Näin perjantain ratoksi haluan jakaa kanssanne videon, joka hyppäsi silmilleni tenttikirjasta (kyllä, niinkin voi käydä) ja joka huvitti minua lukupaineiden keskellä suuresti. Eikä vähiten kaverin aksentin vuoksi. Siinä siis nimimerkin Blunty3000 takana oleva mies valittaa ihmisistä, jotka yrittävät puhua ihmisille, joilla on kuulokkeet korvilla.
Mitä ajattelette tästä? Jos päässä on kuulokkeet, pitäisikö sen automaattisesti lisätä henkilökohtaista tilaa 40 senttimetrillä? Onko myös niitä, joiden mielestä olisi kivaa, että joku uskaltaisi tulla juttelemaan luotaan työntävistä kuulokkeista huolimatta? Kun etsittiin tapoja aloittaa keskustelu tienristeyksissä, mainitsin, että ne iPodin kuulokkeet korvakäytävääsä tunkeet eivät välttämättä ole kaikista vastaanottavaisimpia jutteluyrityksille. Mutta pitääkö tämä välttämättä paikkansa? Ja jos pitää, niin pitäisikö kaikkien sitten omaksua Blunty:n ehdotus ja pitää kuulokkeita näkymättömyysviittana? Entä jos pistää kuulokkeet korviinsa vain tylsyyttä estämään ja oikeasti haluaisi, että joku ihana häiritsisi?
Mä tässä yhtenä päivänä satuin kassajonoon sellaisen ihmisen perään, jolla oli napit syvällä korvissa eikä hän ottanut niitä edes kassalla asioidessaan eli tilausta tehdessään korvista ulos. Minä koen sen vähän epäkohteliaana käytöksenä: "Mä en sen vertaa tätä kanssakäymistä sun kanssa arvosta, että lakkaisin kuuntelemasta valitsemaani renkutusta." Eikä kyse siis ollut mistään "yks punane ällämmä" vaan kohtuullisen pitkää kanssakäymistä vaatinut tuoretuotteen valmistus siinä asiakkaan silmien edessä, sisältäen vähän väliä kysymyksiä "otatsä sipulia siihen?"
VastaaPoistaDear Aliisa, olenko outo?
Hanna, miusta et, on se epäkohteliasta. On hyvä ottaa napit korvilta vaikkei kassaneidin kanssa mitää sanoisikaan. Myös hyvä ottaa aurinkolasit hetkeksi päästä, kun tapaa ihmisen, vaikka niitä loppuajan sitten pitäisikin päässään.
VastaaPoistaErityisesti mä otan lasit päästä silloin kun liftaan ja saan kyydin; siinä parissa sekunnissa olis luotava sellainen luottamus, että kuskista tuntuu turvalliselta ja mukavalta ottaa mut kyytiin. Semmoinen vaatii ehdottomasti katsekontaktin. Kun se toinen voi vieläpä olla niin erilainen, joku vanhempi rouva vaikkapa ja minä tämmöinen hippi.
Kuulokehiippailijoista mä voin vaan sanoa omasta puolestani, että khyl häiritä saa. Yleensä kuulokkeet on päässä, mutta olen oppinut näkemään ne tilanteet joissa joku Voisi sanoa jotain ja nykäisemään kuulokkeet vaivihkaa hetkeksi pois. :-) Kassalla se on aika ilmeistä.
moikka,
VastaaPoistasuomessa mun mielestä ihmisillä on muutenkin enemmän omaa tilaa ja paljon vähemmän jutellaan tuntemattomille, eikä mua ainakaan varmaan olla koskaan tultu jututtamaan jos on ollu kuulokkeet korvilla. täällä ranskassa taas se ei oo mitään, tullaan kysymään mitä kuuntelet, mitä odotat; jopa juoksulenkillä mut keskeytettiin kysymällä, että juoksenko kuinka pitkiä lenkkejä, se oli jo vähän kummallista.
tavallaan mun mielestä kuulokkeet korvissa viestii jo, ettei kaipaa seuraa tai hae keskustelua. silti tollaisissa tilanteissa niinkuin esim kassalla nyt todellakin peruskohteliaisuus vaatisi jo ottamaan kuulokkeet pois! toista ihmistä pitäis kunnioittaa sen verran.
suomessa ollaan aika herkkiä muutenkin havaitsemaan tällaisia pieniä asioita joilla viestitään halua olla yksin. esimerkiksi kun palasin tuossa lomalta ja odotin junaa rautatieasemalla: kirjoitin tekstiviestiä, kuuntelin ipodia ja itkin vaivihkaa ikävääni, kun täytyi erota rakkaasta ihmisestä, ja mua tultiin jututtamaan että onko sunkin juna myöhässä, lähdetkö lasilliselle? hah, en voi kuvitella vastaavaa tilannetta suomessa. toisaalta, muutama ihminen kysäisi myös että oonko ihan kunnossa kun olin yksin ja itkin, en tiiä oisko niinkään käynyt suomessa: siitä tuli ihan vähän parempi mieli. :)
hyvä postaus, kiitti. :) t. matleena
Sitä vartenhan ne kuullokkeet on ettei tarvitse kuunnella tuntemattomien hölinöitä. Ja kiitos töiden, ei kyllä kiinnosta vapaa-ajalla muutenkaan hirveästi pulista, kyllä se 40h viikossa riittää...
VastaaPoistaErääseen koiranulkoiluttajaan vähän väliä törmätessä oon miettinyt, että mitä isommat/järeemmät kuulokkeet, sen selkeämmin sen tulkitsee viestinä et "en todellakaan halua puhua kenenkään kanssa!!!!!"
VastaaPoistaNappikuulokkeet ei oo ihan yhtä kantaa ottavat. :) Silti, tosi epäkohteliasta pitää niitä esim. juuri kassalla asioidessa tiukasti korvissa.
Hmm, vaikea sanoa, itse kuuntelen kännykästä musiikkia ja samalla kuitenkin kuulokkeet toimivat hands freenä. Eli en ota niitä pois ollenkaan ollessani ulkona asioilla. Otan musiikin kyllä kassalla pois, mutta kuulokkeet jäävät korville, jos nyt vaikka puhelin soi. Olenko siis jotenkin huonosti käyttäytyvä?
VastaaPoistaYmmärrän, että on epäkohteliasta jos musiikki pauhaa siellä täysillä kun olet kassalla, mutta se että ne on korvissa on jo mukamas epäkohteliasta? Ei vaan mene mulle läpi.
Onhan se puhelimessa puhuminenkin epäkohteliasta isossa joukossa ja kassajonossa, mutta nyt kun sille ei nähtävästi meidän kännyköitten kansoittamassa maassa voitu tehdä juuri mitään, niin olemmeko me jotka pidämme kuulokkeita myös hands freenä nyt seuraava kohde?
Ym. Ei mun mielestä oo epäkohteliasta jos on napit tai plugit korvalla, kunhan se musa on pois päältä. Yleensähän musiikin kytkeminen pois päältä on helpompaa kuin niiden johtojen kanssa puljaaminen: kassalla yleensä toisessa kädessä on kauppakassi ja toisessa kori/ostokset, joten millä (ra)ajalla niitä kuulokkeita pitäisi alkaa pujotella johonkin?
VastaaPoistaCase-esimerkki: Mä otin tässä yks aamu ruuhkabussiin noustessani nappikuulokkeet pois korvistani niin, että ne tipahtivat auton lattialle seurauksella, että eräs kanssamatkustaja astui toisen kuulokkeen päälle. Onneksi ei hajonnut.
Mut tommoset donitsit ja muut kuulosuojain-kokoluokan mikkihiirenkorvat on sitten jo ihan eri juttu ja antaa just sen vaikutelman, ettei niiden käyttäjä kuule mitään, tuli niistä ääntä tai ei. Sen lisäksi niiden repäiseminen kaulalle roikkumaan on yleensä paljon iisimpi keissi kuin nappien/tulppien kanssa.
Ja tuon, että koska kuulokkeita kuuntelevan puhutteleminen on häiritsemistä lienee yleensä pääteltävissä kehonkielestä: vierustoverina istuva bussimatkustaja, joka kädet puuskassa katselee ikkunasta epävastaanottavaisen näköisenä pihalle on yleensä "älä kysy mitään"-tyyppiä. Mutta jos istut hymyilevän tyypin viereen, joka esim. huomaa sinut jo rahastuslaitteelta asti, ja tämä kantaa päällään suosikkibändisi t-paitaa, voinet huoletta aloittaa keskustelun tyyliin "anteeksi, jos keskeytän, mutta kuunteletko sinäkin Gazer Stripiä?!"
Se unohtui sanoa, että jos keskustelee jonkun tutun kanssa tai muuten pidempään, niin siinä vaiheessa kyllä pitää ymmärtää ottaa napitkin korvista, sillä nappien jättäminen korvaan = "en jaksa ottaa niitä pois, koska me kuitenkin jutellaan vain 10 sekuntia, mulla on ns. kiire".
