Yleensä kun ajatellaan huumevalistusta, niin se on joko pönöttävän jakkupukutädin sormen heristelyä tai entisen narkkarin koskettava, mutta hivenen pelottava kertomus huumeiden vaaroista. On myös toisenlaista huumevalistusta. Se on sitä, kun nuori juttelee nuorelle ja ajatuksia vaihdetaan rehellisesti, totuudellisesti ja keskustellen. Ei holhousta, ei paasausta, ei pönötystä.
No ettei menisi pelkäksi mainospuheeksi, niin keskitytään siihen, miksi YADista löytää kavereita. Ensinnäkin siksi, miksi aina järjestöistä on helppo löytää kavereita: ihmisillä on joku yhdistävä tekijä. Tässä tapauksessa se on vapaaehtoinen huumetyö. Järjestö tarjoaa puitteet, joissa toisia on helppo lähestyä ja aihepiirin, josta keskustelu on helppo aloittaa.
YADissa kaverustumista erityisesti vahvistaa se, että YADilaiset tekevät infopistetyötä erilaisilla festareilla ja tapahtumissa. Reissuun lähdetään koko viikonlopuksi ja yhdessäolo on tiivistä. Välillä toimitaan melkoisissakin olosuhteissa, mutta siinä niitä ystävyyssuhteita luodaan, kun infoteltan naruja tuulessa viritellään ja trangialla ruokaa laitetaan. Yhteiset kokemukset tekevät läheisiksi, näin se kuulkaa vaan on!
Minut houkuteltiin aikoinaan mukaan sillä, että infopistekoulutuksessa tarjoiltiin patonkia. Toki asiakin kiinnosti jonkun verran. Mutta jälkikäteen on hyvä todeta, että onneksi tartuin patonkisyöttiin. Sitä suosittelen muillekin. Ja jos varsinainen järjestötoiminta ei kiinnosta, kannattaa kuitenkin kesän festareilla vähän tiirailla, missä se keltainen YADin teltta luuraa. Sellainen löytyy aika monelta festarilta nimittäin. Sinne voi mennä rupattelemaan ja tutustumaan!
Oletko sinä joskus käynyt YADin teltalla? Onko joku mököttänyt? Oletko ehkä jonkun muun järjestön festaritelttailija?
Sinulle on myönnetty "The Gorgeous Blogger" -tunnustuspalkinto! Käy pokkaamassa osoitteessa www.madjaarienmailla.wordpress.com ja jaa halutessasi eteenpän.
VastaaPoista