Hypoteettinen ongelma kuuluu seuraavasti: Markku on ihastunut Maireen. Tulenpalavasti, saanen lisätä. Maire haluaa vauvoja, ei sitten joskus tulevaisuudessa, vaan pian, viimeistään kahden vuoden päästä. Tämän hän on kertonut Markulle. Markku sen sijaan ei tiedä, haluaako vauvoja nyt, kohta tai ikinä.
Antti kysyi siis, onko Markulla ja Mairella tulevaisuutta ja mitä heidän pitäisi nyt tehdä.
 |
| Kuva: Pawel Loj |
Purkaisin tämän kolmeen osaan. Osa yksi: kuinka kovasti Maire haluaa lapsia. Osa kaksi: kuinka todennäköisesti Markku ei halua lapsia, kohta tai ikinä. Osa kolme: kuinka paljon nämä kaksi tykkäävät toisistaan.
Jos yksi on suurempi kuin kolme tai jos yksi ja kaksi ovat yhdessä suurempia kuin kolme, silloin on ehkä mietittävä, olisiko erillään jatkaminen parempi. Jos taas kolmonen ajaa yli kaikesta, silloin yhteinen tie olisi minusta paras ratkaisu.
Aika neuvoo, hötkyily ei kannata. Ystäväni Juudaksen äiti on neuvonut poikaansa erinomaisesti. Hän on sanonut: "ellet tiedä mitä teet, älä tee mitään". Ei päde kaikkeen, mutta eroamiseen se pätee.
Jos vauvakuume käy sietämättömäksi ja Markku ei edelleenkään tiedä haluavansa vauvoja, niin kyllä tilanne sitten muuttuu ilmiselväksi. Ja toisaalta, toisen kanssa vietetty aika, jos on ihanaa ja rakkautta, ei yleensä kuitenkaan mene hukkaan.
Ainoa rationaalifaktori ongelmassa on se, että meneekö se potentiaalinen tulevien lasten isä Mairelta sivu suun, kun hän on rakastunut Markkuun. Näitä ei kuitenkaan tiedä kukaan, eikä se jossittelu ketään maalta merelle vie. Tätä mieltä minä olen.
Miten sinä neuvoisit Mairea? Entä Markkua?
Markku ja Maire voisivat kokeilla elämistä nykyhetkessä tulevaisuuden sijaan. Ei ihminen voi tietää miltä tuntuu tai mitä haluaa vuoden päästä. Ainoa missä voi elää ja toimia on nykyhetki, kaikki muu on mielessä luotuja toiveita, tarinoita ja uhkakuvia.
VastaaPoista"Ellet tiedä mitä teet, älä tee mitään" on hyvä neuvo. Elämä tekee lopulta puolestasi ratkaisut jos et niitä itse tee. Mutkan kautta joskus, mutta "perille" päädytään aina. Itse voit avittaa "oikean" ratkaisun saapumista olemalla hiljaa, turhia mielen tarinoita rakentamatta, ja kuuntelemalla mitä elämällä on sanottavaa. Jotkut kutsuvat tätä intuitioksi.
Jos ihmiset tykkäävät toistensa seurasta ja tuntuu kivalta, go for it. Kivaa kestää sen verran kun kestää ja nauttimalla vain nykyhetkestä ei ahdista sellaiset kysymykset kuten haluaako toinen joskus lapsia ja haluanko minä. Ehkä suhteesta tulee jotain, ehkä ei. Ei elämä maapallolla lopu, jos kaksi ihmistä ei viihdy keskenään ja päättävät jatkaa erikseen.
Tilanne on ehkä hankalampi jos vain toinen ajattelee ym. tavalla ja toinen elää tulevaisuudessa...
AP, viisaita sanoja. Ei minulla tuohon paljon lisättävää ole. Vai liekö vallankaan mitään. :)
VastaaPoista