Ikinä en ole ristiriitainen ollut. Enkä koskaan sokeana kuuroa neuvonut. Mutta maanantaina olin sitä mieltä, että puolisko on syytä jättää aika-ajoin kotiin kavereita tavatessaan. Ajatus on perua keskustelusta, jossa oltiin närkästyneitä siitä, ettei tiettyjä ystäviä ole enää mahdollista ilman puoliskoa nähdäkään. Mutta tänään ajatellaan asiaa ihan toisesta näkökulmasta, nimittäin Anskun näkökulmasta. Sillä eivät nämä mitään yksiselitteisiä kysymyksiä ole.
Anskuhan kommenteissa muistutti, ettei aina poikaystävän mukaan ottamisessa ole kyse riippuvuudenomaisesta roikkumisesta. Syynä puoliskon mukaan ottamiseen voi olla se, että puolisko on juuri muuttanut paikkakunnalle, eikä tunne ketään, eikä toista hennoisi yksin kotiinkaan jättää. Muistuttaisin nyt, ettei ole millään tavalla väärin järjestää yksinäiselle kavereita. Ei ystävyydestä tule sen vähempää aitoa, vaikka toiset olisi saatettu yhteen tyttö- tai poikaystävän toimesta.
Eli jos siellä kotona on yksinäinen puolisko, niin on ihan ok pyytää omia kavereitaan tuomaan puoliskonsa mukanaan ja saattaa näin uusi tulokas muiden ihmisten pariin. Voi joskus vähän salakavalasti usuttaa yksinäisiä olemassa oleviin joukkoihin ja toivoa parasta. Aina ei onnistu, mutta toisinaan kaveruuksia syntyy, kun vähän avittaa menoa.
Ei sielujen sympatia ole mikään tähtiin kirjoitettu myyginen salaisuuksien asia. Yleensä ihmiset tulevat toimeen valtaosan kanssa ja kaveruuksia voi syntyä aika vähälläkin vaivalla. Ihan vaikka sitten tutustumalla oman puolison kavereiden puolisoihin.
Onko sinulla kokemuksia puoliskon perässä toisaalle muuttamisesta? Löytyikö kavereita? Entäs puolison kavereiden puolisoita?
Ehkäpä se kultainen keskitie on tässäkin asiassa tärkein... Välillä vietetään toki yhdessä pelkästään kavereiden kanssa aikaa, välillä otetaan niitä pahempia/parempia puoliskoja mukaan. Jos kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin olisi olemassa jokin yksiselitteinen sääntö, ei taitaisi alaks olee -blogillekaan löytyä kirjoitusaiheita :)
VastaaPoistaAnsku, sepä se. Kultainen keskitie nimittäin. Ja joo, on se hyvä, että nämä on niin hankalia kysymyksiä, niin riittää mullekin miettimistä. :)
VastaaPoista