keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Katotko sä mua? #2


Hiljattain keskustelimme katseesta ja katsomisesta. Tällöin kirjoitin katseesta etenkin valtana. Tänään sivuan katsetta kommunikaationa. 

Olen kehottanut tuttaviani nostamaan katseen lehdestä tai kirjasta, jos he menevät ulos lukemaan. Se tekee ihmisestä helpommin lähestyttävän näköisen. On kuitenkin syytä muistaa, että katseella voi olla myös päinvastainen vaikutus. Liian tiivis tuijottaminen ja toisen katseella haastaminen saattavat vaikeuttaa lähestymistä. Ujompi saattaa mennä hämilleen, jopa ahdistua.

Katse on teko ja samalla se on viestintää. Kun katson sinua silmiin, luon - usein tietoisesti - väylän, jota pitkin voin kommunikoida kanssasi.

JanneSeppänen on kirjassaan Katseen voima (2006) kirjoittanut, että "katseiden vaihtaminen on vuorovaikutuksen perusta, jossa ihmiset tunnistavat ja samalla tunnustavat toisensa sosiaalisina toimijoina".

Tämä osaltaan selittää sen, miksi toista on vaikea katsoa silmiin, kun hävettää. Jos katse on vuorovaikutuksen perusta ja samalla tunnustus siitä, että molemmat ovat keskustelussa tasavertaisia toimijoita, häpeävä osapuoli ei tunne ansaitsevansa tuota tunnustusta. Jos on tehnyt väärin ja häpeää, ei joko koe ansaitsevansa tasavertaista kommunikaatiota tai tuntuu, että toinen näkee katseellaan väärintekijän läpi.

Toisaalta Seppälä kirjoittaa myös, että "katseiden kohdatessa ei voi ottaa antamatta samalla myös jotain: katsoessaan katsoja samalla paljastaa itsensä". Ehkä juuri tästä syystä hyvin ujo poika, jonka kanssa olin hiljattain treffeillä, ei lainkaan uskaltanut katsoa minua silmiin.

Katse vai tuijotus? Katse on teko ja tärkeä osa viestintää.
Kuva: Niina Piirainen

Sanattomanakin tekona katse siis viestii. Katsomatta jättäminen viestii, ettei vastapuoli halua kommunikoida. Maahan katsominen viestii Seppäsen mukaan ujoutta ja epävarmuutta. Seppänen kirjoittaa myös, että "vaikka ihminen koettaisi olla ilmaisematta kasvoillaan yhtään mitään, hän ilmaisee paljon".

Kommenteissa pohdittiin katsomisen ja tuijottamisen eroa. Seppänen lainaa Deena ja Michael Weinsteinia ja kirjoittaa, että "tuijottaminen muodostaa esimerkin tietoisesta halusta saattaa toinen objektiksi". Hän myöntää kyllä myöhemmin, että on myös tiedostamatonta ja täten paradoksaalista tuijottamista, jolloin ihminen tuijottaa, vaikkei aikoisi tai edes haluaisi.



Kuten olen kirjoittanut, Suomessa opetetaan lapsille, että tuijottaminen on rumaa. Weinsteinien ja Seppäsen määritelmän valossa niin se onkin. Tuijottamalla toinen tehdään oman katseen objektiksi, eli riistetään häneltä oikeus olla tulematta nähdyksi. Lisäksi tuijottamisen objektivoiva teko yleensä aiheuttaa tuijotuksen kohteena olijalle epämiellyttävän olon.

Katseen viestinnässä täytyykin olla tarkkana: mitä oma katse viestii? Katsonko vai tuijotanko? Annanko toiselle mahdollisuuden hyväksyä katseeni esimerkiksi hymyilemällä tai katsomalla takaisin vai katsonko häntä siitä huolimatta, että hän kääntää päänsä ja vaivaantuu? Mitä kasvoni viestivät katseeni kanssa, hymyilenkö, irvistänkö, kurtistanko kulmiani?

