Vaikka päivä on suunnattu yritysmaailmaa silmälläpitäen, elää siinä totuuden siemen. Me pelkäämme aivan liiaksi epäonnistumista. Tuntuu, että epäonnistuminen on sellainen mörkö, että se jäädyttää Muumimamman kukkapenkkien lisäksi kaiken uskon tulevaisuuteen. Se lamaannuttaa ja estää meitä yrittämästä, ellemme voi olla varmoja lopputuloksesta.
Tämä on hedelmätön tapa ajatella. Monet parhaat asiat ovat syntyneet erehdyksen kautta, monet keksinnöt saaneet ideansa vahingossa. Epäonnistuminen sisuunnuttaa ja auttaa näkemään vaihtoehtoisia tapoja ajatella ja toimia. Vaihtoehtoisia ja ehkä jopa parempia!
Me olemme ihmeellisiä kananjalkoja kaikki, mitä tulee epäonnistumisen pelkoon, myös ihmissuhteissa. Emme puhu vieraille, koska pelkäämme… niin, mitä me oikein muka pelkäämme? Olen kysynyt tätä ennenkin: mikä oikeastaan on pahinta, mitä voisi tapahtua?
Minun tekisi mieleni lisätä tähän lause niistä tekemättömistä asioista, joita vanhana katuu enemmän kuin tehtyjä. En kuitenkaan lisää, koska se on niin loppuun kulutettu. Sen sijaan haluan takoa jokaisen päätä pikkuisen valurautapannulla ja tolkuttaa, että itsestä se muutos tässä maailmassa lähtee.
Ellet sinä, juuri SINÄ SIINÄ, tee ensimmäistä askelta, ei sitä sinun puolestasi kukaan tee. Kaikki eivät ole rohkeita ja uskaliaita, eikä tarvitsekaan olla. Kaikki voimme kuitenkin päättää välillä tekevämme jotain senkin uhalla, että pieleen menee. Tänään on se päivä. Do your thing!
Epäonnistu!
Mä epäonnistuin laittamaan sulle kiitosilmoitusta saapuneesta Aikuiset ystäväni -kirjasta. Se itseasiassa saapui jo aikaa sitten. :) Kiitos!
VastaaPoistaAivan ihana musavideo muuten. :)
junik, eipä kestä! Kiva, että tuli perille. :) Mun piti lisätä sinne vähän pesoonallisempi viesti sisään, mutta sitten mulle tuli niin kauhea hoppu postiin ja töihin, etten ehtinyt. Sen sijaan mietin kyllä, että voisko/haluaisko Tampereen olevaiset nähdä joskus jossain..?
VastaaPoistaMäkin hymähtelin tuolle videolle pitkän aikaa vielä sen loputtuakin. :D
Kuvittelin laittaneeni tähän postaukseen tuon kommenttien tilauksen, mutten sitä sitten ollutkaan tehnyt. Hö. Mun pitää lopettaa ponnekkaasti ajattelu ja tehdä se asia mikä pälkähtää päähän aina välittömästi ettei se jäisi vain ajattelun asteelle.
VastaaPoistaKyllä, ehdottomasti kiinnostaa tapaaminen tampereenolevien kanssa! :)
Junik! Hox! Anteeksi kun olen unohtanut vastata tähän. (Ottaen huomioon, että viesti on tullut syntymäpäivänäni, se ehkä selittää tämän lapsuksen!) Mutta nyt on Facebookin puolella kyselyä menossa, ketkä olevaiset haluaisivat nähdä Tampereella. Tule sinäkin!
VastaaPoistaEi se, että lopulta epäonnistuu tekemisissään, vaan se, että sietää epäonnistumisen riskin kuumotusta takaraivossa samalla kun tekee jotain. Esimerkiksi tenttiin luku tai parisuhteen aloittaminen vaativat tällaista sietämistä. Miten mennä eteenpäin ja saada työnsä tehtyä, kun taustalla häämöttää pelko epäonnistumisesta? Miten saan itseni menemään kohti onnistumista?
VastaaPoistaAnonyymi, totta tuokin. On tärkeää uskaltaa tehdä asioita senkin uhalla, ettei onnistumisesta voi olla varma. Samalla kuitenkin on hyvä muistaa, etteivät epäonnistumiset yleensä ole maailman loppu ja siksikin niiden ei pitäisi estää yrittämästä.
VastaaPoista