Opettelua

Minulla on uusi kämppis, järjestyksessään kolmas ja näen hänet tänään ensimmäistä kertaa. Valittelin äidille, etten millään jaksaisi alkaa opetella uutta ihmistä. Äiti siinä rauhoitteli sanoen, että varmasti on ihan kiva tyttö siellä minua vastassa. Tiedänhän minä sen itsekin, mutta kun on matkustamisesta vähän uupunut, ei millään olisi voimia uuden ihmisen opetteluun. Äiti sitten ihmetteli, että mikä tässä nyt on niin erilaista, kun tutustun muutenkin aina uusiin ihmiisin. Piti ihan miettiä.

Uuden ihmisen opettelu vaatii aina aikaa ja työtä, eikä ole kovin helppoakaan. Olennaisin ero tutustumisessa lienee kuitenkin se, ettei uutta kämppistä pääse karkuun. Kun tutustuu muihin, näkee uutta tuttavuutta satunnaisesti, asioita saa sulatella rauhassa, voi ottaa tilaa, aikaa ja etäisyyttä siten kun tarvitsee. Mutta kämppis on läsnä enemmän kuin muut tuttavat yhteensä. Vauhtia tutustumisessa on paljon, joskus liikaa. Tämän väitän olevan syynä haluttomuuteeni kohdata jälleen uusi asuintoveri. Kyllä se siitä sitten, kun vauhtiin pääsee. Kämppiksissä minulla on käynyt uskomaton tuuri ja luotan, ettei tämä seuraavakaan ole pöhkömpi.

Yhteisasuminen on jännä tutustumisen muoto. Opiskelija-asuntotoimistoissa soluihin lätkitään ihmisiä listalta, joten kämppiksiä ei tunne entuudestaan. Henkilökemiat joko kohtaavat tai eivät kohtaa. Tuurilla on siis sormensa paljolti pelissä. Ja sitten kun uuden kämppiksen kohtaa, niin yhtäkkiä uutukainen on läsnä aamuin illoin. Sitä näkee suoraan ja kiertelemättä toisesta sellaisia piirteitä, mitä ei välttämättä tiedä pitkäaikaisimmista ja parhaimmista ystävistäänkään. Ja samalla on itsekin toisen edessä jotenkin aavistuksen alaston (henkisesti, joskus fyysisestikin). Kun aamulla kahvinkeitintä silmät ummessa hamuaa, yhtäkkiä vastapäisestä ovesta kömpiikin joku tätä kivuliasta heräämisrituaalia todistamaan.

Soluasuminen on mielestäni kaikkiaan asumismuotona tosi hyvä. Se on halpaa ja sosiaalista, eikä käy elo liian helposti tylsäksi. Samalla siinä on pakko opetella niitä sisaruskatraassakin opittuja taitoja: vuorottelemista, suvaitsevaisuutta, joustamista ja kompromisseja. Niin, että jos uusia kavereita kaipaa, niin ei muuta kuin soluasumisjonoon mars.