On tiedättekö olemassa vinkeä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Sen mukaan työnantaja ei saa googlettaa firmaansa pyrkivää työnhakijaa. Se on nimittäin VÄÄRIN!
No miksi se muka on väärin? Siksi, että esimerkiksi Jenni Heikkisiä ja Matti Kemppaisia on palttiarallaa viisikymmentä kumpaakin. Tuleva työnantaja pistää Googleen "Jenni Heikkinen" ja parka työnhakija saa kontolleen kaiken minkä yksikään Jenni niminen Heikkinen on koskaan internetissä tehnyt. Onko tämä nyt sitten reilua Jenniä kohtaan?
Ehkä ei. Tästä huolimatta jokainen googlettaa työnhakijansa, oli se sallittua eli ei. Jos prosessi olisi avoin ja sallittu, voisi työnantaja työhaastattelussa kysyä kaikesta epäilyttävästä, kuten ystäväni Hanna totesi. Avoimuutta on yleensä pidetty hyvänä asiana, eikö?
Jos viedään tätä ajatusta hivenen pidemmälle, eikö kaikki nimellä googlettaminen olisi yhtä väärin? Kaimojen painolasti roikkuu niskassa, tutkipa sitten juuri kohtaamansa uuden ystävän tai oman lapsensa googletuloksia.
Miettikääpä omalle kohdalle, mitä teidän äitinne löytää teidän nimellänne Googlesta? Saati joku vieras? Kuka tahansa voi googlettaa kenet tahansa koska tahansa ja jokainen voi saada väärän käsityksen tuloksista. On itseasiassa todennäköisempää, että joku on nimeäsi googlettanut, kuin että ei olisi!
Olen sitä mieltä, että holhoamisella ei välillä ole mitään rajaa. Olisi taatusti parempi, että asioista voisi puhua sen sijaan, että pitää sitten keskenänsä pähkäillä, mikä Googlesta löytynyt tieto on totta ja mikä ei.
Sitä paitsi jos tuloksia saisi selittää, kaimojen niskoillehan voisi kätevästi sälyttää kaikki omat nuoruuden internet-hoopoilut... Paitsi jos sattuu olemaan yhtä onnekas (?) kuin allekirjoittanut, jolla ei ole kaimoja ensinkään. :P
Minä siis, kuten tuosta Twitter-päivityksestä varmasti näkyy, olen avoimen googlettamisen puolella. Minä oletan, että minut googletetaan joka tilanteessa.
VastaaPoistaMäkin olin niin innoissani kun tajusin nimeni olevan uniikki, kunnes tajusin tosiaan, ettei mitään voi pistää kaimojen nimiin...
VastaaPoistaKai tärkeintä on, että ite tietää mitä oman nimen googlaamisella löytyy ja jos sieltä tulee jotain hämärää esiin, voi selittää sen valmiiksi, ilman että työhaastattelijan tarvitsee kysyä.
Minusta tyonantaja voisi ihan vapaasti saada googlettaa tyonhakijoita, mutta ymmarran, etta vaarinkasitysten maara voi olla suuri. Tiedan eraan vanhan tyonantajani googlettaneen minut ennen haastattelua.
VastaaPoistaItsellani ei ole yhtaan tayskaimaa, joten tilanne on kohdallani aika selva. Joko se olen mina tai sitten joku joka on tekeytynyt minuksi. Googletan kylla itseani silloin talloin, etta tiedan mita minusta loytyy. Se kannattaisi jokaisen tehda! Ja alunperinkin muistaa, etta netissa kaikki on yleensa vapaasti saatavilla, niin aidille, pomolle kuin naapurillekin.
Hanna, Sara, samoilla linjoilla siis olemme. Avoimuus on hyvä asia, piilottelu ei. Ja nimenomaan Saran sanoin, jokainen meistä on itse vastuussa omasta internet-kuvastaan.
VastaaPoistaOuti, sepä se! Aina silloin tällöin on kyllä kiva googlettaa oma nimi ja katsoa mitä kaikkea sieltä löytyy. :P
Minusta on vaarallista, jos työnantaja googlettaisi työnhakijaa. Käytännössä kognitiivisten biaksien takia se johtaa hakijoiden syrjintään uskonnollisten ja poliittisten mielipiteiden avulla.
VastaaPoistaPartnerin googlettaminen on taas erikseen sovittava parisuhdekysymys. Tärkeintä on avoimuus. Epäilyttävää olisi, jos kumppani googlettelisi itseäni mutta ei kertoisi asiasta lainkaan.