Lisäksi vastaus Joukon pohdintaan, miksi on ihan ok katsella esimerkiksi leikkiviä lapsia, mutta aikuisten katsominen leimataan helposti tuijottamiseksi. Lapset haluavat itse tulla nähdyksi, mikä liittyy osaltaan oman identiteetin rakentumiseen. (Tästä kirjoitan seuraavassa katsetta käsittelevässä tekstissä.) Aikuinen sen sijaan kokee oman identiteettinsä valmiiksi ja oman tilansa omakseen, jolloin katse on kysymys vallasta, katsotuksi tulemisesta ja nähtynä olemisesta.

Näin minä asiasta ajattelen. Mitä sinä ajattelet?

2 kommenttia:

  1. Näistä katsomisjutuista jotenkin palautui mieleen oleskelu Japanissa. Ensimmäiset muistot oli jotenkin oletuksenomaisesti että siellähän ei silmiin katsota. Mutta ei tarvinnut paljon muistella pidemmälle kun on todettava että eihän tuollainen stereotypia (kai tämä sellainen on) pitänyt lainkaan paikkaansa.

    Ihan kaupungillakin ihmiset joskus katsoivat avoimesti. Joskus jopa hämmentävän elokuvamaisia katsekontakteja tapahtui. Koko katsepohdinta saa uuden tason kun miettii että katsotaanko minua, koska näytän erilaiselta ja katsonko minä vain koska olen muualta. Vai voiko pidemmällä katseella tuossa tilanteessa edes olla muuta merkitystä?

    Toki suurkaupungissa on totuttu ulkomaalaisiin, ja suurimman osan ajasta kukaan ohikulkija ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.

    Yllättävää oli että työjuttuihinkin liittyvässä tapaamisessa eräs minua päätä lyhyempi henkilö tuli niin lähelle että hyvä ettei seisonut varpaillani. Koko ajan keskustellessa kanssani hän tapitti minua silmiin. Tuli todellakin fiilis että jokaista sanaani kuunnellaan! o_O

    VastaaPoista
  2. jyrik, kulttuurierot ovat kyllä välillä hämmentäviä, vaikka niitä tietysti liioitellaan ja stereotyypitetään. Mutta huomaan kyllä, että esimerkiksi eteläisemmässä Euroopassa silmiin katsominen on silmiinpistävästi (sic!) runsaampaa.

    Samainen Janne Seppänen, jota siteeraan ehkä vähän liiankin kanssa, on kirjassaan eritellyt katseen kulttuurieroja ja esittänyt, että kulmakarvat kohottava "yllättynyt" katse tarkoittaa Polynesiassa kyllää ja Kreikassa eitä. (Tästä olikin tarkoitus kirjoittaa kolmannessa - ja ehkä viimeisessä - katsetta käsittelevässä kirjoituksessa. Ehdit askeleen edelleni TAAS!)

    Kuitenkin loppujen lopuksi katseen ja sen viestivään voimaan liittyvät olennaisella tavalla muut kehonkielen viestit. Ovatko mainitut kulmakarvat koholla vai rytyssä, ovatko leukaperät rennot vai kiristyneet, hartiat kasassa vai auki, kädet puuskassa vai taskuissa... ihminen on melkoinen pikalukija ja epeli tulkitsemaan kehonkieltä (ilman yhtäkään oppituntia aiheeseen)!

    Toki väärinkäsityksiäkin tulee. Olen täälläkin kertonut, että minua pidetään usein ylimielisenä, vaikkei missään tapauksessa ole tarkoitus olla. Töissä taas kun tarkastelen tulevaa asiakasta, olen pari kertaa saanut kuulla, että näytän todella vihaiselta. Eikä sekään ole millään muotoa tarkoitus. Itsekin luen välillä toisten kehonkieltä väärin, vaikka haluaisin pitää itseäni sujuvana kehonkielen puhujana. Mutta tämäkin menee kategoriaan oppia ikä kaikki.

    Jaa, mutta taas jaarittelen. Pitää jättää jotain siihen itse juttuunkin! :D

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails