Lukiossa opiskelee aikuistuvia nuoria ihmisiä: se fiksu väestö, tulevaisuuden toivo, suvaitsevaisuuden ja ihmisläheisyyden uusi sukupolvi. Lukiolaiset ovat miltei täysi-ikäisiä, valmiita kantamaan vastuun itsestään ja muista. Tai niinhän sitä luulisi. Missä on vika, kun ihmisten kohtaamisessa ennakkoluulot saavat aikaan idiotismia?
Tampereella yhdistyi Messunkylän lukio (eli Melu) Sammon keskuslukioon. Melulaiset siirrettiin omasta pienestä ja tutusta lukioympäristöstään Sammon keskuslukion tiloihin keskelle vieraita oppilaita. Melulaiset (ainakaan kaikki) eivät olleet tilanteesta mielissään, mutta minkäs teet, kun kaikesta säästetään ja kaikki keskitetään. Oli tilanteessa valoisakin puoli: suuressa lukiossa olisi paremmat toimitilat ja paljon uusia ihmisiä, joihin tutustua. Ja sitten valkeni arki.
Melulainen Iina (nimi muutettu) kertoi minulle yhdistymisen todellisesta luonteesta: ”Samkelaisiin ei saa minkäänlaista kontaktia, he pysyttelevät omassa porukassaan ja me pysyttelemme sitten omassamme. Ruokalassa on selvät pöydät eri koulujen väelle ja sen kyllä huomaa, jos eksyy väärälle puolelle. Olen yrittänyt tutustua uusiin oppilastovereihin, mutta ainoat samkelaiset, joihin olen saanut jonkinlaisen yhteyden, ovat ne, joilla oli ennestään melulaisia ystäviä.”
Tässä ei nyt vielä sinänsä ole mitään outoa. Porukat syntyvät lukion ensimmäisenä vuotena ja niiden uudelleenmuotoutuminen on harvinaista. Ihmiset pysyttelevät omissa, tutuissa kaveriporukoissaan, koska se on luonnollista, helppoa ja vaivatonta. Mutta sitten Iina jatkoi kertomusta.
”Pahinta kuitenkin on, että samkilaiset suhtautuivat meihin suorastaan vihamielisesti. Minä en ole kohdannut muuta kuin pitkiä katseita ja selän takana naureskelua. Mutta viikko yhdistymisen jälkeen tuli keskusradiosta (jonka väitettiin olevan käytännön syistä täysin poissa käytöstä) kuulutus: Täällä koulun rehtori, olen todella pettynyt siihen kuinka melulaiset on otettu vastaan tässä koulussa. Tämän roskien päälle heittelyn ja syljeskelyn täytyy loppua”, Iina kertoi.
Hetken aikaa piti kerrata. Siis nuoret aikuiset, kohta täysi-ikäiset ihmiset, ovat heitelleet roskia ja syljeskelleet epätoivottujen uusien tulokkaiden päälle. Käsittämätöntä, brutaalia, epäkunnioittavaa, lapsellista, typerää, suorastaan noloa. Ja mikä tämän kaiken saa aikaan?
Iina epäili syyn olevan siinä, että Melu oli medialukio ja sen opiskelijoista valtaosa solahtaa vaivattomasti kategoriaan taiteellinen, hipahtava, erikoinen. Tiedätte stereotypian: kirpparilöytöjä, värikkäitä huiveja, Jarvis Cocker –lasit, isot kumpparit, eriparilapaset, sotkuinen peikkotukka. Samkea sen sijaan on tituleerattu Tampereen jet set –lukioksi, monet urheilevat, väki on rikasta ja keskiarvo on korkea. Tiedätte stereotypian: merkkivaatteet, huoliteltu ulkomuoto, treenikassi, älypuhelin, ripsenpidennykset. Voiko siis olla mahdollista, että pelkkä stereotypioiden yhteen törmääminen voi aiheuttaa jotain näin ylitsepääsemättömän lapsellista? Minä kun luulin, että noin käy vain huonoissa amerikkalaisissa teinielokuvissa. Mutta missä muussa voisi piillä syy?
