Olen lukenut viimepäivinä kaikenlaista jännää (kiitos vain Juuso kirjalainasta) ja törmännyt 80/20-periaatteeseen. Periaatteen kehitteli eräs Pareto-niminen mies, jonka mielestä 80 % seurauksista johtuu aina 20 % syistä. Eli karkeasti ajatellen 20 % ystävistäsi aiheuttaa 80 % stressistäsi. Vastaavasti 20 % läheisistäsi tuottaa 80 % onnestasi. Ja niin edelleen.
Tietenkään nämä eivät ole mitään täysin absoluuttisia totuuksia ja tutkimustuloksin mitattuja lukuja, mutta periaate toimii. Jos ajattelet elämääsi, niin ne pari, kolme hankalaa ihmistä elämässäsi aiheuttaa suurimman osan mielipahasta, siis 80/20. Tai vastaavasti kouralliselle ihmisiä haluat antaa valtaosan ajastasi, jälleen 80/20.
Joskus voisi siksi olla tarpeellista suorittaa pientä karsintaa. Jos haluat antaa 80 % ajastasi 20 % läheisistäsi, mitä ne loput 80% tekevät sillä 20% ajastasi? On tietenkin hyvä olla myös sellaisia ihmisiä, joita näkee vähemmän, mutta onko jokainen niistä 20 % ulkopuolelle jäävästä todella sellainen, jonka haluat pitää elämässäsi?
 | ||
| Kuva: Vinoth Chanda |
Nyt mietin itsekin, että voinko minä kehottaa luopumaan ihmisistä, kun koko tämän blogin idea on tuoda ihmisiä yhteen, saada lisää kavereita ja olla ihmisiä ihmisille. Minä kuitenkin voin ja minulla on siihen syy!
On paljon parempi antaa pienelle määrälle ihmisiä enemmän aikaa, kuin yrittää ripotella aikaa sinne tänne ja vähän joka puolelle. Ystävyys vaatii aikaa, läheinen ystävyys vaatii sitä paljon. Jos yritämme väkisin pitää yllä mahdollisimman laajaa sosiaalista verkostoa, tulemme stressaantuneiksi ja turhautuneiksi ja pahimmassa tapauksessa kokonaan sulkeutuneiksi.
Sen sijaan on paljon hedelmällisempää pitää lähellä kourallista hyviä ystäviä ja todella läheisiä ihmisiä ja maltillista lukumäärää tuttuja ja kavereita. Sellainen sosiaalinen elämä, jonka jaksaa vaivatta pyörittää, tuottaa iloa ja hyvää mieltä.
Ja taatusti tarpeellista on yrittää eliminoida tai ainakin minimoida niiden 20 % vaikutus, jotka tuottavat 80 % mielipahastasi. Entinen tiimiesimieheni kerran viisaasti sanoi, että "niihin ei kannata aikaansa laittaa, jotka saavat sinut pahalle tuulelle". Ei ainakaan määräänsä enempää.
Jos siis jokaisen meidän elämässämme pätee 80/20, voisiko sitä yrittää hienosäätää niin, että se olisi esimerkiksi 60/40? Tai niin kuin eräs mäkilegenda asian muotoilisi 50/60!
Mitä ajatuksia tämä herätti? Vai herättikö mitään? Kommentoi ihmeessä, olipa kummin vaan. :)
Helppoa on tietysti luopua ns. huonoista ystävistä, mutta entäs jos mielipahan aiheuttajat ovat sukulaisia tai työkavereita, joita ei niin vain heivata pois elämästä. Toisaalta hankalina pitämämme ihmiset voivat olla tarpeellisia henkiselle kehityksellemme, heissä on sitä niin sanottua haastetta :)
VastaaPoistarh
Vanhan buddhalaisen viisauden mukaan vaikeisiin ihmisiin tulee suhtautua kuin opettajiin - he opettavat kärsivällisyyttä.
VastaaPoistaJos jostakin ihmisestä ei noin vain pääse eroon, niin ehkä häntä voi yrittää sietää tuota ohjetta ajatellen. Mutta kuitenkin ääritilanteessa työpaikastakin voi lähteä ja sukulaisiin katkaista välit.
rh, ei se varmaan ole helppoa luopua niistä ystävistäkään, vaikka pahaa mieltä aiheuttavatkin. Pinatapai on oikeassa, vaikeat ihmiset opettavat kärsivällisyyttä. Emmekä ikinä pääse eroon kaikista niistä, jotka aiheuttavat meille hankaluuksia ja murhetta.
VastaaPoistaOlennaisempaa onkin ehkä se, että tiedostaa missä hankaluudet luuraavat ja pyrkii vähentämään niiden vaikutusta. Ei kaikesta tarvitse päästä kokonaan eroon. :)
Elä nyt näitä taloustieteilijöitä. Mulle tämä tuntuu nyt huonolta logiikalta. Jos tilanteessa A 20% aiheuttaa 80% pahasta mielestä. Jos heivaat nämä 20%, niin tarkoittako se, että silloin ei tule uutta 20% ja laki ei toimi? Vai sitä, että silloin jotkin aikaisemmin hyvät ystävät päätyvät olemaa se 20%, jotka nyt aiheuttavat mielipahaa. Tällöin tilanteesa A ei pääse tilanteeseen B, jossa ei olisi olemassa sitä 20%. Eli jokin tässä nyt mättää.
VastaaPoistaJatkan vielä vähän. Tällainen malli saa siis kehoittamaan sinua kuten itsekin sanoit, sinua, kehoittamaan ystävistä luopumista. Jotta paremmat ystävät saavat enemmän aikaa. Em. mainitsemani huomiion ottaen joko Paretolla on nyt lähtökohta väärin, tai sitten malli ei ole sovellettavissa ystäviin. Ja muutenkin minusta kurjaa tällainen laskelmointi. Mutta jos herra Pareto oli sittenkin oikeassa, niin eikö silloin kannataa myös roikottaa mukana niitä 80% ystävistä, jotta kun joku 20% iloa tuottavista jostain syystä muuttuu tai muuttaa, niin eikö tällainen ole silloin helpommin korvattavissa.
:)
Anonyymi, aina se 20 % on olemassa. Eli heivaamalla 20% alkuperäisestä ystävistä katoaa 80% alkuperäisestä mielipahasta. Päädytään siis tilanteeseen, jossa 0,2*0,8 = 16% (tämä "uusi" 20 % on siis juurikin peräisin jäljelle jääneistä ystävistä) alkup. ystävistä tuottaa 16% alkuperäisestä (siis 80 % "nykyisestä") mielipahasta. Suhteet ovat edelleen ne samat 80/20, mutta absoluuttisen mielipahan määrä on vähentynyt 20 prosenttiin alkuperäisestä. Ystävien aiheuttamasta mielipahasta ei tietenkään päästä täysin eroon muuten kuin heivaamalla kaikki ystävät veks.
VastaaPoistaTodellisuudessahan tämä ei todellakaan toimi näin ideaalisti, mutta antaa ihan hyvää näkökulmaa elämän pohdintaan. Yhtäkkiä huomaa että jotain tämän ennusteen suuntaista on havaittavissa monesssa asiassa. Toisaalta ei sitä omaa elämää kannata väkisin yrittää tunkea kaiken maailman teorioihin sopivaksi.
-Juho
Anonyymi, Juho, hyvää pohdintaa. Itse matemaattisena humanistina tykkään numeroista ja niiden pyörittelystä. En kuitenkaan edes yrittänyt väittää, että luopumalla 20% ystävistään tulisi onnelliseksi tai mitään sen kaltaista.
VastaaPoistaSen sijaan yritin muistuttaa, että joskus joku yksittäinen ihminen saattaa aiheuttaa suuren osan mielipahasta ja silloin voi olla syytä luopua siitä ihmisestä, joka tuon mielipahan aiheuttaa. Tämä oli kantava ajatukseni.
Pidin pohdinnoistanne todella kovasti!