Nyt suututtaa. Minäpä kerron miksi. Menin pikkujouluihin ja olin myöhässä, koska olin ollut auttamassa kaveria sitä ennen. Olohuone oli siis jo täynnä väkeä, kun saavuin paikalle ja spottasin istumapaikan toiselta puolelta. Kun kahlasin olohuoneen läpi ja istahdin alas, totesi tuttavani minulle: ”Kauhee, kun sä oot laiha. Sun pitäis syödä vähän enemmän.” Tunsin parikymmentä silmää kiinnittyneenä minuun ja ulkomuotooni. Voin kertoa, ei tunnu hyvältä.
Tässä tilanteessa on nyt perustavanlaatuisesti vaikka mitä vialla. Ensinnäkin seurassa ei ikinä pitäisi kiinnittää huomiota yhteen ainoaan ihmiseen. Sellainen spotti on kaikkea muuta kuin ystävällinen teko, varsinkin, jos se huomio on negatiivista. Toisekseen olipa aikomus hyvä tai huono, toisen ulkomuotoon ei saa seurassa puuttua. Eikä mielellään muutenkaan, ellei epäile, että toisen terveys on todella vaarassa.
On ihan käsittämätön harhaluulo, että olisi ok huomauttaa, jos toinen on hoikka. Kenenkään lihavuudesta ei ole soveliasta mainita, miksi sitten laihuudesta olisi? Sama pätee pituuteen. Koko ikäni mummojen pituus-kauhistelua kuulleena olen miettinyt, että kuka ikinä antoi luvan huomauttaa pituudesta? Ei lyhyydestäkään saa, se on epäkohteliasta. Kaikenlainen ulkoisiin seikkoihin takertuminen on pahasta. Se tekee kuulijalle epävarman olon itsestään ja pahimmassa tapauksessa pahan mielen piirteistä, jotka olisivat oikeasti ihania.
Jos epäilee, että toisella on oikeasti ongelma ja se vaikuttaa terveyteen, voi asiasta puhua kahden kesken ja varovasti tunnustellen. Ei missään tapauksessa keskellä olohuonetta kaikkien tuijottaessa. Se, jos mikä, pistää puolustuskannalle tuhoten kaikki luottamuksen ja keskustelun mahdollisuudet. Jos taas toinen on terve ja hyvinvoiva ihminen, ei ole asiallista vihjata, että toinen söisi liikaa tai liian vähän tai olisi liian pitkä tai lyhyt tai hörökorvainen tai länkisäärinen. Ei vaan kuulu hyviin tapoihin sellainen.
No jopas. Meikäläinen on saanut kuulla prikuulleen samaa, eli arvaanko väärin, jos asialla oli keskimäärin keski-ikäisen tantta? Sellaiseenhan voi sivaltaa "kauhee kun sää oot vanha" tms, tosin se vaatii pelisilmää jos ei halua aiheuttaa konflikteja.
VastaaPoistaTämä ilmiö on niin yleinen, että siihen liittyy varmaan toisaalta jotain ristiriitaisia tunteita laihuuden ihannoinnista ja yhtäältä taas "ai kauhia, eiks sul ole ruakaaka annettu"-nälkävuositraumoja.
Toinen, mitä meikäläinen ainakin on saanut kuulla, "ootpas sää kalkkilaivan kapteeni" – joo heh heh, itseruskettavaako pitäisi käyttää?
Kyllä tällä kertaa huomauttelu tuli ihan omanikäiseltä tytöltä, ettei tätä yleistää voi.
VastaaPoistaKaikki me sorrutaan siihen, että sanotaan. Itse voin sanoa toiselle pitkälle pituudesta, koska itsekin olen. Se on eri asia. Mutta olisi minulta todella tahditonta sanoa jollekulle, että "kauhee, kun sä oot lyhyt".
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö toista saa kehua erikoisista ulkonäköasioista. Mutta kaikki, mikä alkaa sanoen "kauhee, kun..." on jo pielessä.
Nykyään on ok huomautaa lihavuudestakin, kun koko maailma on ylipainisia ihmisiä vastaan, kun me kulutamme kalliita verorahoja sydänleikkaauksiin ja muihin terveysasioihin. Mulle ainakin huomautellaan tosi usein.
VastaaPoistaNo, mut ihan totta, ei sais arvostella tolleen negatiivisista ulkonäköasioista. Olis paljon kivempi, jos kaikki kehuttais toistemme hiuksia ja onnistunutta asuvalintaa. Tai jotain.
"Sulla on kyllä tosi isot tissit."
VastaaPoistaEn oikein enää tiedä, miten tähän asiaan suhtautua. Olen miettinyt kaikenlaisia vastalauseita. "Joo, toisilla se rasva kerääntyy näihin, toisilla taas tuohon vatsaan niin ku sulla." Tai
"joo, ja sulla on tosi pienet." Yksinkertaista.
Mun vartalo on hyvin epäsopusuhtainen: oon hoikka, mulla on pitkät raajat, mutta vartaloon suhteutettuna aika isokokoiset rinnat. Eräskin miespuolinen tuttava totesi kerran että "sun rinnat on jumalauta ku ilmapallot." Hauskaa ehkä joidenkin mielestä, joo, mutta sillä kertaa en oikein syttynyt vitsille. Mikäli ko. miespuolinen tuttava ei jo tuolla laukaisullaan latistanut tunnelmaa, hoidin homman sitten itse loppuun ja aloin itkemään. Huono päivä kenties, mutta toivottavasti meni kaaliin että ketään ei voi noin vain tulla kommentoimaan ulkonäöstä. (Tämäkin tapahtui keskellä olohuonetta ihmisten seuratessa tilannetta).
Siis mulla olisi kyllä yksi romaani kirjotettavissa tästä aiheesta. Kyse ei ole siitä, etteikö itsetunto kestäisi tällaisia asioita tai etteikö olisi sinut oman itsensä kanssa, ihmisten röyhkeys vain hämmästyttää. Ja olen ihan satavarma, että jos koskaan kommentoisin pyöreähköjä ihmisiä huolestuneella äänensävyllä "onko sulla kaikki hyvin kun oot vuodesta toiseen lihava? Pitäiskö sun syödä vähemmän? Sä olet varmaan onneton", saisin maailman törkeimmän ihmisen leiman otsaani vuosisadaksi.
#¤%#%& lopetan nyt ennen kuin pääsen vauhtiin, muuten tästä kommentista tulee kilometrin mittainen.
maikkiainen, sen ymmärrän, että esimerkiksi lehdissä välillä kirjoitetaan liikalihavuuden terveysriskeistä, koska niitä selkeästi on. Terveysriskejä siis. Mutta sitä en ymmärrä, enkä sulata, että joku kaduntallaaja kokee oikeudekseen huomauttaa toisen painosta. Se ei ole kaduntallaajan asia, ei huoli, eikä murhe. Näyttäkää minulle yksi ihminen, joka ei millään tavalla riskeeraa terveyttään ikinä.
VastaaPoistaAnonyymi, juu tuo ei käy päinsä. Vartalo on jokaisen oma ja jokaisen omaa aluetta. Ei sinne saa mennä luvatta tökkimään (paitsi satunnainen lääkäri), ei fyysisesti eikä henkisesti.
Mikä ihme harhakuvitelma jengillä on, että toisen rinnoista saisi laukoa mitään ääneen? Naiset eivät näkemättä voi ja kenelle tulisi mieleenkään kommentoida ääneen jonkun peniksen mittaa? Ihan yhtä arkoja paikkoja molemmat.
Tästä huomauttelusta seuraa vielä se, että jos joku joskus sanoisi, että "Vau, onpa sulla kauniit, isot rinnat" niin henkilö, joka on ikänsä kuullut pelkkää huomauttelua rinnoistaan, tuskin ottaa sitä enää kohteliaisuutena. Sama juttu mulla, kun joku kehuu pituutta, niin mä vaan menen hämilleni ja tulen yhtäkkiä kauhean tietoiseksi raajoistani. Sen saa aikaan se, että iät kaiket on huomauteltu siitä pituudesta. Sitä ei osaa enää nähdä positiivisena vaan välttämättömänä pahana, josta ei pääse eroon.
Tästäkin taisi nyt tulla kilometrin pituinen vastaus. Tunnen kuitenkin tuskasi ja toivon, että muut osaavat jatkossa käyttäytyä.
