Minulla on ystävä, jolla on ongelma. Näillä sanoilla kai yleensä aloitetaan, kun itsellä on ongelma, josta ei haluta puhua suoraan. Tämä voisi kyllä yhtä hyvin olla minunkin ongelmani, mutta tällä kertaa minulla toden totta on ystävä, jolla on ongelma. Ja tuo ongelma on tekstiviestikoomaajat.
Tiedätte ehkä ihmistyypin. On lähdetty yhdessä ulos tekemään jotain, mutta vähintään puolet ajasta toinen istuu nenä kiinni luurin näytössä ja päästää ilmoille epämääräisiä ynähtelyjä. Keskustelut katkeavat tämän tästä, ystävän ajatus harhailee ja jokainen puhelimen piippaus tietää kolmen… viiden minuutin kooma-aikaa, jolloin toisesta ei ole mitään iloa.
On eri asia, jos päällä on Tilanne ja toinen pahoittelee, että kun nyt on ihan pakko vastata tähän. Ehkä voidaan jopa yhdessä keskustella Tilanteesta ja siten muutkin seurueen jäsenet ovat osallisia tekstiviestimaailman tapahtumiin. Mutta kun ystäväni kertoi minulle, kuinka hänellä oli ollut elämänsä kurjin ilta ulkona tyttöjen kanssa, kun molemmat olivat lähetelleet koko illan tekstiviestejä jättäen ystäväni täysin huomiotta, niin en voi kuin ihmetellä ihmisten kykyä olla toisinaan ihan suunnattomia pässejä.
Kuuluu kai luonnolliseen etikettiin, että kun ollaan seurassa, ollaan läsnä. Jos ei olla läsnä, pahoitellaan. Jos ei ole aikomustakaan olla läsnä, miksi lähteä seurassa ulos alun alkujaankaan? Tekstiviestejä voi lähettää kotoakin, kunhan kenttää vaan riittää. On ihan uskomattoman epäkunnioittavaa uppoutua vähän väliä tekstailemaan jonkun muun kanssa ja jättää seurue huomiotta.
Se, että antaa aikaa ystävälle, ei tarkoita sitä, että riittäisi, että se ystävä vain on siinä. Tai siis saattaa sekin riittää, jos ollaan yhtäläisesti paikalla olematta läsnä, esimerkiksi elokuvissa. Tai muuten vaan notkutaan. Mutta muuten se ei riitä. Yksinkertaisesti ei ole ystävällistä koomata puhelimen kanssa, jos on seurassa. Näin yksinkertaista se minun mielestäni on. Mutta onko?
No todellakin. Tekstailu pitäisi jättää niihin hetkiin, kun toinen on esim. nenää puuteroimassa tai muuten ei-läsnäoleva. Seurassa kännykän esille otto on kannanotto: "olet tylsää seuraa, teleyhteyden päässä on mielenkiintoisempia tyyppejä".
VastaaPoistaAkuuttitilanteet on toki asia erikseen ja silloin voi pyytää että "anteeksi, mun on ihan pakko äkkiä vastata tähän viestiin".
Tää on kai sitä multitaskausta, josta on aiemminkin ollut puhe. Mutta sen huonompaa puolta.
Ehkäpä ystäväsi ystävät juuri haluavatkin viestittää, että ystäväsi seura on ikävystyttävää. Ja kun eivät viitsi suoraan sanoa, näppäilevät pitkästyneinä kännyköitään. Itse ainakin olisin herkästi taipuvainen näin tulkitsemaan. Ja yrittäisin joko muuttaa keskustelutyyliäni tai vaihtaisin seuraa. rh
VastaaPoistarh, tiedän ystäväni erittäin epäikävystyttäväksi. Mutta toisaalta, jos ystäväni olisi ikävystyttävä, niin miksi ihmeessä he olisvat häntä ulos pyytäneet?
VastaaPoistaToki on olemassa mahdollisuus, että toinen on vain yksinkertaisesti tylsä ja sitten puhelin alkaa tuntua fantastisen hyvältä vaihtoehdolta. Ja on se ultrixin mainitsema kannanotto. Mutta siinäkin tapauksessa on mielestäni keskustelukumppanilta alhaista kajota luuriin. Keskusteluun tarvitaan kuitenkin kaksi ja sen toisen panos houkuttelee toisestakin paremman puolen esiin. Mutta valtaosassa tapauksista näin ei ole, vaan koomaaja ei vain pysty irtautumaan luuristaan, vaikka pitäisi.