Sunnuntaina minulla oli suunnitelma, että tekisin sitä ja tekisin tätä. Kun en tehnyt yhtäkään asiaa, mitä olisi pitänyt, juttelin samalla Facebookitse ystäväni Hannan kanssa. Hän kertoi, että kaupunkiin on salakavalasti hiipien rantautunut uusi irkkubaari. Kun kävi ilmi, että jälkkärilistalla on uppopaistettu Snickers, totesimme, että sitä pitää saada. Heti. Ja koska iltaruokakin oli sopivasti syömättä, lähdimme siltä istumalta tahoiltamme kohden RUBY & Fellasia.
Matkalla kohtaamispaikallemme mietin, että milloin olisin viimeksi tehnyt jotain yhtä lyhyellä mietinnällä. Enkä muistanut. Mutta kävelyretki uutuuttaan tuoksuvaan pubiin ja iltaruoan tekemisen ja tiskaamisen vaihtaminen spontaanisti ulkoruokintaan oli erinomaisen hyvä tapa viettää sunnuntai-iltaa. Ystävyyttä samalla vahvistaen, kuinkas muutenkaan. Kotona olisin edelleen jatkanut asioiden tekemisen välttelyä kuitenkin.
Tuntuu, että tämä hetki tässä ja nyt unohtuu liian usein. Ajan ajatellaan olevan tuolla jossain joskus, ei tässä nyt heti. Ja siksi ystävän soittaessa tämä hetki rajautuu mahdollisten tapaamishetkien ulkopuolelle. Vaikka tälle hetkelle olisikin jo olemassa jotain suunniteltua, monesti se suunnitelma sisältää kuitenkin luppoaikaa ja sitä aikaa, joka vain humpsahtaa, kun unohtuu tekemään relaatio-sanapeliä. Siinä ajassa kun on ratkonut epähuomiossa ruudullisen relaatioita, olisi myös ehtinyt käydä kahvilla ystävän kanssa.
Eli kun ystävä soittaessaan saa sinut kiinni työpinojen edes takaisin siirtelystä ja kysyy, koska nähdään, muista myös tämä hetki. Tarkastele, mitä teet ja mieti onko todella niin, ettet ehdi piipahtaa ulkona ja tulla sitten taatusti kiireisenä mutta tuplasti tehokkaampana takaisin. Näin neuvoo Aliisa, viimeisen hetken motivaation nimeen vannova ikuinen suunnitelmien tekijä.
Missä hetkessä sinä elät?
Ps. Älkää ihmiset unohtako arvontaa! Ihan mikä tahansa idea riittää arpalipun lunastukseen. Klikkaamalla tästä pääsee osallistumaan.
Pps. Tsekatkaa ihmeessä RUBY & Fellas, jos Tampereen nurkilla pyöritte. Irlantilaisilla on aina ollut oikea meininki, mitä ystävyyteen ja yhdessäoloon tulee. Sitä pitää olla paljon. Ja vähän päälle. Siitä minä tykkään!
Olen huomannut, että vanhenemisen yhteydessä minusta on tullut koko ajan epäspontaanimpi (tylsempi). Aiemmin tuli tehtyä kaikenlaista hyvin lyhyellä miettimisajalla (mm. liftausreissu Eurooppaan mutta tavallisemmin ihan vain kavereitten kanssa oopperaan, keikalle tai baariin menemistä). Nykyisin suunnittelen aivan liian paljon asioita etukäteen (ei välttämättä huono juttu) ja töistä kotiin tultuani en yleensä jaksa enää lähteä mihinkään. Pitäisi ehkä aktivoitua taas tälläkin saralla.
VastaaPoistaFacebookin kautta löytyy muuten iAssociate, taitaa olla aika samanlainen peli kuin toi relaatio. :)
VastaaPoistaMun taas on vaikeampi pysyä kiinni aikatauluissa. Annan itelleni vähän liikaa luvan mennä fiilisten mukaan, joten helposti perun jo sovittuja juttuja jos on huono päivä ja hyvänä päivänä taas toivois että kaverit elis yhtä spontaaniin tyyliin ja olisivat lähtövalmiita milloin vaan. Jonkinlaista sitoutumiskammoa varmaankin... :)
-Outi
Minä olen ehkä vähän liiankin spontaani ja hic et nunc-tyyppi, menen "tekemään" harjoittelun teemaraporttia läppärillä johonkin kahvilaan ja mainostan sitä Foursquaressa sekä Twitterissä oikeasti toivoen, että joku tarttuu siihen ja tulee hengaan mun kanssa, ja sit jos joku mainostaa olevansa menossa johonkin, tartun syöttiin jä lähden mukaan. Sama, jos joku pyytää mua johonkin, yleensä en kieltäydy.
VastaaPoistaTämä siis, jos ei ole jotain oikeasti pakottavaa estettä. Helppoa, kun jättää kalenterin täyteen tyhjää, vaan kai se onnistuu vaikka kalenteri olisi ohjelmoitu luettavan tenttikirjan otsikon tarkkuudella! :P
Viimeksi tänään soitin puoleltapäivin todella hyvälle ystävälleni (joka muuten lukee myös tätä blogia, terveisiä), että onko koululla, mennäänkö syömään – 5 min päästä jonotimme Juvenes Newtoniin.
PTH, ikä vaikuttaa kyllä. Se on jännä homma. Mutta itseään on hyvä tökkiä välillä sinne epämukavuusalueelle, vaikka kuinka kotisohva tuntuu maailman ihanimmalta. Välillä, ei aina. :)
VastaaPoistaOuti. O-ou. O-OU! Oon jo nyt ihan koukussa relaatioihin. Mitä mulle käy, jos kaivan esiin ton iAssociaten? Koulutyöt jää ja musta tulee toivoton peliaddikti.
ultrix, onneksi on niitäkin, jotka pysyvät spontaaniudessaan. :)