Tilanne on onneksi ajan kuluessa jo neutralisoitunut, mutten silti voi olla ottamatta tätä puheeksi. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun kouluja yhdistellään ja opiskelijamassat sekoittuvat. Yksikin tällainen ihmisryhmän sorsiminen on liikaa, olipa syynä sitten ennakkoluulot, oman reviirin puolustaminen, vierauden ymmärtämättömyys tai mikä hyvänsä. Varsinkin, kun syrjiminen saa näin halventavia muotoja, ei voi kuin kysyä, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. On keskusteltava ja tehtävä selväksi, ettei tällaista hyväksytä. Missään. Ikinä. Mistään syystä.
Miksi kahden koulun välille syntyy kuilu? Mikä saa nuoren aikuisen sylkemään toisen päälle? Oletko sinä kohdannut halveksuntaa ja syrjintää? Mitä syitä tähän voi olla? Mitä asialle voisi tehdä? Miten estetään tällaisen tapahtuminen jatkossa? Miksi erilaisuus herättää vihamielisyyttä?
Kokeillaanpa kommentointia nyt tällä uudella Blogger-profiililla. Vaikka en keksikään järkevää sanottavaa blogiksi asti, niin tällä on aika kätevä kerätä yhteen eri blogien uusimmat kirjoitukset.
VastaaPoistaJa sitten asiaan. Itsekin tunnen useamman nuoren, jotka joutuivat tuon aika käsittämättömän päätöksen uhriksi. Koulujen yhdistämisessä meni aika monta asiaa pieleen. Jos ja kun koulut piti yhdistää, niin tällaisilta asioilta olisi voitu välttyä tai niiden ilmenemistä vähentää siten, että "melulaiset" olisivat siirtyneet yhden vuosiluokan kerrallaan Sampoon.
Niin että vanhat luokat olisivat saaneet jatkaa lakkiin asti Messukylässä ja uudet lukiolaiset olisivat olleet alusta asti "samkelaisia". Toki opettajaresursseihin olisi muutaman vuoden ajan jouduttu käyttämään ehkä enemmän rahaa ja osa opettajista olisi joutunut ramppaamaan kahden koulun väliä, mutta muutos olisi ollut inhimillisempi.
Eipä näitä vaan yleensä mietitä siellä, missä katsotaan viivan alle jääviä summia. Kuinka paljon yhteiskunnalle lopulta maksaa se, että jonkun nuoren kehitykselle on tapahtunut jokin ratkaiseva sivuraiteelle ajautuminen esim. tuollaisen koulukiusaamisen vuoksi? Sori tämä jeesustelu.
On totta, että luokattomasta kurssimuotoisesta lukiosta huolimatta ryhmäytyminen tapahtuu pitkälti ensimmäisen vuoden aikana. Ryhmäytymisen onnistuminen on oikestaan entistä tärkeämpää kurssimuotoisessa opiskelussa. Kurssivalinnatkin ohjaavat lopulta samoja ihmisiä pitkälti samoille kursseille.
Voi ei, edes pahimmissa peloissani en kuvitellut tällaista näin syvää kuilua MeLulaisten ja Keskusvankilalaisten välille! Meidäthän meinattiin alun perin jo vuoden 2005 alusta heittää Messukylästä Sampoon, mutta onneksi kaupunginvaltuusto päätti toisin ja antoi jatkoaikaa aina viime kevääseen asti, jolloin MeLu haudattiin valtiollisin juhlamenoin.
VastaaPoistaUrheilulukiona Sampohan on jo perinteisesti ollut jenkkityylinen jetset-highschool, mutta siitäkin huolimatta hämmästyttää tuollainen asennevammaisuus. Vaikka ne Kymppiplussan tytötkin olivat juuri sampolaisia ja vaikka ainakin minun aikanani myös MeLusta löytyi jetsettereitä about yhtä paljon kuin hippejä ja hipstereitä.
Saas nähdä, jääkö urheilu–viestintä-vastakkainasettelu pysyväksi perinteeksi, vai liekö kyse vain jonkinlaisesta segregaatiosta, apartheidista Melun evakkoja kohtaan. Messukylä se meiltä on pois, mutta jäi toki sentään lehti! (http://www.turmelu.net/) Joka tapauksessa huolettaa, miten yhteisöllisyys 950 opiskelijan Sammossa mahtaa toteutua verrattuna MeLuun, jonka n. 300 opiskelijaa tunsivat vähintään kaikki oman vuositason opiskelijat.
