Ajan saatossa tilanne on onneksi korjaantunut, mutta on niitäkin, jotka eivät saa tarpeeksi haleja koskaan. Ja siksi onkin onni, että jotkut ovat valmiita jakamaan haleja kaikille. Free Hugs Campaign on levinnyt myös Suomeen, sillä olen nähnyt ainakin kolme kertaa Ilmaisia Haleja –kyltin ja sen mukana ihmisä jakamassa haleja kaikille niitä kaipaaville ja haluaville.
Free Hugs Campaign lähti, kuten tällaiset yleensä, liikkeelle yhdestä miehestä. Juan Mann saapui yksinään lentokentälle, eikä häntä ollut kukaan ottamassa vastaan. Seuratessaan ympärillään halauksin tervetulleeksi toivotettavia kanssamatkustajia häneen iski haikeus. Toive halatuksi tulemisesta sai hänet kirjoittamaan kylttiinsä Free Hugs ja asettumaan vilkkaimman käytävän varteen seisomaan.
Omaa lehmää ojasta kaivaessaan tapahtui kuitenkin jotain mullistavaa. Hänen kylttinsä tarjouksen käytti ensimmäisenä hyväkseen nainen, joka oli murheellinen, koska kyseinen päivänä oli hänen tyttärensä kuolinpäivän vuosipäivä. Kaiken lisäksi hänen koiransa oli kuollut samana aamuna. Juanin vilpitön ja välittävä halaus sai naisen hymyilemään ja tämä riitti vakuuttamaan hänet siitä, että ihmiset tarvitsevat ilmaisia haleja.
Ja nyt niitä ilmaisia haleja jaetaan sitten ympäri maailman. Kerrankin ilmiö, jonka leviämisestä olen iloinen. Viimeisimmäksi ilmaisiin halauksiin törmäsin Madridissa, kuten kuvakin kertoo. Joka kerta olen ilmaisen halauksen lunastanut, kun sellaisia olen nähnyt tarjottavan. Koskaan ei voi tulla liikaa halatuksi. Ja ehkä joku päivä minäkin rohkaistun ilmaisten halien antajaksi. Sitä varten on liikkeen aloittaja kirjoittanut ja Krista Brennan kuvittanut 70-sivuisen Free Hugs Guidenkin.
Sitä ennen halin muita ohimennen ihan muuten vain. Halitko sinä?
Free hugs-kampanjasta tulee mieleen nämä hipit Hannoverista keväältä 2005. En vieläkään tiedä, kummin päin tuo 1 Küss = 1 ⌧ pitäisi oikein tulkita, eli kuka lahjoo suukon takia ja ketä?
VastaaPoistaSrk-nuoruudessani meillä Hanuilla oli tapana aina halata toisiamme tavattaessa ja erottaessa, mutta niiden touhujen jäädessä myös halittavien määrä romahti, ja nykyisin tuntuukin välillä olevan oikein krooninen halipula. Tuiki tuntemattomia en kuitenkaan osaa halia luontevasti, pitää olla edes jollain tavalla tuttu.
Haliminen on kyllä mukavaa! =)
Srk-nuorten suurimmassa vuosittaisessa massatapahtumassa eli Maata näkyvissä -festareilla (http://maatanakyvissa.fi) tuo ilmiö on myös aika yleinen - muillakin kuin hanuilla.
VastaaPoistaAjatus on hyvä, mutta äärimmäisenä lieveilmiönä saattaa aiheuttaa myös rajattomuutta. Näin olen ainakin ollut havaitsevinani nuorten touhuja katsellessa. Samallakin ihmisellä nuo rajat saattavat kuitenkin vaihtua jopa päivittäin.
Jarno, rajojen aistiminen on sekin asia, jota nuoruudessa opetellaan (vasta). Eli pitää oppia huomaamaan ne yksilöt, jotkä pitävät iholle tulemista epämiellyttävänä. Ja sekin on totta, että rajat saattavat vaihtua päivittäin ja pitkälti mielialojen mukaan. Vaatii taitoa oppia tunnistamaan toisen elekielestä ne vivahteet, jotka kertovat, kuinka lähelle toista saa mennä.
VastaaPoista