VastaaPoistaVaikka musiikki olisi pois päältä, on silti mielestäni epäkohteliasta pitää napit korvissa. Joten Hanna, et ole mielestäni outo. Ja nyt seuraa liuta perusteluja. Ensinnäkin myyjä ei voi tietää, onko musiikki päällä vai ei. Toisekseen minun mielestäni ne viestivät siitä, ettei toinen yksinkertaisesti viitsi ottaa niitä pois. Okei, niiden takaisin pujottelu saattaa olla hivenen työlästä, jos on kädet täynnä kauppakasseja, mutta ei se voi olla niin työlästä, etteikö kahdella kädellä ja kahdella jalalla varustettu nuori ihminen moisesta haasteesta selviä.
VastaaPoistaUltrixille vinkki: kun nappaa kuulokkeet pois korvista, ne voi sujauttaa samalla liikkeellä paidankauluksesta sisään (tai kaulaliinan alle), silloin ne ei joudu kauas, eikä kovin helposti putoa lattiallekaan.
Muuan sohvakauppias, on ihan äärettömän epäkohteliasta, jos joku puhuu puhelimeen asioidessaan kassalla. Mikään ei ole toistaiseksi ylittänyt epäystävällisyydessän sitä asiakasta, joka paasasi kovaan ääneen puhelimeen edellisellä tiskillä saamastaan huonosta palvelusta samalla, kun asioi kanssani katsomatta minuun päinkään. Okei, eli puhelimeen puhuminen on siis todella epäkohteliasta. Näin ollen et varmaankaan vastaisi puhelimeen, jos se soisi kassalla? Ja jos et lähtökohtaisestikaan aio vastata puhelimeen kassalla, mihin tarvitset hands freeta?
Okei, lievennetään hieman. Jos kassalla asioi ystävällinen, skarppi ja muuten kohtelias asiakas, mutta hänellä on napit (tai vaikka toinen) korvassaan, on se tuhat kertaa parempi kuin epäystävällinen öykkäri ilman nappeja. Mutta kyllä minä entisenä kassana aina lopetan puhelut ja otan napit pois, kun menen kassalle, koska jokaisen työtä pitäisi arvostaa.
Eli Teemu on tiukasti sitä mieltä, että kuulokkeiden pitäisi tarjota näkymättömyysviitan tapainen suoja, kun ei jaksa puhua. Itsekin kuulokkeita käytän tähän taoaan. Ja Outin huomio on hyvä, mitä järeämpi setti muovia on ladottu korvien päälle, sitä vaikeampi siitä on päästä änellään läpi ja sitä suuremmalta muurilta se siis tuntuu/vaikuttaa. Ja ehkä onkin.
Mikaelin tapa on hyvä: jos haluat tulle jutelluksi, tee se mahdolliseksi ottamalla kuuloke, ainakin toinen, pois korvista.
Matleena, suomalaiset ovat ehkä herkempiä tulkitsemaan viestit torjuviksi kuin kutsuviksi? Eli siis suomelaisessa tulkintakontekstissa hölkkäävä, musiikkia kuunteleva ihminen haluaa olla omissa oloissaan. Ranskalaisessa tulkintakontekstissa se voi olla jotain ihan muuta.
Me myös ehkä helpommin vierastamme julkisia tunteenosoituksia, etenkin surua. Kai se menee siihen samaan stereotypia-ajatteluun, että suomalaiset vain pistävät tunteet piiloon ja itkevät sitten kotona hiljaa ja yksin. Kun taas etelämmässä ollaan ehkä enemmän äänekkäitä kaikin tavoin, annetaan tunteiden ja metelin tulla ulos, jolloin niihin suhtautuminen on luontevampaa myös äkillisissä tilanteissa?
Ultrix, entä jos toisella on oikeasti kiire ja se vaan jää suustaan kiinni, vaikka yrittää kokoajan tehdä lähtöä? Mutta joo, olet oikeassa, ihan yhtä epäkohteliasta on pitä nappeja jutellessa kavereille kuin jutellessa bussikuskille, kaupankassalle kuin sohvakauppiaallekin.
Mielettömän hyviä kommentteja taas!
Hmm, no sitten olen varmaan vaan laiska. En kyllä puhu puhelimessa koskaan kassalla, koska en itsekään pidä asiakkaista jotka tulevat vaan puhumaan puhelimessa ja kävelevät myymälän läpi.
VastaaPoistaMutta sulle jutun aihetta, mikä saa Suomalaisen lähes aina käyttämään samaa repliikkiä kun tulee sohvakauppaan vaikka olisi oikeasti ostamassa jotain. Eli "mä olen vaan kattelemassa". Miksi Suomalainen ei osaa sanoa, että on oikeasti sohvaa ostamassa? Tietty ymmärrän tämän kun ollaan isossa liikekeskuksessa jossa on paljon muutakin niin sekaan mahtuu monta oikeasti katselemassa olevaa, mutta siltikin moni joka sanoo tämän repliikin on ostanut sohvan.
Eli johtuuko tämä vain suomalaisten luonteesta vai mistä?
Okei homma karkas vähän käsistä, mutta halusinkin esittää sulle nyt kysymyksen :D
Muuan sohvakauppias, laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää, tapasi mummoni sanoa.
VastaaPoistaNäin pika-analyysin tehdäkseni arvelisin kyseen olevan siitä, että jos myöntää olevansa ostamassa, oletetaan, ettei toisella ole niin suuri haaste myydä. Jos myyjällä on kovempi haaste myydä, hänen oletetaan tulevan helpommin hinnassa alaspäin jne. Ja monia ehkä myös ahdistaa suora myyntitilanne, jossa ilmoitettuaan ostavansa tuntee vaikeammaksi sanoa vielä harkitsevansa jne. Suomalaiset on ehkä vähän ujoja ja siinä mielessä rauhallisia, että tykkäämme tuumia.
Ajattele myös näin päin, jos ei tulla ostamaan vaan ihan vaan katselemaan ja sitten lähdetäänkin sohvan kanssa kotiin, se on ehkä myyjän taidokkuutta. Ei niinkään asiakkaan alkuperäisen ajatuksen valehtelua. :)
Hyvä kuulla oikeasti asiakaspalvelun ammattilaisen näkemys tähän asiaan, rautaisella asiantuntemuksella. :)
VastaaPoistaTänään fundeerasinkin, että ehkä se tosiaan on niin ja about noihin samoihin aikoihin kun vielä kirjoittelit vastausta jonotin ruokalan kassalle, ja heitin tyylikkäästi oikean kuulokkeen olalle ja musat pauselle.
Tuo, että soiko musiikki lienee pääteltävissä johtokorvan puhetyylistä, eli jos (a)asiakas puhuu kovaäänisesti ja kysyy HÄ-tyylisesti niin silloin popittaa ja lujaa. Jos taas kunnon konversaatiota syntyy, niin silloinhan musa on todennäköisesti pois päältä ja napit toimittaa lähinnä asusteen virkaa, IMHO. Mutta jos enemmistö ajattelee, että epäkohteliasta niin sitten se on epäkohteliasta.
Mun mielestä on kyllä epäkohteliaampaa pitää napit korvilla oikeasti kaverin kohdatessa, koska silloin yleensä keskustelu on enemmän keskustelua eikä mitään perus-"moi ... 2,50 ... kiitti"-konversaatiota, mitä liukuhihnamaisin kassatyö tai bussikuskin duuni on.
Palvelutiskimäiset kassat, josta ostetaan usein jotain tiskin takaa/alta onkin toki sitten jo ihan toinen juttu, eihän siellä ole edes sitä liukuhihnaa vaan asiakas joutuu väkisinkin asioimaan aidosti ihmisen kanssa naamatusten, jolloin ehkä se roolin ulkopuolinen rupattelukin syntyy helpommin ja luontevammin, kuten joskus aiheesta kirjoitit.
Tosin minähän en ole ikinä ollut varsinaisessa asiakaspalvelutyössä (jos ei postikeskuksen erittäin hetkittäistä palvelutiskin tuurausta lasketa), joten ehkä mä en edes tiedä miltä musta tuntuis tossa luuritkorvalla-tilanteessa.
Nappikuulokkeet ovat hiukan hankalia käytössä. Nappaan yleensä toisen korvasta pois omalla vuorollani ihan kohteliaisuudesta, vaikka läpikin kuulisi, etten näyttäisi välinpitämättömältä tollolta.
VastaaPoistaSohvakauppiaalle voisin kertoa sen verran, että joskus ostoksilla ollessani ihan oikeasti "katselen vain". Jotain tuotetta, kuten autoa tai juuri sohvaa haen tunnepohjalla tietäen, että sen oikean sitten tietää, kun osuu kohdalle. (Pätee muuhunkin..) Silloin mielessä ei ole kriteerejä, joista voi kertoa myyjälle ja mieluummin säästyy kuuntelemasta jonkun harmaan Audin, joka ei sytytä minkään vertaa, esittelyjä.
Timo
Timo, juuri se pieni ele pelastaa sinut välinpitämättömän tollon leimalta. Olet asian ytimessä.
VastaaPoistaJa kyllä, toisinaan sen vaan tietää, kun sen tietää. :)