Linkittäminen nyt ei jostain syystä skulaa, tuli herja "HTML-koodiasi ei hyväksytä: Closing tag has no matching opening tag: A"
No. Lukioikäiset ei nyt ole vielä lähelläkään aikuista ihmistä, aivotkin vielä puolitiessä kehityksestään. Epävarman nuoren on helppo lyöttäytyä samannäköiseen porukkaan ja yhteinen vihollinen (erinäköiset) täytyy luoda, että pystyy jotenkin rakentamaan omaa identiteettiään. Ihan normaalia ryhmädynamiikkaa, mutta mausteena nuoren ihmisen kypsymättömyys ja musta-valkoinen arvomaailma.
VastaaPoistaNäitä asioita sitten hävetään kymmenen vuoden päästä tai sitten niistä kasvetaan ulos, eli kehitytään normaaliksi aikuiseksi ihmiseksi, joka pystyy suhtautumaan erinäiköiseenkin ihmiseen avoimella mielellä.
Epäilen, että normaaleja ihmisiä tulee suhteellisesti enemmän tämän tapauksen MeLulaisista kuin ripsenpidentäjistä.
Taustaksi vielä, että itse en ole käynyt lukiota Tampereella, enkä viettänyt nuoruuttani siellä muutenkaan.
tuoja, itsekin olen koulujen yhdistymisen uhri, mutta meillä homma hoidettiin niin, ettei uhriudesta voi oikein puhua. Yhdistyminen tehtiin vaiheittain niin, että aluksi toimittiin kolmessa eri koulussa yhtäaikaa, jotta massat sekoittuivat maltillisesti ja tunnustellen. Lopuksi koko opiskelijamassa siirrettiin uusiin tiloihin, jolloin kenelläkään ei ollut "kotikenttäetua" rakennukseen.
VastaaPoistaMutta niin, vaikka tilanne olisi miten stressaava ja hankala oppilaille tahansa, sitä jotenkin kuvittelee, että jonkinlainen ihmisyys säilyisi. Ettei menisi ihan eläintarhaksi meno.
Luonnollisesti tällaiset ilmiöt onneksi vähenevät, kun aikaa kuluu ja ihmiset tutustuvat toisiinsa. Mutta vähäinenkin aika noin alhaista koulukiusaamista on liikaa.
Anonyymi, niin, lapsiahan ne vielä ovat lukiossa. Mutta yhteiskunnan mielestä jo täysi-ikäisiä eli teoriassa vastuullisia aikuisia. Mikä tietenkin herättää kysymyksen, että onko täysi-ikäisyyden ikäraja väärä (olisiko entinen 21-vuotta parempi) tai että voisiko täysi-ikäisyyteen olla joku kypsyyskoe, toiset kun ovat jo hyvinkin aikuisia 18-vuotiaina ja toiset eivät vielä 20-vuotiainakaan.
Mutta olipa nuori ihminen miten kypsymätön tahansa, pitäisi jonkun kotikasvatuksessa selkärankaan nakutettu ja äidinmaidosta imetty opin sanoa, ettei noin saa kohdella toista ihmistä. Olipa se toinen ihminen vieras eli ei. Ne muodot, joita tämä me/ne -vastakkainasettelu sai, olivat yksinkertaisesti niin ala-arvoisia, etten aluksi meinannut uskoa Iinan tarinaa.
Eikö tuossa ole juuri onnistunut esimerkki, missä on mietitty myös inhimillisiä välivaiheita ilman pelkää lopputulokseen tuijottamista? Hyvä, että teillä hoidettiin asia fiksummin kuin täällä Tampereella.
VastaaPoistaEläintarhasta tuli mieleen tämä tämä ehkä hiukan huono esimerkki. Jokainen entinen tai nykyinen akvaariharrastaja tietää, että uudet kalatkin kotiutetaan ajan kanssa uuteen akvaarioon siinä pussissa, jossa ne on eläinkaupasta kuljetettu. Pussiin lisätään hiukan uuden akvaarion vettä ja jossain vaiheessa kala siirretään haavilla uuteen ympäristöön. Monesti me ihmiset emme eroa eläimistä paljonkaan.
tuoja, oivallinen esimerkki. Jos eläin joutuu vieraaseen elinympäristöön liian nopeasti, eläin kokee stressiä ihan kuten ihminenkin. Olisi vain kiintoistaa tietää, miten kalamaailmassa vanhat akvaarion asukit suhtautuvat uuteen...
VastaaPoista