Onneksi koko matkaa ei tarvitse ihan yksin kulkea, sillä ystäväni Lissu liittyy seuraani Barcelonassa ja siitä matkustamme kaksin Espanjan, Ranskan ja Italian valloitukseen. Suunnilleen puolet ajasta olen kuitenkin omillani ja sitä odotan pelon ja ihastuksen sekaisin tuntein. Yksin matkustava tutustuu helpommin uusiin ihmisiin, kun on pakko. Seurassa matkustaminen sen sijaan tuo turvaa ja helpottaa kriisitilanteissa. En tiedä mitä tästä tulee, mutta katsotaan.
Palailen siis kuukauden päästä fyysisesti linjoille. Sitä ennen älkää karatko kovin kauaksi, sillä blogissa tapahtuu kaikenlaista myös sillä välin, kun olen poissa…
Hyvää Juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti