maanantai 30. toukokuuta 2011

Perspektiiviä!

Olen ollut kesälomallani mummolassa ja saanut epähuomiossa elämään perspektiiviä. Mummollani on norsun muisti ja hän kertoo mielellään tarinoita niiltä ajoilta, kun ei ollut sisävessoja, porakaivoja saati puhelinta. Mummoni täyttää pian 89 vuotta ja vaikka vanhuus kalvaa luissa ja ytimissä, ei hän vieläkään suostuisi olemaan tekemättä töitä.

Sepä siinä on, meidän mummomme ja pappamme ovat oppineet tekemään töitä. Aina ja julmetusti. Heidän on ollut pakko tehdä. Pakko tehdä pitkää päivää, joka päivä, kesät talvet. Ilman ei olisi ruokaa pöydässä ja vaatteita päällä. Ja tässä on nyt se perspektiivin paikka.



Kun tänään lähdet töistä tai koulusta, niin pysähdypä hetkeksi ovelle ja mieti, jos et pääsisikään mihinkään. Jos olisikin pakko mennä takaisin ja tehdä toinen mokoma. Mitä, jos pitäisi tulla takaisin viikonloppunakin. Eikä olisi mitään kesälomaa ikinä.

Me pääsemme loppujen lopuksi varsin helpolla. Ruokaa saa marketista valmiiksi viipaloituna, sähkö tulee seinästä, vesi hanasta, eikä sukkiakaan tarvitse kutoa itse. Mutta ennen kaikkea me olemme etuoikeutettuja siksi, että meillä on AIKAA! Me pääsemme töistä ja sitten meillä on aikaa. On aikaa olla perheen kanssa tai soittaa ystäville, että mitä jos nähtäisiin tänään. Aika on suurin ja kalliarvoisin hyödyke, mitä on.

Niin, että ollaanko tänään vähän aikaa kiitollisia siitä, että on aikaa? Voidaanko tässä ylikiireisessä ja stressaavassa elämässä pysähtyä hetkeksi tajuamaan, kuinka paljon vähemmän aikaa meillä olisi, jos pitäisi aamulla neljältä nousta lypsämään maito aamukahviin? Voitaisiinko hetken aikaa arvostaa kaikkea sitä aikaa, jonka tänäänkin saamme heittää muuhun kuin elossa pysymiseen?

Ystävyys vaatii aikaa; luojan kiitos meillä on sitä.

Lisäksi ehdotan, että jokainen, jolla on siihen mahdollisuus, menee tänä kesänä mummolaan. Eikä vain syömään. Vaan istumaan alas ja pyytämään mummolta ja papalta, että he kertoisivat, millaista heidän elämänsä on ollut. Se antaa asioihin ihan erilaista perspektiiviä. Sano mun sanoneen.

Ps. Se, joka sanoo, että "helppoa kuin heinän teko" ei ilmeisesti ole koskaan tehnyt heinää. :D

3 kommenttia:

  1. Kun olin sairaalassa toivoin naapuripotilaan kanssa samaa kokemusta kaikille. Ei mitenkään pahalla vaan se oli lopulta pieni ihme että itse voi kävellä ja syödä. Itsestäänselvyydet muuttuivat ei-niin-itsestäänselvyyksiksi.

    Iloista alkavaa viikkoa Aliisa :)

    VastaaPoista
  2. "Ps. Se, joka sanoo, että "helppoa kuin heinän teko" ei ilmeisesti ole koskaan tehnyt heinää. :D"
    Olet täysin oikeassa. Sitä sanontaa kuulee aika paljon ja mieli tekis aina kysyä et oletko kokeillu?

    Myöskin "jokainen taaplaa tavallaan" Liittyy löyhästi samaan kuin heinän teko. Sanaa "taapeloida" käytetään mm. paalien kasaamisesta.

    Miusta on mukava kuunnella mummon juttuja omista lapsuus ja nuoruus ajoista.
    Ei ole ollu siihen aikaan kovin helppoa.

    VastaaPoista
  3. -Hanna-, kaikki pysäyttävä kokeminen, joka muistuttaa elämän ainutkertaisuudesta, lyhyydestä ja arvokkuudesta on aina hyväksi.

    Ja kyllä, jos on kokeillut tehdä heinää, tietää kyllä ettei se ole helppoa. Enkä nyt puhu mistään traktorin munia perästään pullauttavan koneen ajamisesta, vaan vanhanaikaisesta, hangoin ja haravoin tapahtuvasta heinätyöstä. :)

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails