tiistai 25. toukokuuta 2010

Lisää mut Facebookiin!

Nykyaika on tuonut mukanaan ihan uudenlaisia ystävyyden muotoja. Meillä on tämä lärvikirja eli Facebook, jossa joutuu välillä tekemään jännittäviä rajanvetoja siihen, kenen kohdalla klikkaa ”lisää ystäväksi”. Menetelmiä tuntuu olevan kolmea perusmallia. On ihmisiä, jotka todella lisäävät vain ystävänsä ja pysyttäytyvät niissä, joille haluavat elämäänsä jakaa. On niitä, jotka lisäilevät vähän löysemmällä kädellä sekä ystäviä, kavereita että tuttavia. Ja sitten on niitä ystäväkeräilijöitä, jotka taatusti lisäävät joka ikisen, jonka suinkin kykenevät.

Mutta missä se raja menee? Milloin ollaan niin hyviä tuttuja, että voidaan olla facebook-ystäviä? Tosiasiassa Facebookissa lisätyillä ihmisillä ei valtaosan aikaa ole paljonkaan tekemistä ystävyyden kanssa. Vai kuinka moni voi väittää, että on lisännyt vain ja ainoastaan ystävänsä? Oikeampi termi olisikin varmaan ”lisää tuttavaksi”, koska varsin usein Facebook tulee mukaan kuvioihin jo ennen kuin varsinaisesti tunnetaankaan.

Mitä enemmän ihmisiä kavereihinsa Facebookissa luettelee, sitä laajemmalle yleisölle jakaa henkilökohtaista elämäänsä. Tämä unohtuu välillä myös allekirjoittaneelta. Sitä tuudittautuu sellaiseen ”nämähän ovat ystäviäni” –harhaan ja kirjoittelee välillä syntyjä syviä muistamatta lainkaan, että on tullut lisänneeksi ystäviinsä työnantajansa, naapurinsa, ala-asteen luokkakaverinsa ja äitinsä.

Mitä siis on Facebook-ystävyys? Missä kulkee se myyginen raja, jonka yli mentyään, voi kaveripyyntöön klikata ”confirm”? PMMP laulaa: En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa "ystävä"? Mitä mieltä sinä olet? Ainakin Facebookiin lisääminen on silloin vähän hankalampaa...

8 kommenttia:

  1. Pisteet kotiin myyginen-sanan julkisesta levittämisestä :D

    VastaaPoista
  2. Myyginen on parasta, mitä siskoni päästä on kuunaan ulos pulpahtanut. :)

    VastaaPoista
  3. Kuka nyt ei käyttäisi sanaa myyginen? Toimii pirun paljon paremmin kuin mastinen.

    VastaaPoista
  4. Itse en lisäisi missään nimessä työtovereita tai esimiehiä. Siinä menee jokin kriittinen raja mulla. Ehkä siksikin jos tulee feisbuukattua työajalla, kjäh kjäh. Työsuhteen päätyttyä heitä saatan lisätäkin.

    Tuntuu oudolta lisätä vanhat koulututut ihan vaan sen takia että joskus on käyty samaa koulua, jos siihen aikaan tai sen jälkeenkään ei ole ollut mitään muuta yhteistä.

    Toisaalta olen lisännyt joitakin ihan tuntemattomia huvin vuoksi tai pelkästä mielenkiinnosta. Joskus tämä on saanut aikaan ihan konkreettisia käänteitä elämässä. Esimerkiksi nykyinen asuntoni löytyi henkilön kautta johon tutustuin ensin vain Facebookin kautta.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Jyrik, minustakin kaikkien ala-asteen luokkakavereiden lisääminen tuntuu omituiselta. Suurimmat "mitä ihmettä mä nyt tälle vastaan" -hetket olen kokenut nimenomaan noissa tilanteissa.

    Eniten hilpeyttä ja kummastusta herätti momentti, kun minua kaikista eniten koulukiusannut poika halusi olla Facebook-ystäväni. Siinä kohtaa meni kyllä hylkäykseen suuremmitta tunnontuskitta. Olisi miettinyt silloin kymmenen vuotta sitten.

    VastaaPoista
  7. Niinpä, "kavereita" tai "tuttuja" nuo ihmiset pääasiassa on, ei ystäviä...Tähän mennessä oon kaikki lisäillyt, tosin kaikkien syötteitä en lue ja joidenkin poistaminen on käynyt mielessä.

    No joo, onhan tuo toisaalta myös verkostointityökalu...vaikka kyllähän sen tietyn ihmisen sieltä tarvittaessa löytää myöhemminkin, vaikkei "ystäväksi" olisi lisännytkään...

    VastaaPoista
  8. Ville N, olet oikeassa, että kyllä ne ihmiset Facebookin uumenista löytyvät ja heidän kanssaan voi viestitse kommunikoida 'ystävystymättäkin', jos tarve vaatii. Mutta jos toisen ystäväpyynnön hylkää, niin se halu kommunikaatioon voi olla pienempi myöhemmin. :)

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails