Joulu on jo melkein täällä. Monille se tarkoittaa paluuta juurille, matkustamista johonkin syrjäisempään, melkein metsittyneeseen kyläseen sukulaisten luo. Itse kävin mummolassa viime viikonloppuna ja tein jotain ennenkuulumatonta: menin kolmensadan asukkaan kyläpahasen ainoan baarin pikkujouluihin. Kyllä kannatti!
Harvoin ja missään saa nähdä niin aitoa ihmisten välistä kanssakäymistä kuin kylän ainoan baarin pikkujouluissa. Kaikki tunsivat toisensa, koska on täysin mahdotonta olla tuntematta. Kaikki läimivät toisiaan selkään tai koppasivat karhunhalaukseen remakan naurun saattelemana. ”Kato Paulikin, perhana! Saitko sie sen traktorin korjattua?” Siellä tanssitti kylän nuori mies mummoa sellaisella tarmolla, ettei meinannut mummolla pysyä töppöset jalassakaan.
Voin siis vilpittömästi suositella maaseutumatkailua lähimmän kylän kuppilaan siinä vaiheessa, kun alkaa jouluinen mökkihöperyys iskeä. Tai ehkä aiemminkin jo. Menkää toteamaan itse, miten pienten kylien keskuudessa yhteisöllisyys elää, koska sille on siellä otolliset olosuhteet. Lämmittää kiireisen kaupungin asukasta nähdä, miten baarimikotar kutsuu kaikkia asiakkaitaan etunimellä ja miten koko kuppila puhkeaa täyteen huutoon, kun sama baarimikotar saa ansiomerkin kymmenen vuoden työstään.
Jakakaa ihmeessä omat kokemuksenne kotipuolen ihmisten yhteisöllisyydestä. Missä kaukana sinä vietät joulusi? Onko siellä lähikuppilaa, jossa ihmiset ovat ihmisiä toisilleen?
Mun kotikotikaupungin joulupäivän iltana on ihan klassikko lähteä kylän ainoaan yökerhoon. Siellä on yleensä kaikki ja ilmanvaihto vähintäänkin rikki.
VastaaPoistaItse olen pro yhteisöllisyys, mutta sillä on myös nurjatkin puolensa. Onko kokemusta, miten tuo toimii, jos ei kuulu tai ei ole koskaan kuulunut siihen yhteisöön, jossa kaikki tuntevat toisensa? Katsotaanko muukalaista kieroon? Suomalaisia tuntien niin voi hyvinkin käydä.
VastaaPoistatuoja: juu kyllä katsotaan! :-D Tietysti.
VastaaPoistaOon useammankin juhannuksen/uudenvuoden/joulun/muuten vain illan viettäny tuollaisissa vastaavissa paikoissa vaikka itse olen kaupunkipoika. Maaseutumeininki on kuitenkin ihan mahtista!
Tuolit saattaa lennellä ja uusi tulokas haastetaan (tietysti) heti kädenvääntöön paikallisten jällien toimesta. Irwin Goodmanin biisit on kestohittejä.
Sinne joukkoon sopeutuminen on kyllä oma temppunsa, vähän joskus pelottava kokemus, mutta aina se sitten sujuu. Oon soluttautunu ties kuinka moniin kissanristiäisiin ja perheiden keskelle ihan hassuissa kylissä. Viimeisin tuollainen kokemus on Unkarista, jostain ihan pikkubaarista keskellä itäistä maaseutua. Muukalaiselle tarjottiin heti mansikkamehua ja sipsejä sekä todella huonolla englannilla vaadittiin selvittämään koko siihenastinen matkareitti! :-D Upeita tilanteita.
Aliisa: pienten paikkakuntien lavatansseista saisi varmasti kans hyvän blogipostauksen!
Joo vitsit, lavatanssit, hyvä Mikael!
VastaaPoistaKuulemma Kuhmossa on vieläkin lavatanssiperinne voimissaan, että ihan paikalliset nuoret käyvät ihan oikeasti vapaaehtoisesti lavatansseissa esim. yökerhon sijaan (tosin siellä tuskin on hirveästi yökerhoja muutenkaan ihan lähellä :P).
Hanna, hyvää ylihuomista ilmastointilaitteetonta iltaa siis. ;)
VastaaPoistatuoja, kieroon katsotaan ulkopuolista, juu. Mutta tavallaan ymmärrettävistä syistä, sillä yhteisöllisyyden yksi rakennusaine on me vastaan muut -asettelu, jolloin ulkopuolisiin suhtaudutaan aina aluksi varauksellisesti. Mutta kuten Mikael todisti, kyllä sellaiseenkin joukkoon pääsee sisälle, kun vaan rohkeasti pistää itsensä likoon. Se voi ottaa hetken aikaa, muttei ole mahdotonta.
Ja juu, lavatanssit ovat olleet aihelistalla jo hyvän tovin. Kesän kokemuksia odotellessa. Kainuussa (kuten ultrix jo Kuhmon mainitsi) lavatanssiperinne on melkolailla vahva. Pitäisi ehkä vaan opetella joku muukin tanssi kuin valssi, ettei ihan varpailla tanssisi...
Joulun vietän kotona, mutta heti pyhien jälkeen suuntaan kotiseudulle Lappiin. Verkkarihousuihin en vaihda, enkä kaljaakaan aamunkoittoon asti juo, mutta paluu sinne on tavallaan paluu menneisyyteen ja hiljaisuuteen. Syrjäkylän lähin menopaikka löytyy Pyhätunturin matkailukeskuksesta ja siellä saatan toki pyörähtää.
VastaaPoistaLavatansseihin vois taas kesällä pitkästä aikaa palata kokeilemaan vieläkä humppavalssitango sujuu. Kolmilammin lavakin olis ihan lähellä.