perjantai 24. helmikuuta 2012

Murrekohinaa

Oletteko koskaan ajatelleet, että syntymäpaikalla on oikeasti vaikutusta siihen, kuinka me viestimme? Asiaan törmää helpoimmin muuttamalla uudelle paikkakunnalle, riittävän kauas kotiseudusta. Yhtäkkiä joku ei ymmärrä alkuunkaan, mitä yrität sanoa.

Kun minä muutin Kainuun metsistä uuteen kotikaupunkiini, sain parhaalta ystävältäni lahjaksi taskusanatietokirjan. Sen nimi on Musa taskussa pulteriairalla ja se valotti minulle uuden kaupunkini murretta ja tapoja kommunikoida. Yhden asian sieltä etenkin muistan. Nimittäin sen, että "eisevväliä" tarkoittaa kyllä.

Eihän sitä äkkiä olisi uskonut, että jotkin pikkuiset murresanat voisivat olla olennaisia viestinnässämme, kunnes sitten varastossa joku meinasi ajaa ylitseni rullakolla. Huudahdin automaattisesti, että "älä aja pahki". Poika seisoi kuin öö aapisen laidassa, eikä ymmärtänyt alkuunkaan, mitä minä horisen.

Kuva: Anne-Cathrine Nyberg

Tuima voi olla suolaista tai suolatonta. Verkkainen voi olla nopeaa tai hidasta liikkumista. Siinä voi olla perheriita lähellä, jos yksi tarkoittaa yhtä ja toinen toista.

Yksi ei kehtaa siinä missä toinen ei ilkiä. Jos joku sanoo, ettei hän kehtaa tehdä, minä ymmärrän sen niin, ettei hän viitsi. Toinen taas ymmärtää sen niin, ettei toinen tohdi tai uskalla. Ne ovat ratkaisevia sävyeroja!

Ei ole tarkoituksenmukaista joka tilanteessa miettiä, miten muut murresanamme ymmärtävät. On silti hyvä muistaa, että murre tuo viestiin kohinaa, eli kohtia, joissa viesti voi tulla väärinymmärretyksi. Yleensä se ei haittaa, sillä poika pysähtyy, huudahdinpa sanan pahki tai päin.

Voitonriemuinen oli kuitenkin se hetki, kun kysymykseeni "laitetaanko pussiin" sain vastauksen "eisevväliä" ja kuudenkymmenen watin hehkulamppu syttyi pääni päällä. Siinä ei asiakas ehkä tiennyt, mikä myyjää niin hymyilyttää, mutta hymyilytti kyllä. Ja pitkään hymyilyttikin.

Mitä sinun murteessasi tarkoittaa "visu"? Ajetaanko teillä pahki? Missä kävellään, jos kävellään pulteriairalla? Seilaavatko sinun taivaallasi iilet?

13 kommenttia:

  1. Viimeisiin kysymyksiin on vaikea vastata, kun oman kotiseutuni murre on enemmän puheen painotuksellinen kuin sanoihin liittyvä. Sehän meissä jyvääskylääläisissä on, ettei me täällä omassa maakunnassamme tapaa tajuta, että puhumme murteella.

    Muuttaessani Helsinkiin puhetapani nopeutui, puolentoista vokaalin venyytys loppui ja muutenkin siirryin vähän eteläiseen puhetapaan. Nyt, kun olen viisi kuukautta taas asunut Jyväskylässä, huomaan Helsingin-kavereiden kanssa puhuessani venyytykseni olevan taas kohdillaan ja kulkevani linkillä tarkoittaen bussia.

    Erilaiset murteet ovat mahtava rikkaus - väärinymmärrykset voivat aiheuttaa myös arkeen komiikkaa. Tykkään kuunnella erilaisia murteita, vaikka helpompi onkin kuunnella itä- kuin länsimurteita. :-)

    VastaaPoista
  2. Muuttakaapa Turkuun.

