Uuden ihmisen tapaaminen jännittää

Yksi yleisiä pulmia on, että mitä tehdä, kun uuden ihmisen tapaaminen jännittää ihan kamalasti. Ei siis lähestyminen tai aloitteen teko, vaan se tilanne, jossa kaksi vierasta ihmistä kohtaavat toisensa sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Tavallisin tällainen tilanne on ensimmäiset treffit, mutta myös uuteen kaveriin tutustuessa saattaa moinen tilanne tulla vastaan. Kyselin vähän näkemyksiä turuilta ja toreilta ja tällaisia vastauksia sain.

”Ajattelet, et ihminen se on hänkin ja todennäköisesti hänkin voi jännittää.” –T.I.

Jännityksessä helposti unohtuu, että se toinen on ihan yhtä inhimillinen olento. Hänkin vatkaa todennäköisesti hermostuneena käsiään kuin vispilöitä ja tarkistaa minuutin välein, että sepalus on varmasti kiinni. Toisen jännityksen muistaminen vähentää omaa jännitystä.

”Sitä yleensä vaan keskittyy itteensä ja jotenki tsemppaa ittensä ajatteleen et hei, mä oon loistava tyyppi. Mä oon aivan käsittämättömän hauska ja mielenkiintonen ihminen, se varmasti tulee viihtyyn mun seuras, nyt mä meen sinne vaan ja näytän sille et kuinka uskomatonta mun seurassa voi olla. Pakottaa sen jännityksen ja hermostuneisuuden taka-alalle vähän niinku pumppaamalla jotain alter egomaista persoonaa pinnalle. Sit ku siitä alkujännityksestä on päästy ja jää rikottu jne, ni sitte päästää ilmaa pois sieltä ilmapallosta sillee vähän kerrallaan…” -Eeva

Kaikista huonoin vaihtoehto on hokea itselleen, että jännittää. Ihminen pystyy lietsomaan tunteitaan moninkertaisiksi, tai jopa luomaan kokonaisen tunteen ihan tyhjästä. Muistatte taatusti lapsuudesta tapauksen, jossa kävelee jossain pimeässä ja aluksi ei pelota yhtään. Mutta sitten sitä alkaa itsekseen miettiä kaikenlaisia pelottavia asioita ja yhtäkkiä pelottaa niin perusteellisen paljon, että on pakko juosta, kun käveleminen on liian hidasta. Samalla tavalla voi olla, ettei aluksi jännitä yhtään, mutta jos alkaa ajatella joka ikistä pahinta mahdollista skenaariota niin kai nyt jokaista alkaa sen jälkeen jännittää. Eli sen sijaan, että lietsoo itsensä pelkäämään, pitää hokea itsensä rohkeammaksi kuin onkaan.

Kuva: Maxwell GS

”Jos tilanne sallii niin voi sanoa "mua kauheesti jännittää" sillä saa paljon anteeksi jos hermostuksissaan käyttäytyy hassusti.” –T.I.

Toimii muuten myös esiintymisissä. Jos voi yleisölleen tai uudelle tuttavuudelle tunnustaa, että nyt muuten jännittää aivan järjettömän paljon, niin sillä se jännitys yleensä jo helpottuu. Kun ihminen kohtaa ihmisen, on melko todennäköistä, että se toinen ymmärtää. Vaikka vastapuoli olisi ihminen, jota ei koskaan ikinä jännitä mikään (onko sellaisia edes?), niin silti hän voi samaistua jännittävän asemaan ja vakuuttaa, ettei haittaa, vaikka jännittääkin.

”Menisin peilin eteen, heittäisin vettä naamamaan ja läpsäisisin itseäni. Varmasti myös tokaisisin itselleni että ei maailma tähän kaadu, huomenna tilanne on taas aivan toisenlainen. Niin ja tietysti myös tokaisisin että ihminen se vain on, että nyt lopetat!” –Juuso

Maailma ei oikeasti kaadu, kävi mitä kävi. Pienenä kun sattui jotain, lohdutti äiti sanoen, että kaatuu niitä valtamerilaivojakin. Harvoin mitään yhtä katastrofaalista pääsee tapahtumaan treffeillä. Ja jos pääsisikin, siitäkin selviää.

Yksi ohje toistui parikin kertaa, nimittäin: ”ota paukku!” Mutta vain yksi. Sillä todennäköisyys kaiken pieleen menemiseen on sitä suurempi, mitä enemmän kuningas alkoholia on nautittu. Mutta pienenä annoksena se saattaa rentouttaa sopivasti, viedä turhaa tärinäjännitystä ja helpottaa hivenen kielenkantojen jäykkyyttä.

Ehkä näillä eväillä viikonlopun viettoon, vai mitä luulette?