Mahtava artikkeli! Tää on yksi mun lempiaiheista, koska olen ollut rekryhommissa pöydän molemmilla puolilla.
VastaaPoistaMutta asiaan: kyllä uskon että googlataan. Ja tottakai se myös vaikuttaa valintaan, vaikka työnantaja väittäisi pystyvänsä ohittamaan googlailun tulokset.
Googlauksen hyväksyn yhdessä tapauksessa: jos jotakin mielenkiintoista löytää, se pitää ottaa puheeksi. Suoraanhan ei voi kysyä, mutta jos esimerkiksi löytää työnhakijan tai työntekijän blogin, voi sitä käyttää valintansa perusteena kun vähän kikkailee. Kysyy esimerkiksi haastattelussa, että onko hakija julkaissut netissä mitään ja "lypsää" tarvittavan web-osoitteen. Sen jälkeen blogihan olisi vapaata riistaa.
Tuokin on kyllä aika alhaista, mutta itse toivon, että minulta kysyttäisiin suoraan, jos jostain epäillään.
Mielestäni on kuitenkin suurempiakin ongelmia, kuin työnhakijan googlaaminen, esimerkiksi miehen varusmiespalvelus tai naisen tuleva äitiys. Nuokaan asiat eivät saisi vaikuttaa, mutta silti niitä aina silloin tällöin kysellään.
Minä nauroin lukiessani tätä Hesarin kauhistelua työpaikkojen tavasta googlata hakijoitaan. Ymmärrän kyllä periaatteessa ongelman, eli sen että netistä löytyvät sinänsä epäolennaiset asiat voivat vaikuttaa työnsaantiin, enkä sinänsä kiistä että se voi olla väärin. Mutta se, mikä minua sen sijaan nauratti oli, että vasta pari päivää aiemmin lehdessä oli ollut iso koko sivun juttu jossa kritisoitiin sosiaalisia medioita siitä että ne tekevät käyttäjistään narsisteja jotka kertovat itsestään ainoastaan hyvät puolet ja kuvia myöten vain keskittyvät luovat itsestään mahdollisimman virheetöntä kuvaa. Ja nyt varoitettiin netinkäyttäjiä siitä, että pitää olla varovainen ettei vain netistä löydy mitään negatiivista koska senhän voivat lukea kaikki!!! Eli teki mitä teki, aina tekee väärin, näyttää olevan Helsingin Sanomien ohje internetin käyttäjille. Jos laitat nettiin edustavaa kertomusta itsestäsi, kannat narsistista persoonallisuushäiriötä, ja jos taas olet siellä rehellinen ja avoin, elämäsi on mennyttä, etkä enää ikinä saa työpaikkaa, ystäviä etkä rakkautta.
VastaaPoistaNo huh huh, minä sanon. Jos työnantaja jättää hakijan palkkaamatta sen takia että tästä on netissä kymmenen vuotta vanha kännäyskuva, niin työnantaja on todennäköisesti niin vaikea ihminen ettei sen alaisena saisi töitä tehtyä muutenkaan.
Ja jos muuten ihmiset googlaavat Kimmo Rajalan, niin sehän on se ruotsalaisten elokuvien stunt-ammattilainen. Sen vuoksi yleensä olen jokaiseen työhakemukseeni kyllä ihan itse kirjoittanut omien blogieni osoitteet, etteivät he suotta googlaamaan joutuisi. Ja yleensä aina esiinnyn koko nimelläni, ettei väärinkäsityksiä syntyisi.
(Ja kiitos tämän postauksen, kävin läpi kaikki netissä olevat tietoni, poistin ikivanhat nettisivuni yliopiston palvelimilta, ja päivitin sieltä täältä joitain tietoja jotka näemmä olivat pahasti vanhentuneita. Se on ollut aikomukseni tehdä jo pitkään, mutta eipä ole vain tullut tehtyä. Kiitän.)
Eiköhän se ole aika luonnollista, että googletetaan. Suurin osa ihmisistä googlettaa itseäänkin. En oikein näe mitään oikeusmurhan vaaraa tässä. En mä usko, että mikään googlettaminen ratkasee palkkaamista. Fiksu työnantaja on kiinnostunut muustakin kuin yksittäisistä tiedoista, joita google useimmiten paljastaa.
VastaaPoista