Lisää mut Facebookiin!

Nykyaika on tuonut mukanaan ihan uudenlaisia ystävyyden muotoja. Meillä on tämä lärvikirja eli Facebook, jossa joutuu välillä tekemään jännittäviä rajanvetoja siihen, kenen kohdalla klikkaa ”lisää ystäväksi”. Menetelmiä tuntuu olevan kolmea perusmallia. On ihmisiä, jotka todella lisäävät vain ystävänsä ja pysyttäytyvät niissä, joille haluavat elämäänsä jakaa. On niitä, jotka lisäilevät vähän löysemmällä kädellä sekä ystäviä, kavereita että tuttavia. Ja sitten on niitä ystäväkeräilijöitä, jotka taatusti lisäävät joka ikisen, jonka suinkin kykenevät.

Mutta missä se raja menee? Milloin ollaan niin hyviä tuttuja, että voidaan olla facebook-ystäviä? Tosiasiassa Facebookissa lisätyillä ihmisillä ei valtaosan aikaa ole paljonkaan tekemistä ystävyyden kanssa. Vai kuinka moni voi väittää, että on lisännyt vain ja ainoastaan ystävänsä? Oikeampi termi olisikin varmaan ”lisää tuttavaksi”, koska varsin usein Facebook tulee mukaan kuvioihin jo ennen kuin varsinaisesti tunnetaankaan.

Mitä enemmän ihmisiä kavereihinsa Facebookissa luettelee, sitä laajemmalle yleisölle jakaa henkilökohtaista elämäänsä. Tämä unohtuu välillä myös allekirjoittaneelta. Sitä tuudittautuu sellaiseen ”nämähän ovat ystäviäni” –harhaan ja kirjoittelee välillä syntyjä syviä muistamatta lainkaan, että on tullut lisänneeksi ystäviinsä työnantajansa, naapurinsa, ala-asteen luokkakaverinsa ja äitinsä.

Mitä siis on Facebook-ystävyys? Missä kulkee se myyginen raja, jonka yli mentyään, voi kaveripyyntöön klikata ”confirm”? PMMP laulaa: En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa "ystävä"? Mitä mieltä sinä olet? Ainakin Facebookiin lisääminen on silloin vähän hankalampaa...