”You can make more friends in two months
by becoming interested in other people
than you can in two years
by trying to get people interested in you.”
-Dale Carnegie
by becoming interested in other people
than you can in two years
by trying to get people interested in you.”
-Dale Carnegie
Kaverustuminen on työtä, vaikkakin mukavaa sellaista. Se vaatii aktiivisuutta vähintään toiselta osapuolelta, mieluummin molemmilta. Ja kuten lainaus sanoo, todennäköisemmin kavereita saa kiinnostumalla muista, kuin yrittämällä saada muut kiinnostumaan itsestään.
Pohjimmiltaan olemme narsisteja kaikki ja tykkäämme puhua itsestämme, kun joku vain kuuntelisi ja olisi kiinnostunut. Kun toisesta ei vielä tiedä mitään, on paljon parempi strategia lähteä ottamaan selvää, kuka se toinen, kuin yrittää tehdä selväksi, kuka itse on.
Jos yrittää esittää itsensä kiinnostavana, tulee helposti antaneeksi itsestään ylimielisen ja itseään täynnä olevan kuvan. Riskialtista siis. Sen sijaan toisen elämästä kiinnostuminen saa epäilyttäviä piirteitä ainoastaan mennessään liian nopeasti todella henkilökohtaisille elämänalueille tai saadessaan maanisia kolmannen asteen kuulustelun piirteitä.
Tämä ei oikeasti ole sen kummempi asia. Jos haluat kavereita, mene ja juttele ihmisille. Kiinnostu heistä. Kysy, keitä he ovat ja mitä he ajattelevat. Muutamalla kysymyksellä alkaa sitten hahmottaa, onko toinen sellainen ihminen, josta jaksaa olla kiinnostunut niin kauan, että uudesta tuttavuudesta voi tulla oikeasti kaveri.
Vaikka Twitter onkin vain yhteisöviestin, eikä "oikeaa" ystävyyttä, niin se ainakin tuntuisi toimivan tuolla periaatteella.
VastaaPoistaOnhan siellä tietysti sitäkin liikkeellä, että pelkästä kohteliaisuudesta seurataan omia seuraajia tai tweetin kommentoijaa, mutta se ei yleensä kanna kovinkaan pitkälle. Seurattavien määrän kasvaessa seuraa mieluummin mielenkiintoisia juttuja ja henkilöitä kuin automaattisia 4sq- ja Daily-linkkejä.
Joo se on totta, että yleensä ihmiset haluavat puhua itsestään ja ilmaista itseään muille.
VastaaPoistaKaveruuden alkaessa yleensä itse haen enemmän sellaisia aiheita, joista kummallakin on jotain sanottavaa. Eli siis yhtäläisyyksiä. Tällä tavalla kummatkin voivat tuoda omaa näkökulmaa asiaan ja itse voi samalla olla kiinnostunut yhtälailla myös toisen mielipiteistä kuin omistaankin.
tuoja, juu kyllä kiinnostavuus on aika olennainen kriteeri siinä, kenen juttuja jaksaa virran pölinästä lukea.
VastaaPoistaNanna, erinomaisen hyvä huomio. Ja potentiaalisen kaverin näkee monesti siitä, kuinka helposti noita molempien yhteisiä keskustelunaiheita löytää. Ja kääntäen, jos toinen on sellainen, että mikä tahansa jutunaihe ottaa edes jonkinlaista tuulta alleen, on sellaisen ihmisen kanssa helppo kaverustua. Ja ystävystyä. Ja olla. :)