Aina toisinaan sitä joutuu ihminen hämmentävän tilanteen eteen: pitäisi kieltäytyä kohteliaasti kutsusta, tarjouksesta tai ehdotuksesta. Ja kuinka se sitten tehdään? No, ei kannata tehdä niin kuin minä teen, olla kieltäytymättä lainkaan ja löytää itsensä tilanteista, joissa ei todellakaan haluaisi olla. Ne tilanteet ovat vain kaikkien osapuolten kiusaamista, eivätkä siksi ole se helppo ratkaisu, jollaiseen monesti houkuttelisi sortua.
Juttelimme aiheesta ihanan Suvin kanssa, kun häntä oli vähintäänkin hämärä poika pyytänyt kahville liikennevaloissa. Suvin päässä olivat risteilleet ajatukset, kuinka tästä nyt kieltäytyisi ja masentuukohan se poika ihan täysin ja luopuu toivosta pakit saatuaan. Mielestäni jälkimmäinen on pakkeja antaessa se olennainen. Kuinka kieltäydytään sievästi niin, että toiselle jää silti edes jonkinlainen usko itseensä.
Lähtökohtaisesti ei missään tapauksessa kannata vain tokaista, että ”no en lähe!” ja kääntää selkäänsä. Tai jättää kokonaan vastaamatta esimerkiksi sähköpostiin. On myös jotakuinkin väärin nauraa tai irvistää. Melkein yhtä loukkaavaa, kuin jättää vastaamatta, on myös heittää joku vakiolatteus, kuten ”tämä ei nyt johdu sinusta, minä vain olen nyt sellaisessa elämäntilanteessa”. Jokainen sinkku jättää minkä tahansa elämäntilanteen sillä samalla sekunnin siunaamalla kun Prinssi tai Prinsessa Uljas päättää koputtaa olkapäähän ja pyytää ulos.
Voi tietenkin valehdella olevansa varattu. Mutta tämä jättää pyytäjän vähän roikkumaan. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että kannattaa jäädä hollille odottelemaan, että jos toisen parisuhde kariutuu, niin se on menoa sitten? Kannattaa myös tehdä pikakalkulaatio päässään, mikä on todennäköisyys sille, että valheestaan jää kiinni. Ei siis ehkä se paras idea. Paitsi, jos on oikeasti varattu, sitten tämä on ihan validi kieltäytymismetodi.
Voi tietenkin todeta, että ”en mä nyt oikein pysty”. Siihen on hyvä (tilanteen niin salliessa) lisätä joku selittävä määre: ”koska olen umpisolmussa jonkun toisen ihmisen vuoksi”, ”kun minulla ei ole sinulle yhtään aikaa”, ”koska olen allerginen sinisilmäisille pojille”. Lisäksi olisi suotavaa pehmentää torjuntaa lisäämällä jokin älä lannistu -lausahdus mallia: ”mutta oli kiva, kun pyysit”.
Karkeasti kohteliaan ja armollisen kieltäytymisen kaava menisi siis jotakuinkin näin: Ensin kiitetään, koska toinen on ollut huomaavainen ja kiinnostunut. Sitten kieltäydytään ja selitetään, että toinen tietää, miksei lykästänyt. Lopuksi kannustetaan, ettei toinen masennu ja lakkaa yrittämästä. Lopuksi on syytä hymyillä rohkaisevasti. Vai mitä olette mieltä?
Oma lempparini IRC-gallerian yhteisöistä on: Alaks olee? En mä kerkee ku lähetää just kauppaa. Kävisiköhän tämä kohteliaasta kieltäytymisestä?
Siitä on karkeasti seitsemän vuotta aikaa, kun kyselin sinnikkäästi erästä tyttöä, kehen olin iskenyt silmäni, ulos. Muutaman tekosyykieltäytymisen jälkeen tuli ehkä tylyin vastaus ikinä, ettei sitä kiinnostanut mun kanssa lähteä yhtään minnekään ilman sen kummempaa syyn selittämistä. Taidan olla vieläkin vähän katkera siitä, siis siitä tavasta miten se ilmaistiin.
VastaaPoistaEli mitä tästä opimme: sillä tavalla sanoa "ei" voi olla todella suuri merkitys! Musta tuntuu, että tuo kaavasi on varsin toimiva, jää hyvä maku suuhun molemmille osapuolille.
PS: Tuo kauppayhteisö hymyilyttää mua. :D
Tulee tässä mieleen eräs vanha tapaus, kun lavatansseissa kieltäydyin lähtemästä nuoren miehen kanssa tanssimaan. Syitä oli kaksi: lava oli vielä kovin tyhjä, joten ujous iski ja toisaalta arvioin miehen paljon itseäni lyhyemmäksi. Kieltäytymiseen mies tokaisi: " En olis sinun kanssa kyllä lähtenytkään." Tyrmäävä vastaisku. Olis voinut kyllä loukata tuo vastaus pahasti, jos hän ei olisi tullut myöhemmin hakemaan uudelleen ja ruuhkan suojassa tansiimme ihan ok. rh
VastaaPoistarh, eikä! :D Hillitön defenssimekanismi. Hyökkäys on joillekin se paras puolustus. Että kun ei saa myöntävää vastausta, niin on paras väittää, että "no en ois halunnutkaan". Ihan hillitöntä.
VastaaPoistaultrix, okei ei ollut tytöltä fiksusti tehty. Mutta toisaalta tästä tuli mieleeni, että on sitten niitäkin, jotka ei vaan hyvällä usko. Niin kauan, kun on kiltti, kohtelias, mukava ja yrittää kieltäytyä pahoittamatta toisen mieltä, se toinen vaan sinnikkäästi yrittää. Siinä on sitten jossain kohtaa pakko vähän terävöittää viestiä, jotta se menisi perille. Eli tavallaan myös treffeille pyytäjän pitäisi antaa toiselle mahdollisuus perääntyä kauniisti, eli ei jankuttaa ja pakottaa toinen sanomaan rumasti.
Mutta joo, torjunnalla on iso vaikutus siihen, miten nopeasti (jos ikinä) uskaltaa uudestaan laittaa itsensä likoon. Ja pakit jää yleensä myös valitettavan kirkkaasti mieleen. Niin, että huomaavaisuutta toivoisi kakilta osapuolilta.
Joo, en todellakaan uskonut ihan kerrasta. Tuo kokemus kyllä pisti minut tosi varovaiseksi sen jälkeen, ehkä ihan hyväkin niin – myöhemmin opein, että kyllä sitten huomaa jos oikeasti synkkaa.
VastaaPoistaElämä opettaa. Kiitos tästä, hieno teksti ja kommentit.
VastaaPoistaJa ehkä olen vähän julma, mutta minusta suoraan sanomisessa ei ole mitään väärää siinäkään. "Sori mut ei", on mielestäni aika korrekti vastaus lähes kelle vain. Kohteliaisuudet on tietenkin erittäin hyvä asia ja valtavan mukavia ja oikein sekä arvostuksen ansaitsevia vaivannäkemisiä minustakin.
Tästä tuli mieleeni pikkusiskoni edesottamukset, kun muistaakseni hän kerran kertoi motanneensa jotain äijää nyrkillä hiukan niin kuin naamaan, kun tämä oli jotain kysellyt. Detaljit jäävät historian hämärään, mutta oli siskoni toki hiukan pahoillaan mieleltään jälkeenpäin tästä tempusta. Minä tietenkin fiksuna isoveljenä menin ajattelematta sanomaan että "ihan oikein sille!", mutta eikaisseny ihan moksiminen yleensä tarpeen ole juu...
Niinpä niin, mä olen tarvittaessa tyly vaikka muiden puolestakin... pääsiskin kohteliaasti myöntymään tai kieltäytymään jonkun muun kuin feissarin tai puhelinkauppiaiden kosiskeluista.
VastaaPoistaMitä sitten, kun se "ei" ei riitä? Etenkin jos ainut syy on, ettei vaan tunnu siltä, mutta tämä ei toiselle syyksi riitä?
VastaaPoistaTässä pitää nyt ehkä olla kiitollinen 24h Siwoista ja kokeilla tuota kauppaan lähtemistä, mutten ole ihan vakuuttunut sen toimivuudesta. Se on vähän liian läpinäkyvä sen suhteen, ettei tahdo kertoa missä mättää.
