Mikä yhdistää ihmisiä? Urheilu. Ja tällä hetkellä ihmisiä yhdistää Etelä-Afrikassa järjestettävä jalkapallon World Cup, josta en tietäisi mitään, ellen asuisi Englannissa, missä ihmiset sekoavat jalkapallon nähdessään. Joka toisessa ikkunassa ja autossa liehuu Englannin lippu ja Englannin tehdessä maalin huuto on niin kova, että olipa missä hyvänsä, näin tietää tapahtuneen. Täytyy myöntää, että minäkin olen alkanut seurata jalkapalloa Englantia metelöivästi kannattaen. Tiedettävästi Suomessa seurataan myös World Cupia, vaikkei asia meitä ihan täydellisesti kosketakaan, me kun ei tuota jalkapalloa hallita. Mutta siitä huolimatta sitä seurataan, kuka ketäkin kannattaen. Näin ollen kysymykseen ”mistä löytää kavereita?” ratkaisu numero kaksi kuuluu: urheilutapahtumista.
Kun telkkarista tulee jalkapalloa (tai jääkiekkoa tai curlingia tai olympialaiset), on melko varmaa, että jossakin julkisessa tilassa istuu joukko ihmisiä ryhmäsekoamassa. Sekaan siis! Puolitäyteen pöytään voi istuutua joukon jatkoksi (eritoten kun paikka on muuten ihan täynnä) ja jos sattuu kannattamaan pöydän kanssa samaa joukkuetta, se jotenkin kummasti sitoo ihmisiä toisiinsa. Jos taas kannattaa vastapuolta, saa hyvin nopeasti keskustelun (yleensä varsin kiivaan) aikaiseksi.
On helpohkoa yksinkertaisesti soluttautua joukkoon jännittyneesti ruutua tuijottavia ihmisiä. Väliajan (puoliajan, tauon, no sen jutun, kun kukaan ei pelaa ja pukuihin sonnustautuneet miehet kommentoi ja näytetään uudestaan kaikki nolot maalit, että kotijoukkoa varmasti hävettää) koittaessa joukko havahtuu ja alkaa tiirailla ympärilleen, että mitäs täällä oikein tapahtuu. Yleensä silloin on hyvä hetki alkaa keskustella kulmapotkun oivasta kierteellisyydestä tai näyttelemisestä annetun keltaisen kortin oikeutuksista tai mistä ikinä ihmiset urheilun ollessa kyseessä sitten juttelevatkaan.
Jos kuitenkin kuuluu siihen ihmisryhmään, jonka mielestä tylsyys kirjoitetaan J-A-L-K-A-P-A-L-L-O, voi sentään fiilistellä tämänvuotisen World Cupin tunnuslaulun tahtiin, se kun ei kuitenkaan ole pöhkömpi. Ja etsiä kavereita muista ympyröistä.
Ainiin! Tämän vuoden World Cup pallo, Jabulani, on Adidaksen ja Loughborough'n yliopiston yhteistyön tulos. Eli siis se on suunniteltu tässä samaisessa urheiluyliopistossa, jossa minäkin olen kevääni jalkapalloilijoiden keskellä viettänyt. Cool.
Mitä maata sinä kannatat? Vai onko penkkiurheilu vihoviimeinen villitys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti