Syyshurmaa ja ystävyystunteja

Nyt on ihana aika vuodesta. Värit hiipivät puihin, ilma on aamuisin kirpeä, iltaisin on tunnelmallisen pimeää. Päivät ovat kuitenkin kohtuullisen pitkiä, eikä ole vielä liian kylmäkään. Ja mikä parhainta, on se sama uuden alkamisen tunne, mikä tuli ennen aina siitä, kun sai muutaman uuden kouluvaatteen ja uudet koulukirjat. Uutta, jännää, syksy.

Kuva: elbfoto

Syksyisin voi myös huijata itseään muuttamaan tapojaan, koska arkea suunnitellaan uudelleen. Aikatauluja muokataan, harrastuksia aloitetaan, suunnitelmia tehdään. Sinne voi sekaan sujauttaa jotain uutta kuin varkain ja toivoa, että se sujahtaa osaksi arkea ja rytmiä. Viikosta voi kuin huomaamatta napata yhden tunnin ja antaa sille uuden tarkoituksen. Minä antaisin sille nimeksi ystävyystunti ja tässä lista asioita, joita tuona tuntina voisi tehdä:

• pitkä kirje sellaiselle ystävälle, joita näkee harvemmin
• piipahdus kotimatkalla jonkun oven taakse
• puhelu mummolle tai ukille
• ylimääräinen kuppi kahvia lounaan jälkeen
• portinpielessä suustaan kiinni jääminen naapurin kanssa
• Skype-sessio sisaruksen kanssa
• poikkeaminen lähipubiin työkaverin kanssa
• lahjan tai kortin itse tekeminen
• Facebookissa kaikkien ystävien hyvien statuspäivitysten peukuttaminen
• perusteellinen kommentti blogiin / foorumikeskusteluun

Ystävyystunnin funktio ei olisi se, että tekisi sitä, mitä muutenkin tekee ystäviensä kanssa mielellään. Vaan sitä, mikä kaiken muun alle aina hautautuu ja tekemättä jää ja ehkä jotain, mitä tietoisesti välttelee. Esimerkiksi minä en pidä sähköpostista yhtään välineenä, en tykkää lainkaan kirjoittaa sähköpostia ja siksi se lipeää aina listan viimeiseksi. Sähköpostia on kyllä kiva saada ja minulla on muutama hyvä ystävä, joihin pidän yhteyttä ainoastaan sähköpostilla. Mutta tarvitsisin ystävyystuntia, jotta se patistaisi minua sähköpostilaatikolle vähintään kerran viikossa.

Tarvitsisitko sinä ystävyystuntia? Tai kenties jotain muuta tuntia? Mikä tunti se olisi?