maanantai 16. heinäkuuta 2012

Rapsuta (sinkku)ystävää

Tämä teksti on vaikea kirjoittaa. Etenkin siten, ettei se leimaisi kaikkia sinkkuja hellyydenkipeiksi nyhveröiksi. Mutta koska uskon asian tärkeyteen, yritän.

Olen seurannut parisuhteessa olevia ystäviäni. Sekä niitä, joiden suhde on uusi ja lemmestä leiskuva että niitä, joiden suhde on jo vakiintunut kumppanuudeksi, toveruudeksi ja arjen hyväksyväksi rakkaudeksi. Nyt kaikki te parisuhteelliset HOI, allekirjoitatteko seuraavan väittämän:

Kun puolisko tulee päivän päätteeksi kotiin/kylään ja halata rutistaa, syntyy tunne siitä, että "hei mä olen hyvä tyyppi; toikin rakastaa mua ja haluaa olla mun kanssa". Kumppanin pelkkä läsnäolo muistuttaa parisuhteellista siitä, että tämä on haluttu ja välitetty. Eikö niin?

Tämä tässä, ystävät rakkaat, on turvaverkko joka parisuhteettomalta puuttuu.

Vaikka sinkulla olisi kuinka paljon ystäviä, se ei silti ole sama asia. Nimittäin siksi, ettei ystävälle tule kovinkaan usein sanottua - tai tehtyä muuten selväksi - että tämä on tärkeä, rakas, välitetty ja ihan mahtava tyyppi. Ei sellaista tule sanottua, koska se on itsestään selvää.

Kuva: Julie McLeod

Mutta kun se ei kuitenkaan sitä ole. Ei niinä päivinä, kun eteen tulee mammuttimainen pystyseinä. Ei niinä päivinä, kun se viidestoista vastoinkäyminen vaan keinuttaa laivaa sen verran uhkaavasti, että äyskäreitä kaivetaan jo. Eikä varsinkaan niinä päivinä, kun joku tekee oharit tai sanoo jotain aivan päinvastaista.

Näihin tilanteisiin olisi paljon helpompi suhtautua kevyemmin, jos olisi vankka tietous siitä, että kyllä minäkin jollekin kelpaan ja joku minusta välittää. Toki lohduttaa siinä hetkessäkin kuulla se, kun on paha mieli. Olisi kuitenkin erityisen tärkeää kuulla näitä asioita jo aikaisemmin. Jo ennen sitä aallonpohjaa.

Kaikki niitä sanoja ja vakuutteluja kaipaavat. Jokainen haluaa välillä tietää ehdottoman varmasti olevansa tärkeä ja rakas. Sekin, joka vaikuttaa ulospäin olevan itsevarma ja kaikin puolin tyytyväinen, kaipaa toisinaan sitä, että joku vähän rapsuttaa selkää.

Siis rapsuta ystävääsi. Jokaista, mutta erityisesti sitä, joka ei elä parisuhteessa tai jonka parisuhde on onneton. Kirjoita, sano, tekstaa, että tämä on tärkeä ja erinomaisen hyvä tyyppi. Halaa seuraavan kerran nähtäessä niin lujasti, ettei jää epäselväksi, ettetkö välittäisi syvästi. Kehu ystävääsi ja muistuta, että hänessä on ihania puolia ja piirteitä.

Me tarvitsemme sitä.


5 kommenttia:

  1. Hellyydenkipeä Iines-täti16. heinäkuuta 2012 klo 10.58

    En voi allekirjoittaa tuota väittämää, jäin miettimään että koska viimeksi on meillä halattu esim. sen työpäivän jälkeen.. En muista. Lapset halaavat useammin. Jopa murkkuikäinen poikani. Ja taas havahdun siihen et jotain pitäis tehdä.

    VastaaPoista
  2. Hei Iines, onko asia aina ollut niin vai vasta nyttemmin? Eikö alkuaikoinakaan parisuhde saanut sinua tuntemaan oloasi välitetyksi?