Itse koen kohteliaisuuksiin vastaamisen ylipäätään äärimmäisen vaikeaksi, kun yleensä ne kohteliaisuudet tulee niin nurkan takaa.
Esim. -"Sä oot tosi mielenkiintoinen"
-"Kiitti, mun pitää mennä ostamaan jäätelöö."
Ehkä salaisuus onkin siinä mitä aikoo ostaa.
-"Haluisitsä lähtee kahville joku kerta?"
-"Voi ei, emmä pysty. Tarviin sitruunoita, pitää mennä nyt kauppaan, moi."
huoh.
Anonyymi, tilanne, jossa "ei" ei riitä on todella hankala. Mä ehkä kirjoitan tästä vielä toisen (ja mahdollisesti kolmannenkin) jutun. Koska ei pelkkä pakkien antaminen ole taitolaji. Pakit pitää myös osata ottaa vastaan.
VastaaPoistaMut toisaalta vaikka kauppaan lähtemiseen vetoaminen on läpinäkyvä siinä, kun ei halua kertoa, missä mättää, niin ehkä se on myös armollinen? On ehkä armollisempaa sanoa syyksi sen, ettei ehdi kun lähtee kauppaan, kuin sen, ettei toinen kiinnosta pätkääkään. Pakkien vastaanottajan toivoisi sitten tajuavan, että tätä ei kannata enää enempää tökkiä, koska muuten saattaa kuulla jotain, mitä ei ehkä halua.
Kohteliaisuuksia on vaikea ottaa vastaan. Myönnän. Sitäkin pitäis jotenkin harjoitella. Ja se muuttuisi ehkä helpommaksi, jos niitä kuulisi enemmän. Eli jos kulttuurimme muuttuisi sellaiseksi, että täällä olisi sen kummempia tarkoittamatta (=haluan saada kanssasi vauvoja ja ostaa omakotitalon Kangasalta) voisi kertoa positiivisia asioita toisilleen. Ihan noin vain!
Oisit ihan selkeästi voinut aloittaa tuon edellisen vastauksen ensimmäisen lauseen myöskin:
VastaaPoista"Huoh, tilanne, jossa..." mutta kyllähän tuo anonyymikin puhuttelee :)
Kauppaan lähteminen kieltämättä näin ensimmäisellä ajatuksella tuntuu armeliaammalta kuin monet muut vaihtoehdot. Olen samaa mieltä. Lupaan raportoida kun sitä tulee kokeiltua. Jostain syystä pelkään ettei se tule olemaan niin mutkatonta kuin miltä se juuri nyt tuntuu.
Hmm. Hmm. Tahtoisin sanoa kyllä mutta ei. Kyllä olisi kiva kertoa ja kuulla enemmän positiivisia asioita ja kohteliaisuuksia ilman, että niihin kytkeytyy omakotitalo Kangasalta. Ehdottomasti.
Toisaalta näkisin, että kohteliasuuksilla voi olla myös selkeästi tämä toinen funktio, joka ehkä sisältää lievennettyjä versioita omakotitaloista. Niitä voi pudotella varomattomammin ja katsoa minkälaiseen reaktioon ne johtavat, siinä tapauksessa ettei liikennevaloissa tahdo suoraan pyytää tuntematonta ihastuttavaa ihmistä kahville.
Tuo kontaktin ottaminen taitaa jollain tapaa tämän blogin tematiikkaa koskeakin... :)
Huokaileva anonyymi, odotan jännittyneenä, miten kauppatorjunta käytännössä toimii. Toivottavasti toimii, siinä olisi sitten ratkaisu moniin epämukaviin torjuntatilanteisiin.
VastaaPoistaOlen kyllä:stä ja ei:stä samaa mieltä. Ehkä voisi siis lisääntyä sellainen omakotitaloton, kohtelias kehuminen ja toiselle hyvän mielen tuottaminen. Muttei kuitenkaan niin, että se söisi pohjan toisen kiinnostusta viestittävältä, flirttailevalta kehumiselta. Kehonkieli ja konteksti lienevät avuksi tässä.