Minä en tunnetusti ole hidas hämäläinen. Juuriltani kiivaiden, kateellisten kainuulaisten ja kovin puheliaiden karjalaisten hybridinä olen tottunut puhumaan paljon, nopeasti ja kovaa. Tämä kommunikaatiomalli periytyy puheestani myös kirjoitettuun keskusteluun ja kun kuusi ja puoli -sormijärjestelmäni hakkaa näppistä, jälkeä syntyy aika vauhdikkaasti.
Ryhdyin tässä hiljattain tutkimaan ystävieni kanssa käytyjä chat-keskusteluja. Tajusin, että asioihin liian nopeasti reagoiva ja toisia keskustelujan aihioita ensimmäisen päälle aloittava viestintätyylini katkoo keskusteluja. Näin se käy:
Minä: "Moi, mitä kuuluu?"
Ystävä: "Moi, kiitos ei ihmeempiä. Tulin juuri kotiin Tukholmasta ja nyt väsyttää. Mitäs itsellesi?"
Minä: "Ai, vau, mitä jännää Tukholmassa näkyi?"
Tässä kohtaa kolme pistettä ilmaantuu chat-ikkunan reunaan ja teksti kertoo, että toveri kirjoittaa.
 |
| Toveri kirjoittaa... |
Odotellessani ajattelen, että vastaan jo valmiiksi hänen kysymykseensä.
Minä: "Eikä tänne kummempia. Töitä vaan. Tai no jaa, sen verran ehkä uutta kuitenkin, että minut nimitettiin hiljattain paitsi tiedottajaksi myös tyttöystäväksi."
Kolme pistettä häviää. Menee hetki.
Ystävä: "Eihän? Onneksi olkoon! Hieno homma. Miltä nyt tuntuu?"
Kun alan vastata, kolme pistettä eivät palaa. En koskaan kuule, mitä jännää Tukholmassa näkyi. Se jää vaivaamaan ja vaikka toisinaan onnistun palaamaan aiheeseen, useimmiten kolmen pisteen aikana muodostetut lauseet jäävät minulle ikuiseksi mysteeriksi.
Olen alkanut opetella hidastamista ja syventymistä, odottamista ja kärsivällisyyttä. Olen istunut käsieni päälle, jotta kun kolme pistettä ilmestyvät ruutuun, en pukahda mitään. Tuijotan ruutua maanisesti, kunnes teksti on pulpahtanut ruutuun. En halua huomata enää yhdenkään lauseen menevän kolmen pisteen taakse piiloon.
Toistaiseksi tämä on toiminut aika hyvin. Kai minustakin vielä kärsivällinen aikuinen tulee.
Tuleeko sinusta? Kadotatko keskusteluja kolmeen pisteeseen? Reagoitko nopeasti vai hitaasti? Pitääkö kolmen pisteen kohdalla odottaa?
Meikä on nykyää opetellu odottamaan, koska tuntuu että sitä liian hätäisesti käyttäytyessä käy just noin ettei koskaan kuule mitä toisella oli sanottavaa! :D
VastaaPoistaOn järkevää odottaa, mut minun keskusteluissani kaikki aina sanoo sanottavansa. Kaveri kertoo ensin oman juttunsa ja kommentoi vasta seuraavassa minun kuulumisiani. Toisinaan lisään itselleni malttia odotella kavereitten vastauksia puuhastelemalla muuta, kuten selailemalla uutissivustoja samalla.
VastaaPoistaYritän malttaa odottaa, on kohteliasta antaa toisten sanoa sanottavansa, vaikka se kestäisikin kauemmin kuin itsellä :D Itse olen tosi nopea kirjoittamaan, joten kyllähän se odotteleminen välillä meinaa turhauttaa, mutta onneksi voi puuhastella samalla jotain muuta, kuten selailla blogeja - tai sitten keskustella useamman ihmisen kanssa samaan aikaan :)
VastaaPoistaSitä kärsivällisyyttä minun piti joskus kehitellä toisen vastauksen odottamiseenkin. Aina kun toinen ei ole edes koneen ääressä, vaikka chatti on auki... Tai on, mutta selaa toista sivua, eikä huomaa chattiin tullutta viestiä,
VastaaPoistaMIss Shi, maikkiainen, Nanna, Pinatapai, no mullehan kävi sitten taas just niin ohraisesti, että jos harjoitan kärsivällisyyttä harhauttamalla itseäni lukemalla vaikka uutisia, harhaudun sitten ja aivan toden teolla tuntikausiksi, kunnes äkisti muistan sen chatin, joka jäi auki ja kyllä hävettää ja harmittaa! Siksi olen kokenut paremmaksi tavaksi istua käsien päälle ja tuijottaa ruutua. :) Vaikka ehkä sitä voisi opetella pitämään auki vain kahta ikkunaa, joista toinen sitten välkkyy, kun chatissa on uutta katsottavaa..?
VastaaPoistaMe odotamme nyt sinua ja tekstejäsi, Aliisa!
VastaaPoistaVai onko sinulla menossa nyt ...-vaihe?
:D Ihanaa! Ehkä mulla oli vähän... mutta eiköhän sieltä kohta jotain putkahda.
VastaaPoistaVoi, miten hyvälle tuulelle tulin tästä kommentista!