Joskus ystävät tekevät tyhmyyksiä. Ja joskus he tekevät jatkuvia tyhmyyksiä, joihin tuntuu olevan välttämätöntä puuttua ennemmin tai myöhemmin. Eräs kaverini on täysin kykenemätön hallitsemaan rahankäyttöään. Hän tienaa käytännössä tuplat minuun nähden ja siinä missä minä olen saanut asetettua rahaa säästöön, hän on jatkuvasti täysin rahaton. Välillä se ei meinaa pieneen ymmärrykseeni mahtua millään, että miten voikin jollekulle olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa hallita rahanmenoa.
No eihän siinä periaatteessa mitään, kukin käyttäköön rahansa niin kuin tykkää. Mutta kun tämä kaveri aina ja jatkuvasti myös valittaa rahattomuudestaan, niin pikkuhiljaa meillä muilla menee hermo. Yhteinen tuttavamme yritti puhua hänelle järkeä ja siitä seurasi hyinen loukkaantuminen ja puolentoista kuukauden mykkäkoulu. Yleensä ihmiset ottavat kritiikkiä (erityisesti henkilökohtaista) huonosti vastaan, ja kun yhteinen tuttavamme on vielä paha suustaan, niin niinhän siinä käy.
Mutta olemme me yrittäneet hyvälläkin. Vihjailla karkeimmista virheistä, todeta että vähemmälläkin tulee toimeen, kun laskee, säästää ja järjestelee asioitaan. Mutta ei. Ei mene jakeluun ei. Ja nyt alkaa loppua kärsivällisyys, huumorintaju ja konstit. Kun ei haluaisi kaveruutta tämän vuoksi lopettaakaan, niin mitä ihmettä siinä sitten tekisi?
Mielestäni johonkin pisteeseen asti voi yrittää. Voi puhua ja jakaa näkemyksiään ja yrittää saada toinen näkemään virheensä. Mutta ellei toinen vastaanota mitään ja jatkaa ennallaan, niin ei ole väärin kieltäytyä kuuntelemasta valitusta. On tunnetusti niitä ihmisiä, joiden mielestä valittaminen on ihanaa. Eikä heillä ole aikomustakaan tehdä asioille mitään tilanteen korjaamiseksi. Ja kun tajuaa, että tämä on tilanne, on kaikista fiksuinta yksinkertaisesti jättää kuuntelematta. Sillä se on ehkä ainoa tie saada jääräpää näkemään, ettei tätä menoa kannata jatkaa.
Mitä sinä tekisit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti