Jos opiskelee, löytää vaihtareita suhteellisen helposti. Joku taho heidät aina ottaa vastaan ja tuohon tahoon voi olla yhteydessä ja lupautua vapaaehtoiseksi arjen alkuun auttajaksi. Usein tarvitaan ihmisiä, jotka auttaisivat vaihto-oppilaita selviämään esimerkiksi opinto- ja asuntoasioista. Miettikää millaista päänvaivaa ne aiheuttavat itsellekin, saati sitten ulkomaalaiselle! Erityisesti, kun tämä meidän kielemme on niin vinkeä, ettei sitä juuri kukaan osaa, apu on erityisen arvokasta.
Jos kuitenkin esimerkiksi kansainvälisten asioiden toimistot ovat sitä mieltä, ettei apua tarvita, törmää vaihto-oppilaisiin parhaiten vaan olemalla paljon kaikkialla, missä opiskelijat pyörivät: koululla, ruokalassa, kielikursseilla. Vaihtarit suosivat yleensä tiettyjä pubeja, joissa heitä palvellaan englanniksi ja tiettyjä tapahtumia, jotka on suunnattu heille. Loughborough:ssa se oli Universal Thursday, sieltä löysi jokanäköistä ulkomaanelävää. Vaihtareiden suosimat paikat löytyvät yleensä parhaiten kyselemällä ja tutkimalla. Tätä kirjoittaessa minun piti miettä, että onko siinä jotakin väärää, että tietoisesti lähtee hakemaan kavereita vaihtareista. Onko se jotenkin epäilyttävää ja laskelmoitua? Väitän kuitenkin, että ei. Jos ihminen kaipaa kavereita, niin miksei niitä kannattaisi etsiä sieltä, missä uskoo niitä suurin todennäköisyyksin olevan? Ihmisillä on usein olemassa oleva kaveriverkosto jo valmiiksi. Aina voi löytää uusia kavereita, en sitä sano, mutta valtaosa ei kuitenkaan ikinä ole niin selvästi, avoimesti ja kiireellisesti kavereita vailla kuin arkirutiineistaan keskelle vierasta maata pölähtänyt vaihto-oppilas.
Englannissa ollessani oli suorastaan harmillista, kuinka vähän tuli tutustuttua nimenomaan englantilaisiin. En uskoakseni ole ajatuksen kanssa yksin. Vaihto-oppilaan on kannattavaa hengata paikallisten kanssa siksi, että oppii kieltä ja kulttuuria, kokee kohdemaatansa aidommin ja löytää sellaisia juttuja, jotka avautuvat vain natiiveille ja/tai kauan paikallaan asuneelle. Jokainen meistä tietää yhtä jos toista vinkeää, mitä voisi ulkomaalaiselle vieraalle näyttää, jos sellainen sattuisi opasta kaipaavan.
Nyt joulun pyhien ajan kannattaa siis kerrata englantia ja muita osaamiaan kieliä ja uuden lukukauden alkaessa hakeutua sitten vaihto-opiskelijoiden seuraan. Eikä kaveruuden tarvitse loppua siihen, kun vaihtari palaa kotimaahansa. Nykyaikaiset viestintävälineet kun mahdollistavat jopa virtuaalituopilla istumisen!
Onko sinulla ulkomaalaisia ystäviä? Entä vaihtarikavereita? Jos olisit vaihdossa, haluaisitko sinä, että paikalliset yrittäisivät kaverustua kanssasi? Missä sinun kaupunkisi vaihtarit hengaavat?
Pakko heittää tähän noista ulkomaalaisista kavereista, joihin on tullut tutustuttua, kun he ovat olleet täällä vaihdossa, tai minun ollessa vaihdossa. Usein sanotaa, ettei kannata ystävystyä kovin, kun ei niitä ihmisiä näe enää koskaan. Olen asiasta täysin eri mieltä, yhteyttä voi juurikin pitää virtuaalisesti, mutta ei sitä koskaan tiedä missä keneen törmää! Muutama esimerkki elävästä elämästä siis! 1. Meillä vaihtarina olleet saksalaiset tuntuvat ramppaavan täällä yhtä mittaa :) Ja toinen jopa etsii töitä Suomesta. Ja tietenkin niinä kahtena kertana, joina olen Saksassa käynyt vaihdon jälkeen, olen tavannut paikallisia kavereita. 2.Törmäsin sattumalla Pariisissa käydessäni meillä olleeseen chileläiseen vaihtarityttöön. 3. Tulevalla hiihtolomareissulla tapaan vaihdosta tutun unkarilaistytön Budapestissä ja lisäksi Wienissä amerikkalaispojan, johon tutustuin tämän vuoden Saksan reissulla. Tiedänpä yhden Taiwanilaistytön, joka tavattuaan monia suomalaisia vaihtareita suuntasi tänne heitä moikkaamaan. Never say never!
VastaaPoistaJa tottahan toki paikallisiin halutaan tutustua! Valitettavasti täytyy myöntää, että ainakin meidän koulussa vaihtarit hengaavat yleensä keskenään, sekä kv-tutoreiden, heidän kavereidensa sekä muiden yleisten härvääjien kanssa. Hyvää on se, että vaihtarit asuvat yleensä lähellä toisiaan ja soluissa, josta sitten syntyvät ne mahtavat bilet!
P, nimenomaan ja juurikin niin! Evät ihmiset nykyään kaukanakaan ollessaan ole koskaan niin kaukana, kuin ennen. Ja maailma on niin kovin pieni, että oikeasti voi törmätä ihmisiin. Törmäsin espanjalaiseen vaihtarikaveriini Lontoossa ja suomalaiseen opiskelukaveriini Brysselissä. Maailman rajat ovat käyneet pieniksi.
VastaaPoistaNiin, vaihtareiden on helppo hengata keskenään, kun he ovat samassa elämäntilanteessa. Silti väittäisin, että vaihtareista olisi mukavaa, että muutama natiivikin uskaltautuisi remmiin ja toisi vähän uutta väriä touhuun.
Että sinne vaan sekaan!