    "Kattositsä ton koneen?"
    "Joo voin mä kattoa."
    "Eiku kattositsä?"
    "Hnäh? Katon katon, menossa koko ajan."
    "Eli sä et ollu kattonut sitä."
    "...?"

    Selvisi, että tuollaiset "kattositsä" -ilmaukset ovatkin imperfektejä. Eli kirjakieliversio olisi "Katsoitko tuon koneen jo?"

    VastaaPoista
  3. Tuomas, kyllä murteet ovat rikkaus. Siitä olen ihan sammaa mieltä. :) Oma puheeni muuttuu takaisin kainuuksi jo silloin, kun puhun puhelimessa kotiväen kanssa ja sekös läsnäolijoita monesti huvittaa.

    Anonyymi, tuo on yleistä myös jossain Vihdin seudulla. Sieltäpäin kotoisin olevat tuttavaperheen lapset kertoivat aina, kuinka "mä kaatusin eilen tosi pahasti". Ja tämä kuka - ketä -homma vaatii sekin totuttelua ensalkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää oon käyny kaikemmoisen murressekotuksel läpi. Kotosi oon Oriveeltä, kävin sotaväessä Niinisalossa (paikka täynnä porilaisia) ja sejjälkee muutim Pohjammaalle, siälä Ilmajoki ja Vaasa, jonka jälkeej Jyväskylä. Kummää nöösimpänä muutim pois kotoo, niimmää puhui aika Pohjoispirkammaata (vähänniinku tamperetta, muta hitaammi). Mää huamasi, että muhun nää murteet ottaa aika lujaa kii. Ei mennyp pitkää, ku rupes jo tulehen pohojammaata. Syätihi ropsua ja ihaaltihil lakeuksia. Jyvääskyläässä just ihmiset puhu, että täällä on puhtain Suomen kieli, mutta ulkopaikkakuntalaisena voiv väittää, että sanoja venyytetää ja vanuutetaa, käydään tupaakalla jne.. Se, minkä mää ittestäni huamasi, oli se, että tällee vanhemmite, vähä alta kolmekkymppisenä jotenki alko vähänniinku vaalia tätä omaa alkuperästä puhettapaa ensit tiätämättää ja loppujellopuks tiatosesti. Kyä tuala kylillä kup puhuu, nii kyä se pikkaseh hilpeyttä joissaim piireissä herättää, mutta mää oon kyä sitä miältä että nää murteet on kyä helevetimmoiner rikkaus ja mää ehdottaisinki, että vaka asu sittem missä, nii pitäkää ees pikkasen kiinni omastanne, ettei nääs juurep pääse unohtuu! :)

      Poista
  4. Kokeikaapa vaihtaa kieltä ihan kokonaan: muutto Pirkanmaalta nimenomaan ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ammattikorkeaa toisella kotimaisella käydäkseni oli vähän shokki. Murteisiin liittyy tämäkin siten, että ei herraisä suomenruotsi eroaa kouluruotsista!! Samaten täältä koulusta löytyy noita länsinaapurista muuttaneita riikinruotsia puhuvia; rakastan heidän puhetyyliään, mutta ymmärsin aluksi vain hyyyvin vähän.

    Nyt sujuu jo hyvin, kaikki ovat alusta asti kiitelleet, että uskallan rohkeasti puhua ruotsia, vaikka ei minulla siihen kummempaa pohjaa ole. Ymmärrän ja tulen ymmärretyksi. Tästä halusin kertoa siksi, ettei itselläni sen kummempaa suomenkielen murretta kai ole, ainakaan siitä ei ole huomauteltu. Murteet ovat kuitenkin mielestäni suuri rikkaus, olisihan se tylsää, jos kaikki puhuisivat kirjakielellä :-)

    VastaaPoista
  5. Missä päin "tuima" liittyy makuihin? Meilläpäin katse tai ilme voi olla tuima, siis sellainen aika vihainen. Ruoka ei voi olla tuimaa, mutta jos se on liian suolaista, voi se aiheuttaa tuimia katseita :)

    VastaaPoista
  6. Kun "äiti sanos" niin se sanoi. Näin täällä Hämeessä. Ja meidän pihassa on "meitin pihasa". Ja köykänen on kevyt.

