Ystävät tekevät kaikenlaista esimerkiksi menevät ryökäleet pariutumaan. Kuten on todettu, parisuhde tuo mukanaan haasteita ystävyyssuhteille. Kuinka jakaa aikansa niin, että muistaisi edelleen ystäviään. Tai kuinka valita keskustelunaiheet niin, että kertoisi tarpeeksi, muttei liikaa ja torpedoisi siten ystävyyttään.
Nuoruuteni ystävien keskuudessa kävimme joulun aikaan keskustelua siitä, onko ok ottaa uusi puolisko mukaan kavereita tapaamaan. Vastaan, että on. Kerran. Toisinaan. Mutta ei missään tapauksessa aina. Näitäkin nimittäin on, jotka suostuvat kyllä tapaamaan vanhoja ystäviään, mutta yhden ystävän sijasta ovesta marssiikin Jonnelina tai Samulla. Pahimmassa tapauksessa vieläpä ilmoittamatta.
Tottakai on eri asia tuoda uusi poika/tyttöystävä näytille ja tutustuttaa ihmiset toisiinsa, mutta sellainen tilanne on eri kuin se, että ihminen on varautunut viettämään ystäväaikaa, kitisemään murheitaan, juomaan olutta ja rapsuttelemaan korvantausta ja sen sijaan löytääkin itsensä tilanteesta, jossa täytyy olla siivosti ja tutustua uuteen ihmiseen. Lisäksi tämä ei ole mikään uuden parisuhteen ongelma, vaan jotkut tuovat sen puoliskonsa mukaan kerta toisensa jälkeen. Toista on enää mahdoton nähdä ilman, että puolisko tulee kaupantekijäisiksi.
Parhaimmillaan pariskunnan tapaaminen voi olla rentoa ja mukavaa. Pahimmillaan se on vaivaantunutta "mitäs teille kuuluu" -kysymysten pyörittelyä. Mutta olipa se mitä tahansa, se ei ole samaa ystävälle annettua aikaa kuin kahden kesken näkeminen. Parisuhteettomana minun on toki helppo elää harhakuvitelmassa, että puoliskosta on mahdollista irtautua ystävien näkemisen ajaksi, mutta ennen kuin todistustaineisto muuta osoittaa, näin uskon. Ja tämän uskon varassa vaadin sitä myös ystäviltäni.
Onko se liikaa vaadittu?
Hei!
VastaaPoistaMie seurustelen ja miulla on myös oma elämä, osaan olla ilman poikaystävääkin jossain käymässä.
Miulla on muutama kaveri joita nään harvakseltaan mut yleensä oon yksin jotain tekemässä koska myös poikaystävällä on se oma elämänsä.
Miut "tuntevat" ihmiset vaan luulee et en osaa olla ilman PY:tä mut sillo ne ei kyl sit tunne miuta..
Tiedän joitain jotka hengailee koko ajan sen PY:n kanssa ja käyvät harvoin missään yksin
Sitten on sellasia tilanteita, joissa poika/tyttöystävä asuu kyseisellä paikkakunnalla sinun takiasi, eikä tunne paikkakunnalta muita ihmisiä kuin ystäväsi, jolloin tulee lievästi sellainen paine, että haluaa sitä toista osapuolta ottaa mukaan, jottei toinen joudu olemaan yksin kotona, kun itse on leffassa, lettukesteillä ymsyms. Tottakai pitää tällaisissa tilanteissa tunnustella, onko tilanne sellainen, mihin puoliskonsa voi ottaa mukaan, ja käykö se kaikille muille osapuolille, mutta syyt sen takana, miksi toista raahataan mukana voivat olla muitakin kuin se, että toisesta ei voi olla erossa :) Täytyy tosin samalla sanoa, että varmasti alkuaikoina on tullut raahattua toista mukaan epäsopiviinkin tilanteisiin.. Tätä aihetta on tullut paljon mietittyä omalla kohdalla, ja ei se kyllä ihan helppo asia ole...
VastaaPoistaAnsku, eikä se aina väärin olekaan. On aika paljon tilanteita, joissa puoliskon ottaminen mukaan on ihan ok. Mutta on siitä hyvä ainakin kysyä kaverilta etukäteen. Ja joo, ei se kaikilla pelkkää riippumisen tarvetta toki olekaan. Niin kauan kuin se ei ole riippumisen tarvetta, myös tilanteen arviointi on paremmin hallussa ja tulee juuri miettineeksi, että voiko toisen ottaa mukaan vai ei. :) Haasteellinen tilanne, niin kuin ihmisten kanssa monesti. :)
VastaaPoistaHanski, se on ilo kuulla, että molemmilla teillä on omat elämänne. Se on terveen suhteen merkki, että molemmat näkevät välillä omia ystäviään. :)
Minä tykkään nähdä omia kavereitani ilman miekkostani. Sitten kaikki aina kyselee, miksei se ole mukana :o
VastaaPoistaOlen toki esitellyt häntä ystävilleni, ettei kyse ole mistään salarakkaasta kuitenkaan ;)
Ansku kirjoitti: Sitten on sellasia tilanteita, joissa poika/tyttöystävä asuu kyseisellä paikkakunnalla sinun takiasi, eikä tunne paikkakunnalta muita ihmisiä kuin ystäväsi, jolloin tulee lievästi sellainen paine, että haluaa sitä toista osapuolta ottaa mukaan, jottei toinen joudu olemaan yksin kotona, kun itse on leffassa, lettukesteillä ymsyms.
VastaaPoistaAi miten niin joudu? :D Mikä on elämänkumppanille (ainakin miehelle) sen suurempi palvelus kuin lähteä joskus illaksi huiteleen? Ja siis nimenomaan joskus, päivittäinen yksinäisyys kyllä syö miestä. Mulla on kokemusta sekä liiasta kaksin- että yksinolosta ja kyllä se kultainen keskitie on paras, eli vaihtelu virkistää.
Tietysti tuossa illaksi pois lähtemisessä on helposti kotiin jäävälle se paine, että se pitäisi käyttää järkevämmin kuin kuvaruudun edessä sluibaillen, esimerkiksi aktiivisesti opiskellen tai siivoillen…
maikkiainen, totta voi olla tuokin. Ellei sitä puoliskoa IKINÄ ota mukaan, niin herääkö kysymys, onko sitä toista olemassakaan? :D Tai että millaisia suuria salaisuuksia toiseen nähden liittyy...
VastaaPoistaultrix, niin mutta jos toinen ei halua yksin lähteä joka kerta kylille pyörimään, niin on ihan järkevää puoliskolta ottaa se mies mukaan omiin puuhiin. Lisäksi naisena hivenen karvani nousivat pystyyn tuosta (ainakin miehelle) -lisäyksestä. Ikään kuin yksinään seikkaileminen olisi miesten mielitekojen yksinoikeus. :P Ei stereotypioita puolin eikä toisin.