Päivää vaan! Eilen oli kaunista ja aurinkoista, joten söin brunssia ensimmäisen kämppikseni kanssa puistossa. Olimme ehtineet ruokailun loppuvaiheeseen, kun kaksi nuorta miestä keskeyttivät meidän rupattelumme. "Hei, me haluttais pelata Ristiseiskaa, mutta meitä on liian vähän. Pelaisitteko te meidän kanssa?", kysyi toinen nuorista miehistä.
Ellei meillä olisi ollut juttu pahasti kesken, olisimme suostuneet mieluusti. Onneksi vähän matkan päässä istunut kaksikko keskeytti oman Yatzy-pelinsä ja ryhtyi poikien kanssa Ristiseiskalle. Silloin se valkeni minulle: kavereita löytää puistosta!
Kun on rohkea rokansyöjä, voi toteuttaa tämän yksinkin. Yksin on aika vaikea pelata seurapelejä, joten tuntuu loogiselta kysyä seuraa. Jos on kuitenkin pelokkaampi pannukakun popsija, kaksin voi olla helpompi lähestyä vieraita puistoilijoita. Kaksin on köyhänlaista pelata esimerkiksi Ristiseiskaa, joten on ihan hyvä idea kysyä naapuriviltin väkeä mukaan peliin.
Puistossa on rentoa ja mukavaa. Ihmiset hengailevat jo valmiiksi hyvällä tuulella. Siksi korttipeliin (tai Yatzyyn tai Mölkkyyn tai miksei vaikka Kimbleen) seuran löytäminen ei ole mitenkään mahdoton tehtävä. On helpompi myös sanoa kyllä, kun tietää, että tehdään jotain mukavaa, eikä ole vaivaantunutta hiljaista tuijottelua. Siis miten nerokasta!
Kannattaa siis ottaa pelikortit, lautapeli tai Mölkky kainaloon ja painella puistoon yksin, kaksin tai hyvin pienellä porukalla. Eikä muuta kuin kaverustumaan. :)
Minä pelaisin mieluiten Tuppea. Mitä peliä sinä pelaisit mieluiten puistossa?
hei enpä ole tuota ennen oivaltanutkaan :D pitääpäs tästä lähtien suunnata puistoihin!
VastaaPoistaPelaisin mieluiten Mölkyn tyylistä peliä nimeltä Kubb tai sitten petankkia
VastaaPoistaSenkkuli, en minäkään! Vaikka puistossa on tullut istuttua ja pelattua monituiset kerrat, ei silti ole koskaan hoksannut pyytää ketään mukaan peliin. Nyt vois kyllä tehdä niin. :)
VastaaPoistaAnnee, Kubbista en oo kuullutkaan, mutta petankki on kivvaa kyllä. Myös kroketti käy. :)
Hei mahtavaa! Luulin, että tässä puhutaan korttipeleistä mutta pääpointti olikin kai puisto. Itse nimittäin kannan mukanani usein vähän erikoisempia korttipelejä, ja niihin on kiva houkutella pelaajia.
VastaaPoistaTähtihetkeni tällä saralla on, kun junassa vastapäisillä paikoilla kaksi teiniä pohti mitä keksisi tekemistä, ja olin kerrankin rohkea ja avasin suuni "mulla olis repussa yks kiva peli, Dalmuti, mihin tarvitaan neljä, pelataanko?". Oli ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista junamatkoista koskaan! Pitäisi muistaa usemminkin houkutella ihan tuntemattomiakin pelaamaan.
Nemo, ihan mahtavaa! Se vaatii pienen rohkaistuksen, mutta palkitsee suuresti. (Eikä siinä niin huonostikaan voi käydä. Jos vastapuoli on nihkeä, eikä suostu, voi aina kohauttaa olkiaan ja todeta, että "ei sitten".)
VastaaPoistaMutta mitä ihmettä on Dalmuti?
Dalmuti on kys. peliä varten suunnitellulla pakalla pelattavalla helppo peli, jota pelataan mieluiten monta kierrosta putkeen. Koska peli on olevinaan keskiaikaa, kierrosten välissä ollaan epäreiluja hävinneille: silti sattumalla on hykerryttävän iso rooli.
VastaaPoista:) http://en.wikipedia.org/wiki/The_Great_Dalmuti
Suosittelen uhraamaan 15 euroa Dalmuti-pakkaan, jos sen korttipeliliikkeestä tai jostain löytää!
Nemo, kuul! Pitää napata kyytiin, jos jossain osuu kohdalle. :)
VastaaPoista