Syksyisin voi myös huijata itseään muuttamaan tapojaan, koska arkea suunnitellaan uudelleen. Aikatauluja muokataan, harrastuksia aloitetaan, suunnitelmia tehdään. Sinne voi sekaan sujauttaa jotain uutta kuin varkain ja toivoa, että se sujahtaa osaksi arkea ja rytmiä. Viikosta voi kuin huomaamatta napata yhden tunnin ja antaa sille uuden tarkoituksen. Minä antaisin sille nimeksi ystävyystunti ja tässä lista asioita, joita tuona tuntina voisi tehdä:
- pitkä kirje sellaiselle ystävälle, joita näkee harvemmin
- piipahdus kotimatkalla jonkun oven taakse
- puhelu mummolle tai ukille
- ylimääräinen kuppi kahvia lounaan jälkeen
- portinpielessä suustaan kiinni jääminen naapurin kanssa
- Skype-sessio sisaruksen kanssa
- poikkeaminen lähipubiin työkaverin kanssa
- lahjan tai kortin itse tekeminen
- Facebookissa kaikkien ystävien hyvien statuspäivitysten peukuttaminen
- perusteellinen kommentti blogiin / foorumikeskusteluun
Tarvitsisitko sinä ystävyystuntia? Tai kenties jotain muuta tuntia? Mikä tunti se olisi?
Ystävyystunti kuulostaa muuten sanana ihan kuin joltain oppitunnilta. "Mitä sulla on seuraavaks?" "– Ystävyyttä, entä sulla?"
VastaaPoistaJoskus kyllä tuntuu siltä, että sellaisen tarvitsisi. Olen kuluneena kesänä yrittänytkin ylläpitää vanhoja ystävyyssuhteitani. Se on yllättävän vaikeaa, kun kaikilla on omat kuviot! Ja (vielä toistaiseksi) facebookistakieltäytyjänä se on vieläkin vaikeampaa.
Kodinhoitotunti, tenttiinlukutunti ja liikuntatunti pitäisi saada kyllä ujutettua joka päivän ohjelmaan. Itsensäruoskimista se tosin vaatii.