    Hyvä myös, kun mainitsit nuo lapset. Nekin ovat eräänlainen turvaverkko. Lapsien olemassaolo tekee vanhempien olemassaolon merkitykselliseksi (vaikka välillä olisikin känkkäränkkäpäivä). Sekin on osoitus siitä, että joku rakastaa ja tarvitsee.

    Mutta kertomasi kuulostaa siltä, että jotain ehkä pitäisi tehdä. Voisitko sinä tehdä halausaloitteen?

    VastaaPoista
  3. Samainen Iines-täti16. heinäkuuta 2012 klo 22.30

    En edes muista koska tämä tällaiseksi muuttui.. Eli ei ole mikään uus juttu. Teen pääsääntöisesti aina sen halausaloitteen. Tekisi mieli syyttää liian vähäistä yhteistä aikaa. Tai jotain. Mutta on niitä hyviäkin hetkiä, hellyydenkipeän silmissä niitä on vaan liian vähän. Pitäisi kai opetella olla toivomatta ja vaatimatta liikoja..

    VastaaPoista
  4. Tässä muutama vuosi takaperin, ystävänpäivän aikaan, juttelin kälyni kanssa ystävänpäivän olemuksesta. Minä argumentoin, että suomalaismallinen ystävänpäivä on parempi kuin kansainvälinen rakastavaisten päivä, koska ystävät on niin helppo unohtaa eikä niille kaikille tule kuitenkaan muistutettua koskaan kuinka tärkeitä he ova -- mutta kukapa rakastunut unohtaisi rakastaan hetkeksikään, oli päivä mikä hyvänsä.

    Johon hän totesi, kymmenen vuoden naimisissaolovuoden kokemuksella, että ei, kyllä se menee nimenomaan toisinpäin: Tuossahan tuo mies möllöttää joka päivä, niin kuin sohvat ja keittiökalusteet, mutta ei siihen muista kiinnittää mitään sen enempää huomiota. Ystävien tapaaminen on aina tapaus, mutta puoliso on niin arkinen ettei sitä aina edes juuri huomaa. Niinpä hän sanoi, että ehkä ystävänpäivän pitäisikin olla nimenomaan se päivä, jolloin (vähintään) muistaa, että se puoliso on paitsi ihminen jonka kanssa sattuu asumaan, ja lasten toinen vanhempi, niin myös oma rakastettu ja muutenkin tärkeä ihminen.

    Näin kroonistuneena sinkkuna sitä aina pahimpina yksinäisyyden hetkinään tuppaa pitämään parisuhdetta ratkaisuna kaikkiin elämän pulmiin, mutta en sitten tiedä, olisiko tuo noinkaan. Vaikka tietysti on niitäkin aikoja, jolloin antaisin mitä vain että olisi joku joka pitäisi minua edes huonekaluihin verrattavana itsestäänselvyytenä.

    Mutta en tietenkään rapsutusten, halausten ja kauniiden sanojen merkitystä sinänsä yhtään väheksy. Ota siis vastaan tämä kirjallinen rapsutus, Aliisa, jossa kerron taas kuinka blogisi on minulle taivaallinen turvapaikka, johon tulen aina värjöttelemään tekstiesi lähimmäisenrakkaudessa, kauneudessa ja hyvyydessä, kun koko muun internetin aggressiivisuus, viha ja tympeä itsekeskeisyys alkavat minua liikaa ahdistaa.

    VastaaPoista
  5. Iines-täti, kurjaa, että on noin. Pieni ääni minussa haluaisi ajatella, ettei hellyys ole ajasta kiinni. Hellyys on niin pieniä asioita. Se, että laittaa toisenkin kahvikumpin koneeseen tai hakee postin valmiiksi. Toisaalta, toiset kaipaavat enemmän hellyyttä kuin toiset. Toivottavasti hellyysasia paranee, joko ajan myötä tai muutoin!

    Kimmo, meinasin eka vastata tähän kirjoitukseen, mutta sitten siitä olisi tullut niin pitkä kommentti, että kirjoitinkin sille oman jutun. Se ilmestyy pian. Kiitos rapsutuksista! <3 Itsehän olet älykkäintä, hauskinta ja kiehtovinta sähköpostiseuraa, joka on elämän varrelta tarttunut mukaan. :)

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails