkäsin niistä hahmoista, joten siksi katselin innoissani veljeni pelaamista. :)
Sanoisin, että kysymys on myös vähän siitä, mitä pelaa. Jos toinen pelaa jotain kohtuullisen tapahtumientäyteistä (mutta selkeää) peliä, jossa on vieläpä jonkinlainen juoni mitä seurata, niin kai sitä katselee vierellä siinä missä yleisurheiluakin -- ainakin jos se toinen jollain tasolla ottaa vieraan huomioon ja edes vähän selittää mitä ruudulla tapahtuu. Kyllä ystävyyteen kuuluu jakaa jonkin verran toisen kiinnostuksen kohteita, vaikka ne nyt vähän tylsiä olisivatkin.
VastaaPoistaMutta jos ystävä, jota ei ole nähnyt kuukausiin, istuu koneellaan pelaamassa Windows-pasianssia, selkä vieraaseen päin, ja ohittaa kaikki keskustelunavaukset keskittymällä omaan peliinsä, silloin puhutaan jo kuolevan ystävyyden viimeisistä korahduksista. "Haluutsä kattoo, kun mä jätän sut tietoisesti huomioimatta?"
Ja tietysti, jos kyse on sellaisesta ystävästä, kuten vaikka seurustelukumppanista, jota näkee kymmeniä tunteja viikottain, niin eihän se silloin ole ongelma. Ei koko aikaa jaksa jutella tai tehdä yhdessä -- pelkkä arjen jakaminen on jo itseisarvo. Toinen pelaa peliään, ja toinen mapittaa papereitaan, ja huomioon ottamista on se, että syrjäsilmällä tiedostetaan mitä toinen tekee. Sitten illalla nukkumaanmennessä voi vielä vähän kysäistä millainen peli se oli, tai miten mapitus onnistui.
Nanna, vuorotellen pelaaminen onkin ihan eri asia! Me tehtiin sitä kans siskojen kanssa pitkät pätkät. Esim. Spyroa pelattiin aina vuoron perään ja sen katsominenkin oli kivaa. Mutta kyllä oma pelivuoro tuppasi olemaan se kivoin... :D
VastaaPoistaJuuso, tuo onkin hyvä ratkaisu. Että jos toinen pelaa, toinen puuhailee muuta. Jos kuitenkin on tarkoitus viettää aikaa yhdessä (ja se nimenomaan on sen hetkisen yhdessä olon tarkoitus), ei kai silloin voi olettaa, että toinen arvostaa "haluutko kattoo, kun mä pelaan" -elettä?
Elamilia, jep, pelillä on paljon merkitystä. Jaksoin kyllä katsoa vierestä, kun sisko pelasi Simsiä, mutten kuollaksenikaan katsoisi pasianssia. Mistä päästäänkin sujuvasti Kimmon kommenttiin.
Kimmo, toki on eri asia se, jos pelaava huomio ei pelaavan. Jos oletetaan, että ei pelaavan koko inspiraatio tulee vain toisen pelaamisen hiljaisesta katsomisesta, siinä lienee se ongelmakohta?
Toki olet oikeassa siinä, että jos aikaa vietetään yhdessä paljon, ei kaiken aikaa jaksa olla toisen kanssa aktiivisesti. Silloin Juuson mainitsema yksi pelaa, toinen lukee -asetelma toimii erinomaisesti. Olennaista onkin tilanne!
Ja kyllä, se on kivaa, että sitten voidaan palata yhteiseen hetkeen juttelemalla molempien päivän puuhista.
Heh, aivan loistava blogautus! :D Itse olen ainakin ollut monissakin "bileissä", joissa poikaporukasta se sosiaalisin (kröhöm) osa on saanut kuningasidean aloittaa pelaamaan konsolipelejä.
VastaaPoistaSitkeimmät peleistä edes-jollakin-tasolla-kiinnostuneet, usein miespuoliset, sissit ovat tuon yli vielä jotenkin tsempanneet sivusta seuraajina, mutta muu väki..No "bileet" on loppuneet aika lyhyeen tai ainakin niiden atmösfääri on muuttunut aika pikaiseen tuosta.. :D
Juuso, kääk! Tässä olisi siis myös seurassa-sarjan postaus. Seurassa: älä pelaa konsolipelejä, elleivät KAIKKI halua.
VastaaPoistaNo kääk indeed! Toisaalta satunnais-sosiaalisena yksilönä valitsen kyllä mielummin tuon pelaamisen-muka-seuraamisen esimerkiksi sen sijaan, että sosialisoitaisiin kaikki osallistumaan johonkin hassunhauskaan lautapeliin. :D
VastaaPoistaToisaalta, useinpa se sinänsä ystävällinen kommunikaatioketju "haluatko pelata kanssani? --> "En.", johtaa joka tapauksessa siihen sivusta seuraajan rooliin.. :D
Eli taitava pelaaja osaa kyllä pelata tuonkin kortin niin että oma pelirauha säilyy. Ikäänkuin vika olisi minussa, kun sen sotapelin pelaaminen ei kiinnostanut.. ;-) Mutta se lieneekin toinen tarina se.
Aliisa, sulla on selvästi huisisti ajatuksia mielessäsi ja kivasti formuloituna ne blogiformaattiin! :D
Kääk on kyllä hyvä sana! Joo ja puolipakotetut ryhmäleikit tuntuu välillä ihan kauhealta... Taitava sosiaalisten tilanteiden käsittelijä sen sijaan ymmärtänee, että seurassa voisi tehdä muutakin kuin pelata omia pelejään. Jos ei voi hetkeksi päätään konsolista nostaa, olisiko syytä olla huolissaan?
VastaaPoistaMinä kiitän palautteesta! Ajatuksia on! :)