perjantai 27. tammikuuta 2012

Likoon ja linkoukseen

Välillä tuntuu, että ihmisten kanssa ei kertakaikkiaan onnistu. Tuntuu, että kosmisen universumin käytännön pilat ovat niin julmaa hupia, ettei kenelläkään voi olla niin kieroutunut huumorintaju. Silloin sitä miettii, että miksi jaksaa kerta toisensa jälkeen asettaa itsensä alttiiksi.

Joskus uskaltaa yrittää, vaikka pelottaa. Sitä menee juttelemaan sille pitkälle vaalealle pojalle, jota on salaa katsellut koko illan. Ennen kolmatta lausetta poika kuitenkin tokaisee, että "ei millään pahalla, mutta mä en voi sietää punapäitä", nousee ja kävelee pois. Sitä istuu hölmistyneenä paikallaan ja miettii, että miksi edes yritti.

Kuva: Derrick Tyson

Ellei kuitenkaan yritä, ei koskaan tapahdu mitään. Ei koskaan tule sitä junamatkaa, jolloin käytävän toisella puolella istuu kiinnostavan oloinen tyyppi. Ei koskaan ole rohkeutta kirjoittaa paperille isoin kirjaimin, että "viereeni saa istua" ja näyttää sitä. Eikä koskaan koe sitä fantastista onnen tunnetta, kun se tyyppi hymyilee ja tulee viereiseen penkkiin rupattelemaan.

Niin, että miksi me asetamme itsemme alttiiksi senkin uhalla, että välillä joutuu keräämään itsensä kilon paloina lattialta? Siksi, ettemme voi muutakaan. Don Huonot lauloi aikoinaan, että "turha pelätä laukausta, sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa". Se nakertaminen on loppujen lopuksi tuhat kertaa kivuliaampaa.

On laitettava itsensä likoon, alistuttava linkoukseen ja toivottava, että lopputuloksena on muutakin kuin märkiä rättejä.


4 kommenttia:

  1. Enpä ollut koskaan tullut ajatelleeksi miten hyvät sanat tuossa biisissä on! Hieno teksti ja niin totta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ful! :)

      Mulle on jostain nuoruuden syövereistä jäänyt korvamadoksi juuri se pätkä, joka alkaa, että "luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään". Se soi päässä aina silloin tällöin, etenkin tiskatessa. Se on kyllä hyvä muistutus siitä, että elämää tämä kuitenkin vain on.

      Poista
  2. Wow, samaa sarjaa kuin omalle kohdalle sattunut "jos et olis blondi, niin voisin iskeä sut". Olet kyllä niin oikeassa tässä, vaikkakin aika usein tuntuu siltä, että olisi huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää välttää kaikki linkousohjelmat. Kuten todettua silloin tosin lillua möllöttää siinä kuravedessä.
    - MV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MV, jep. Juuri nyt ei itseäkään kiinnosta minkäänlainen linkous. Onneksi sitä ajan saatossa taas vahvistuu, rohkaistuu ja kyllästyy kuravedessä möllöttämiseen. :)

      Poista

Related Posts with Thumbnails