    VastaaPoista
  7. Niko, eipä tuohon juuri lisättävää oo. :)

    Anni, jep! Ja silloin sitä vasta ymmärtää, miten tärkeä väline kieli meille on. Miten avuttomaksi sitä voi joskus itsens tunta, kun haluaisi sanoa jotain, muttei vaan PYSTY!

    Linnéa, kyllä tuima voi olla katsekin. Kuitenkin monin paikoin se liittyy suolaan tai sen puuttumiseen. :D Tuma ilme on tuttu juttu ainakin Kainuussa.

    Katja, köykänen on kevyt myös minun murteessani. Sen sijaan meitin on meillä meijän. Otatteko kuitekaan tolkkua lauseesta "laitappa siihen äkkinäinen"? Niin ja millainen ihminen on tolkku?

    VastaaPoista
  8. Ei sole poka murre eikä mikhän, eikä sole tiirakhan. tää Tornionjokilaakson murre, Meänkieli eli tornionlaaksonsuomi ole ees mikhään kieli, sole ruottii eikä suomee.

    Olen kotoisin Ylitorniolta jossa puhutaan Tornionlaakson murretta, joka on jonkinlainen kevytversio meänkielestä. Siinä on omia sanojansa kuten esimerkiksi "kläppi" "följy" "pranttu" "saikata" "kompiainen" ja "vuoma", joita ei muualla Suomessa tunneta. Rajan toisella puolen Ruottin Övertorneålla eli Matarinkissa taas puhutaan semmosta versiota, johon on sotkettu paljon enemmän ruottia sekaan. Sitten siellä on myös sellaisia käsittämättömiä sanoja kuin "pelikuorma", joka tarkoittaa kymmentä kilometriä. Emmä metkhään senthään jokhaisseen paikhaan sitä hootakhaan panna, vaikka met sen usehaan paikhaan laitammaki.

    Ei sole poka mikhään kieli :) Poka sanana ei viittaa millään tavalla poikaan, ainakaan jokilaaksossa. Poka on juurikin täytesana, jolla korostetaan asian mahtavuutta/helppoutta tekijälle. Vert. "Sole poka mikhään. Mie vain saatan senki tehä." Molemmissa lauseissa sanotaan periaatteessa sama asia. "Mie vain sain poka kievarista semmosen hoijjon etten koskhaan."

    et näin Tornionlaaksossa :)

    VastaaPoista
  9. Mää allekirjotan ton mitä Niko sano, mulle kävi kans tollai. Kuk kolmekymppisenä muutin Helsinkiin, mää rupesij jotenki puhuun neutraalimmin, ei vaan kehrannu puhua murretta ettei pirettäs maalaisena.

    Sitte ku mää muutin Turkuun, mä aloin uurestaan puhua tamperetta. Eka jotenki vahingossa, kukkerta kaikki muukki puhu (Turun) murretta. Ja sitte tiatosemmin, mää jotenkin rarikalisoiruin siä, alko omat juuret oleen tärkeempiä ku ikinä. Rupesin syämään mustaa makkaraakin kussitä kerta Kupittaan Sitimarketista sai.

    VastaaPoista
  10. ferrugo, nämä tekstit ovat ihania! Kiitos kommentistasi! :) Mäkin olen täällä ollessani tamperelaistunut sen verran, että olen ruvennut syömään mustaa.

    VastaaPoista
  11. Mulla ittelä jääpii tosi äkkiä kaikki "mää" ja "sää", "mä" ja "sä" päähän ko mulla on sukua ja tuttuja tuolta seuvulta sen verran :) Mutta molen tullu siihen tulokseen, että vaikka mie lähtisin Lapista nii Lappi ei lähe minusta ja molen ylpeä tästä meänkielestä ❤

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails