Vaikuttaa ensikohtaamiselta

"Jos antaa itsestään liian hyvän ensivaikutelman, onko se huono asia? Ihminenhän pettyy sitten joka kerta, kun en olekaan niin hieno ja kiva, kuin aluksi vaikutin. Eikö olisi parempi antaa pikkuisen heikompi ensivaikutelma ja yllättää positiivisesti?"

Näin pohdittiin ensivaikutelmia toverin kanssa iltana muutamana. Sitten löysin itseni loukusta, jossa kamppailen karistaakseni ensivaikutelman jättämät ennakko-oletukset, jotka ovat osoittautuneet hakotieksi. Enkä voi ajatella muuta kuin sitä, miten erilainen tilanne olisi, jos ensivaikutelma olisi ollut jokin ihan muu.

Sanoin toverillekin sinä iltana muutamana, että mielestäni ensivaikutelman pitää olla rehellinen ja aito. Sillehän ei mitään voi, jos tilanne luo tavallista paremmat tai huonommat puitteet. Kuitenkin suurimman karhunpalveluksen itselleen tekee, jos yrittää esittää olevansa jotain muuta kuin mitä on.

Ongelmallista on kuitenkin se, jos oma ensivaikutelma vaikuttaa aina joltain muulta, kuin itse todellisuudessa on. Tällöin olisi hyvä vähän tiedustella ihmisiltä, millaisen ensivaikutelman he ovat itsestä saaneet ja ehkä tietoisesti yrittää hioa särmiä ja kulmia siihen suuntaan, ettei tulisi vastaavia väärinkäsityksiä.

Kuva: Cea.

On nimittäin uskomattoman vaikeaa luopua ennakko-oletuksistaan, etenkin, jos ne ennakko-oletukset herättävät jonkinlaisia tunteita (mukavia, ikäviä, ihastuneita, vihastuneita). Ensivaikutelma pitää pintansa pitkän aikaa ja neutraalitkin sanomiset värittyvät sen valossa, mitä aiemmin on ajatellut toisen olevan.

Minusta on esimerkiksi saatu ylpeä ja ylimielinen ensivaikutelma. Piti tehdä syvää itseanalyysiä ennen kuin hoksasin, mikä sellaisen vaikutelman tekee ja miten pääsisin siitä eroon. Enkä tiedä, olenko päässyt vieläkään.

Jos ihminen pitää minua siis ensitapaamisen valossa ylimielisenä, kaikki mitä sanon, tulkitaan tästä näkökulmasta käsin. Silloin nekin lauseet, jotka eivät muutoin vaikuttaisi koppavilta, muuttuvat sellaisiksi. Menee hetki, ennen kuin ensivaikutelma katoaa. Toisinaan sitä hetkeä ei saa ja ensivaikutelma jää pysyväksi.

Siksi kehotan rehellisyyteen ja avoimuuteen, mutta myös lempeään itsetarkkailuun. Ei koskaan tee haittaa katsoa peiliin ja miettiä, mitä minua täysin tuntematon ihminen näkee ja kokee ensin ja millaisen vaikutelman siitä saa. Vai haittaako?