Aiemmin todettiin, että kavereita löytää tilanteista, joissa syntyy yhteys. Mutta vaikka yhteys on hyvä, ellei jopa välttämätön lähtökohta, ei ole aina itsestään selvää, miten tuosta yhteydestä syntyy ystävyys. Mikä muuttaa satunnaisen syntyneen yhteyden vaikka lounasravintolan kahden pöydän välillä pysyväksi asiantilaksi? Ja missä vaiheessa tuota yhteyttä voi alkaa nimittää orastavaksi kaveruudeksi? Mikä on käänteen tekevä käänne?
Useimmiten käänteen tekevä käänne on sattuma. Se tapahtuu, jos on tapahtuakseen, eikä sitä voi ennustaa saati laskelmoida. Se on se yksi hetki siinä hitaassa kehityskulussa tuttavuudesta kaveruudeksi, jonka jälkeen jotain on muuttunut. Esimerkki elävästä elämästä: Järjestimme ensimmäisen kämppikseni kanssa yhteiselomme yksivuotisjuhlat, jonne tuli molempien ystäviä ja kavereita, myös eräs kämppikseni tuttava, olkoon hänen nimensä Salla. En ehtinyt vaihtaa Sallan kanssa sanaakaan, mutta huomasin hänet siellä ja hän huomasi minut, syntyi siis yhteys.
Kun olen sittemmin törmäillyt häneen yliopistolla, olemme tervehtineet etäisen ystävällisesti. Muutaman kerran hän on ollut samassa seurueessa, jossa muut puhuvat jostain ja me odotamme, että keskustelu päättyisi ja matka jatkuisi kummallakin oman ryhmänpuolikkaansa kanssa. Mutta erään kerran satuimme yhtä aikaa pyörätelineille ja siinä pyöriä avatessa tervehdimme ja keskustelimme sitten perjantai-iltapäivän hyväntuulisuuden vallitessa tulevan lomaviikon suunnitelmista. Ja tuosta keskustelunpätkästä eteenpäin olemme nähdessämme pysähtyneet juttelemaan.
Tuo käänne oli merkittävä siksi, että sattuman kauppa saattoi meidät tilanteeseen, jossa olimme lähekkäin pysähdyksissä pakosta, jolloin tulimme rikkoneeksi vallitsevan tilanteen ja siirtäneeksi sen tuttavuuden seuraavalle asteelle. Tuleeko meistä ikinä sen kummempia kavereita? Ehkä ei. Tai ehkä joku käänteen tekevä käänne puuttuu uudelleen peliin ja muuttaa taas tilannetta. Mutta varmaa on, että ellei käänteen tullessa mahdolliseksi anna käänteen tapahtua (eli ellen olisi avannut suutani, vaan olisin vain hiljaa jatkanut matkaani), ei etenemistä tapahdu.
Käänteet ovat olennaisia silloin, jos etenemistä satunnaistuttavuudesta kaveruudeksi ei tapahdu, vaan on staattisessa moikkaustuttu-tilassa. Käänne (kuten tilanne ja sen aiheuttama yhteyskin) pitää vain osata tunnistaa ja tarttua siihen. Silloin ollaan taas hivenen lähempänä kaveruutta.
Muistatko sinä käänteen tekeviä käänteitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti