Lukekaa tämä artikkeli. Se on pelottava. On nimittäin tehty tutkimus, jossa osoitettiin, että testihenkilöiden alitajunta tiesi 7 sekuntia ennen tietoista mieltä, minkä päätöksen henkilö tulee tekemään. Seitsemän sekuntia on pieni ikuisuus aivojen ajassa.
Jos siis alitajuntamme on jo päättänyt valmiiksi, ettemme todellakaan voi mennä juttelemaan kiinnostavaoloiselle uudelle ihmiselle, tietoisen mielen eipäs-juupas -kinastelu on jotakuinkin yhtä tyhjän kanssa. Alitajunta tekee uskomattoman paljon asioita puolestamme: se hengittää, kontrolloi elimiä, ohjailee liikeratoja mutta myös arvioi tilanteita. Seitsemän sekuntia ennen kuin edes ehdimme tietoisesti ajatella asiaa.
 |
| Kuva: Lara Torvi |
Nyt minä oletan: jos jankutamme itsellemme vuodesta toiseen, että ”minä en pysty, minä en pysty, minä en pysty” alitajuntamme ohjelmoituu ensisijaisesti ajattelemaan jokaisessa tilanteessa, ettemme me pysty. Mieti montako kertaa olet lähtenyt tilanteesta ja harmitellut, kun et tehnyt jotain, mitä olisit salaa halunnut. Oletko samalla miettinyt, mikä sinua varsinaisesti esti tekemästä? Oliko se alitajuntasi?
Uuden asian opettelu vaatii toistoja, että se jää niin sanottuun lihasmuistiin. Kun osaamme jotain lihasmuistilla, voimme keskittyä hienosäätöön lihasten ”muistaessa”, miten homma hoidetaan automaattisesti. Lihasmuisti, kuten mikä tahansa muukin muisti, oppii uutta.
Voimme koulia myös ajatuksiamme, tapojamme reagoida ja toimia. Emme tietenkään voi hallita alitajuntaa, eihän se muuten alitajunta olisikaan. Voimme kuitenkin upottaa asioita alitajunnan lihasmuistiin toistojen avulla. Meidän täytyy asettaa tietoisesti itsemme hankaliin tilanteisiin, jotta pääsemme eroon niistä alitajuisista reagointimalleista, jotka estävät meitä toimimasta haluamallamme tavalla.
Aihe kiinnostaa minua kovasti ja hämmentääkin vähäsen.
Mitä oikeastaan päätämme tietoisesti ja minkä kaiken alitajunta hoitaa tietämättämme? Onko meillä sittenkään vapaata tahtoa? Kuinka pitkät jäljet esimerkiksi traumoilla on? Miten paljon toistoja vaatii, että alitajunnan voi ohjelmoida uudelleen?
Hmm.. tämä pisti mietityttään omalta osaltani mahtoiko alitajuntani tehdä tepposet kun viimeinkin pääsin tässä taannoin tapaamaan kiinnostavan ihmisen, menin vaan jotenkin omituiseksi keskustelussa ja en tiennyt ees mistä itsekää mistä kiikastaa. tätä blogia lukiessani heräsi sitten ajatukset joskos olisin stressaantunut jostain alitajunnassa. ja näin kyllä tosiaan oli, stressaantunut alitajunnassani vanhasta asiasta jota en kyll ikinä pitänyt tärkeenä (Kommentoin samasta tapauksesta joskus kk sitte jossain täällä sivustolla). hiukan traumoja ilmeisiesti jäänyt siitä asiasta vuosikausiksi. toivoisin vaan että saisin tavattua tän kiinnostavan ihmisen vielä uudelleen mutta minkäs sille enää mahtaa, myöhäistä on.
VastaaPoistaMoikka Aliisa!
VastaaPoistaTodella mielenkiintoinen aihe! Alitajunnan hallitsemisyritysten sijasta sitä kannattaa pyrkiä ohjailemaan ja uudelleenohjelmoimaan. Tämä vaatii toki aikaa ja toistoja, mutta onnistuessaan palkitsee todella! On hieno tunne, kun huomaa toimivansa tietyssä tilanteessa harjoittelemallaan tavalla, aiemman tavan sijasta.
Viitaten Epäonnistumisen Päivään.. On tärkeää tiedostaa, että aivoille ohjeet 'Älä kaadu!' ja 'Pysy pystyssä!', ovat erilaiset. Samoin ohjeet 'Älä epäonnistu!' ja 'Onnistu!'. Ensimmäisissä toimintamalleissa aivot luovat kuvan myös negatiivisesta toimintamallista, jolloin se on osa ohjelmointia. Jälkimmäiset toimintamallit taas tähtäävät pelkästään ratkaisuun, sisältäen ainoastaan 'koodin' haluttuun toimintaan.
Keep up the good work! :)
Anonyymi, kurja homma, että vanha juttu voi vesittää uuden. Mutta nut kun tiedostat, mistä kiikastaa, lienee seuraava kohtaaminen jo helpompi! Pidän sormet ristissä, että tapaat tämän kiinnostavan ihmisen uudestaan tai että kohtaat jonkun toisen, jota pidät yhtä kiintoisana. :)
VastaaPoistaAndy, kiva kuulla, että tykkäsit. Taisin onneksi nimenomaan käyttää sanaa ohjelmoi, eikä hallitse. Ei kai hallitsematonta oikein hallita voikaan.
Toki on syytä erottaa ohjeiden "älä epäonnistu" ja "onnistu", ero. Kuitenkin joskus on hyväksi kitkeä joku tietty epäonnistumisen muoto pois sen sijaan, että keskittyy vain hokemaan, että "onnistu, onnistu, onnistu". Olet kuitenkin oikeassa, parempi ohjelmoida itsensä positiivisen kuin negatiivisen kautta.
Aliisa. tässä se kyseinen Anonyymi joka kirjoitti aikaisemmin. kyll mää uskon että voin tavata tän ihmisen joku päivä. Mutta mulla oisi eräs prodleema, liittyen ihmissuhteisiin ja elämään, erääseen ystäävääni johon en yhtään tiedä vastausta miten sen kanssa toimisi.. olisin lähettänyt sulle Dear Aliisa postia mutten mä sitten viittinyt koska olisi ollut pitkä juttu.
VastaaPoistaJoo! Alitajuntameininkiä. Mulla on jo vuosia ollut mielessä lyhyt lause, jonka kaivan taskusta kun olo on möhkö. Se helpottaa ja muistuttaa ettei kaikki ehkä sittenkään ole niin vakavaa ja että ihan omissa ohjaksissahan tää elämä onkin.
VastaaPoistaNoin ylipäätänsä yritän tehdä asioita vähän enemmän mututuntumalla, kun ei kaikki aina enemmällä mähkäilyllä mihinkään muutu. Joskus onnistuu paremmin ja joskus ei mee niinku olis hyvä. Yleensä on kuitenkin ihan kivaa ja kokonaisuus jää stressittömän voiton puolelle.
Niinjoo ja se lause; "onni on asenne".
Täällä sataa vettä, mutta kivat kahvilathan onkin erityisen kivoja just sateella. :-)
Anonyymi, se on hyvä, että voit vielä paikata ekaa näkemistä. :)
VastaaPoistaKyllä mulle saa pitkiäkin juttuja lähettää ja lupaan niitä parhaani mukaan aina pohtia. Sen kuitenkin muistuttaisin, etten ole mikään pätevä ihmissuhdeasiantuntija, vaan pohdin näitä juttuja ihan vaan oman elämänkokemukseni ja maalaisjärkeni avulla. :)
Mikael, sinut laittaisin pulloon, jos voisin. Stressittömän voition puolellahan tämän elämän soisi enimmäkseen olevan. :) Ja onni, toden totta, on hyyyvin pitkälti asenteesta kiinni.
VastaaPoistaJa kuten me parhaan ystäväni kanssa Italiassa totesimme: sää on vain pukeutumiskysymys.