"On ihan käsittämätön harhaluulo, että olisi ok huomauttaa, jos toinen on hoikka. Kenenkään lihavuudesta ei ole soveliasta mainita, miksi sitten laihuudesta olisi? Sama pätee pituuteen. Koko ikäni mummojen pituus-kauhistelua kuulleena olen miettinyt, että kuka ikinä antoi luvan huomauttaa pituudesta? Ei lyhyydestäkään saa, se on epäkohteliasta."
VastaaPoistaOlen niin eri mieltä. Nykyään mistään ei enää saa mainita: Oho. Sä et taida olla täältä päin kotoisin - lause leimataan rasistiseksi ilmaisuksi jos sen kohdistaa maahanmuuttajia kohtaan. "Kiva kun sulla on uudet kengät" on varallisuuden tiedustelua ja sen paheksumista. "Vitsi, oon niin onnellinen kun ostin iPhonen" on leveilyä omilla tuloilla ja mahdollisuuksilla ja se on epäkohteliasta. Kaikki mielletään nykyään epäkohteliaaksi ja se on perseestä.
"Hyi vittu sä oot läski, mene juoksumatolle laihtumaan" Toi on epäkohteliasta.
"Saatanan kääpiö, mene poimimaan marjoja kiinalaisten hobittien kanssa" myös
"Ootpa sä laiha,lyhyt, pitkä, tuhti, leveä, isokannuinen, pienimunainen tms." on vaan havainnointia.
Me pikkuhiljaan ollaan kadottamassa käsitys siitä mikä on oikeasti epäkohteliasta.
Kohta ollaan jatkuvasti kuin ruotsalaisessa rapujuhlassa, jossa toimitusjohtajat halkovat punaisia saksia ja vodka-pullon kaatuessa ja samalla sytyttäessä pöydän palamaan voi sanoa vai " O nej, vad synd". Muu mielletään vulgääriksi käyttäytymiseksi.
Asiallinen vastaus ylläolevalta anonyymiltä. Tässä individualistisessa ja teoreettisessa humanismissa kylpevän aikakauden yksi lieveilmiö on, että "minulla on oikeus" kaikkeen. Suuripiirteisyys ja pieni mielen lujittaminen joitain epämiellyttävyyksiä kohtaan ei liene pahitteeksi kenellekään. Toki epäasiallisuus esimerkiksi sovinistissa ilmauksissa on tuomittavaa, mutta ainahan ihmisten ulkonäköön kiinnitetään huomiota, eikä se ole vähiten nykyisen ylikorostetun feminiinisyyden ansiota.
VastaaPoistaKyllähän toki jotain pitää suustaan saada päästää, mutta minkä helkkarin takia tarttis olla ok kuunnella vuoskaudet huomautuksia tisseistään, ylipainostaan, pituudestaan, hoikkuudestaan jne?
VastaaPoistaMinusta on ihan jees, jos joku huomioi uuden hienon talvipipani ja kehuu sitä kivaksi, mutta minkä helkkarin takia toisen fysiikkaa pitäisi saada vapaasti kommentoida.
Okei, voi se lähtökohta olla ihan hyväntahtoinen. Mutta kunkin meidän pitäisi ottaa hiukan huomioon sitäkin, kuuleeko se hyväntahtoisen huomautuksemme kohde sitä samaa hyväntahtoista ja "hyväntahtoista" huomauttelua kaikilta? Silloin olisi kiva kuulla itsestään varmaan jotain muuta välillä.
Mulle painosta nälvitään vähän väliä. Sitten saatan kertoa nälvijälle, kuinka onkaan hänellä suunnattoman suuri suu ja että hyvin näyttää kadulle mahtuvan.
Anonyymi, sanoissasi on pointti. Pysyn silti kannassani. Toisen ulkomuodosta huomauttelulla voi olla hyvin pitkät ja raskaat seuraukset. Olipa se sitten havainnointia tai ei. Ja miksi pitää ylipäätään havainnoida sitä, että joku on jonkun muotoinen?
VastaaPoistaOn ehkä mahdollista, että kuvailemasi tilanne, jossa jokaisen lauseen voi tulkita epäkohteliaaksi, voisi tapahtua. Mutta en usko. Kaikki on aina niin sävystä kiinni. "Ootpa sä laiha" sattuu tuhannesti kuultuna ihan yhtä paljon kuin "hyi vittu sä oot laiha, näen sun luurankos". Mutta laihuudesta huomioimen hyvässä ja positiivisessa hengessä on ihan ok.
On eri asia huomauttaa toisen uusista kengistä jotenkin syyttävään sävyyn, silloin se vaikuttaa siltä, kuin toinen paheksuisi. Se on siis sävystä kiinni.
Jälkimmäinen anonyymi, usko mua, kyllä ne sukulaiset ja sisarukset pitävät mielen lujittamisesta huolen siinä määrin riittämiin, että loput voivat jo olettaa toisen olevan riittävän lujan ja jättää sitten sanomatta.
VastaaPoistaVarsinkin, kun kyseessä ei edes ole epämiellyttävyys! Jälkikäteen olen huomannut, että on ihan hullun siistiä olla pitkä. Mutta siihen meni 10 vuotta, että aloin pitää omaa pituuttani hyvänä, kun siitä jatkuva nälviminen johti siihen, että häpesin joka ikistä senttiä ja halusin olla lyhyt. Eli ei se ole mitään lujittamista, päin vastoin.
Jokainen varmaan "lujittaa" itsensä omalla tavallaan, mutta yleensähän tällainen tapahtuu negatiivisten (ja miksei myös positiivistenkin) kokemusten kautta. Omalla kohdallani on tapahtunut niin, että muiden (pienikin) negatiivinen palaute on kehittänyt itseäni kestämään vastaavaa jatkossa.
VastaaPoistaNo hyvä sitten jos kyseessä ei olekaan epämiellyttävyys. Luin alkuperäisen kirjoituksen ja ymmärsin siitä, että asia suututtaa. Omasta mielestäni lujittamiseen liittyy se, että joskus muiden kommenteista seurannut paha olo onkin muuttunut kommenttien järkeväksi suodattamiseksi omassa päässä ja niistä ei enää seuraakaan itselle pahaa oloa, kuten nyt ilmeisesti pituutesi kanssa on käynyt.
Ja yleisesti, itselläni ei ole juurikaan tapana huomautella ihmisille ulkonäöstä, mutta jos joku tekee vastaavaa minulle, pystyn kyllä tekemään kaverista omat johtopäätökseni ja kertomaan oman mielipiteeni takaisin. Ei se sen kummempaa ole.
t. jälk.anon.
Jälkimmäinen anonyymi,
VastaaPoistaah, yhmmärsin viestisi väärin. Oletin, että tarkoitit pienellä epämiellyttävyydellä sitä "epämiellyttävää" ominaisuutta itsessä, josta toiset huomauttelevat. Eli siis ymmmärsin sinun sanovan, että omia epämiellyttäviä piirteitäänkin pitää sietää ja niistä huomauttelu lujittaa. Kyllä minua sillä (ja kirjoitus-) hetkellä suututti se, etten saa olla omanlaiseni rauhassa, vaan siitä pitää huomautella keskellä olohuonetta. Eikä kyseinen kommentti siinä tilanteessa saanut aikaan muuta kuin sen, että alkoi suututtaa.
Luonnollisesti negatiivinen (ja positiivinen) kokeminen ja palute lujittaa. Ainakin tiettyyn pisteeseen ja määrään asti. Asia on tietysti helpompi, jos saa kuulla palautetta jostain, jossa voi kehittyä. Eli siis jos saa sitä palautetta aiheesta. Myös olisi ideaalia, että lujittuisi negatiivisesta palautteesta omaa ulkomuotoaan kohtaan, mutta niin ei aina käy. Varsinkin, jos sitä lujittamista tapahtuu liian paljon ja koko ajan.
Valtaosa ja useimmissa tilanteissa ihmiset pystyvät sivuuttamaan palautteen ulkonäöstä. Mutta aina ei jaksa ja pysty. Ja siksi herää kysymys, että miksi moista pitäisi sietää tai hyväksyä. Miksi negatiivisen huomauttelun pitäisi tehdä meistä vahvempia kestämään yhä vain enemmän negatiivista huomauttelua?
Okei, on hyvä, että palautetta tulee ja aiheettoman negatiivisen oppii sivuuttamaan olan kohautuksella ja olemaan vahvempi. Mutta siinä vaiheessa, kun se huomauttelu on jatkuvaa ja aiheuttaa toiselle toistuvasti pahan mielen ja pahimmillaan vääristyneen minä-kuvan, sitten on jo syytä miettiä, että kommentoisiko välillä sitten vaikka jotain ihan muuta.
Itse olen saanut kuulla laihuudestani koko ikäni. Toiset ihannoi laihuutta ja sanovat minulle, että miten sä oletkaan noin laiha. Ei se kuitenkaan itsetuntoa ole koskaan nostanut. Olen tuntenut itseni friikiksi muiden normaalien joukossa.
VastaaPoistaTeini-ikäisenä olin todella laiha ja sain aina kuulla siitä. Terveydenhoitajat epäilivät ties minkämoisia sairauksia ja aina kyselivät, että rajoitanko syömistäni. Kukaan ei uskonut, että oikeasti söin kuin hevonen :)
Olen siis itsekin ihmetellyt, miten laihuudesta saa näinkin avoimesti huomautella. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, että toisen laihuudeta voi muodostua samanlainen taakka kuin toisen ylipainoisuudesta. Tarkoitan sitä, että itse en ole koskaan ollut ns. ylpeä painostani. Huomauttelu siitä on saanut olon epävarmaksi ja minut tuntemaan itseni kaikeksi muuksi kuin kauniiksi.
Tämä pituus ja laihuus ovat mielestäni sellaisia kauneusihanteita, että ihmiset eivät tarkoita pahalla kun sanovat laihaksi tai pitkäksi. Luultavasti ihan hyvällä tarkoittavat. Itse ei vain pysty noita painokommentteja enää ottamaan hirveän hyvällä.
Mites, tätä keskustelua vasten on hyvä kysyä, saaks polttamisesta huomautella? Eiks se nyt kuitenkin ole kaikkien oma asia, millä tavoin kroppaansa kohtelee?
VastaaPoistaMun näkemys Mikael on, että elämäntavoista saa ja joskus jopa pitääkin huomauttaa. Ainakin sitten, jos ne alkavat haitata toisten elämää, ja jos multa kysytään niin ainakin seurustelun ehtona voi ihan hyvin olla tupakoimattomuus.
VastaaPoistaJa jos kaveri polttaa kuin korsteeni, niin kyllä mun mielestä siinä vaiheessa voi paheksua. Samoin kohtuuton juopottelu ja huumeiden käyttö. Ja myös autoilu ainakin silloin, kun se on vain laiskuutta (kauppamatka naapurikortteliin yms).
Mikael, no se on tähän keskusteluun nähden siinä mielessä eri juttu, että tupakointi on valinta siinä missä pituus tai vaikka korvien muoto ei ole. Paino on tavallaan eri asia, vaikka kaikilla sekään ei ole valinta, vaan geenien sanelema juttu. Huomauttelu jostain sellaisesta, joka on toisen yksintyisintä omaa, eli oma keho, satuttaa paljon enemmän kuin huomauttelu tupakoinnista, jonka joka tapauksessa on jotenkin perustellut itselleen. Ainakin ehkä.
VastaaPoistaJos ajat tällä takaa sitä, että joku polttelee silloin tällöin huvikseen ja ihmiset siitä jatkuvasti huomauttelevat, niin olisin valmis sanomaan, että ehkä voisi keksiä parempiakin keskustelunaiheita kuin se toisen polttaminen. Siinä mielessä olen kuitenkin ultrixin kannalla, että jos joku ajaa keuhkoihinsa toppatolkulla nikotiinia päivässä, niin ehkä siitä silloin voi huomauttaa tai keskustella rakentavasti. Silloin, kun toisen terveys on vaarassa, on kai ystävän teko ainakin tehdä selväksi, että on toisesta huolissaan ja haluaisi tämän elävän kauan ja terveenä, siksi myös toivovan, että tämä hillitsisi kehonsa tuhoamista.
Ja luonnollisesti silloin saa huomauttaa, jos tupakoi siellä bussikatoksessa niin, että kaikki muutkin altistuvat.
Mutta mun mielestä jos joku (täysi-ikäinen) haluaa nauttia savukkeen, ulkona tai asialle varatussa tilassa niin siihen ei ole yhtään sen enempää nokan koputtamista kuin jos haluaa nauttia muutaman oluen tai vetää uppopaistettua munkkia. Kun se pysyy kohtuudessa, niin se on oma asia.
Ja vielä sen verran, että tietenkin voi valita, että haluaa olla mieluummin sellaisen kanssa, joka ei polta/juo/syö munkkeja, mutta sinä tapauksessa se on aina oma valinta ja se toinen saa muuttaa tapojaan ultimatumin edessa, jos tahtoo.
Aliisa; näillä jutuilla on paljonkin yhteistä kun puhutaan siitä minkälainen paheksuva huomauttelu ei ole sopivaa ja mikä on suotavaa jutskailua aiheesta vaikkapa noin niinku yhteiskunnallisesta näkövinkkelistä. (Vähän niinkuin ultrix kommentoi.)
VastaaPoistaKun toisen terveydestä on aidosti huolissaan, ei silloin liene niinkään eroa onko kyse tupakoinnista vai liikalihavuudesta/laihuudesta. Lähinnä enää, että missä ja miten. Keskellä bileitä tokaisemalla ei oikeen lähe.
Mjoo, pituutta ei voi kritisoida, mut kyl se miusta kiva puheenaihe on! Voi vaikkapa äimäillä vaatteiden ostamisen vaikeutta tai sitä miltä maailma muuten vain näyttää kun on vähän poikkeava (mitä sitä kiistämäänkään?). Niinku kiinnostuneena, paheksuminen on taas hyihyi.
Epäkohteliaisuuksista nyt tietysti saa ja pitääkin huomauttaa, bussikatoksessa pajauttelusta kyl. Ihan selkeästi on paheksuttavaa.
Alkuperäistä postausta koskien: sanoisinpa melkein, että toisen ihmisen hyväntahtoisuuden tai viattoman observoinnin "palkitseminen" tuomitsemalla on sosiaalisessa mielessä aivan yhtä tahditonta kuin toisen ulkomuodon kommentoiminen, oli se sitten tehty missä mielessä tahansa poislukien tarkoituksellisen loukkaamisen. Tärkeää näissä tilanteissa ei olekaan se mitä on sanottu, vaan miten, ja mitä sanotulla on haluttu saavuttaa. "Kauhee kun..." -kommentin laukoja tuntee varmasti olonsa vähintäänkin yhtä vaivaantuneeksi, kun huomaa tehneensä jotain tahattomasti väärin, mutta ei aivan ymmärrä mitä.
VastaaPoistaMikael, no kun asetat sen noin, niin joo. Tavallaan kyllä. Pahansuopa huomauttelu, kohdistuipa se mihin tahansa, on aina pahansuopaa huomauttelua.
VastaaPoistaJoo, tässä ei puhuttu lainkaan siitä, etteikö näistä aiheista saa muutoin puhua. Mä puhun housunlahkeiden löytymisen vaikeudesta harva se päivä, varsinkin toisten pitkien kanssa. Se on ihan eri asia, kuin kohdistaa äkillisesti huomio toisen ulkomuotoon tavalla, joka tekee vaivaantuneeksi ja pahoittaa mielen.
Anonyymi, no tavallaan kyllä. Mutta eihän omille tunnereaktioilleen mitään voi. Eli jos tulee pahoittaneeksi mielensä ja alkaneeksi parkumaan keskellä olohuonetta toisen viattomasta observoinnista, niin ei sille minkä mahda. Totta kai se observoija tässä vaiheessa tuntee varmaan olonsa vaivaantuneeksi, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla muistaa olla tekemättä huomioita toisten rintojen koosta. Hyväntahtoinen toisen ulkomuotoon huomion kiinnittäminen harvoin aiheuttaa minkäänlaista tuomintaa havainnoinin kohteelta.
Ja hyväntahtoista ei ole se, että sanoo, että "Sun tissit on kyllä kuin ilmapallot" tai että "sun pitäis kyllä syödä vähän enemmän/vähemmän". Ja nyt puhuttiin nimenomaan tämänkaltaisista kommenteista. Ja väitän myös, että valtaosa ja pystyy tilanteessa suhtautumaan neutraalisti kommentointiin, se paha olo jaa vaan sitten sisälle ja kerääntyy epävarmuudeksi tai muuksi negatiiviseksi tunteeksi.
En lukenut koko viesti ketjua, mutta Aliisa , puhut niin asiaa. en tiedä minkä mittainen olet, mutta olipa ihminen minkälainen tahansa, pitkä tai lyhyt tne. Toisen ulkonäön "nälviminen" ja kommentointi on todella epäasiallista!
VastaaPoista