Kaverit kengissä

Ystävänpäivän jälkimainingeissa pitäydytään tässä Alaksin toisessa vierailijapostauksessa. Tänään ystävyyttä pohdiskelee Selma.

Yhdestä ei ole kaikkeen, mutta kahdesta on jo huomattavasti enempään. Esimerkiksi ystävyyteen. Ystävä ei ole ystävä ilman ystävää. Se on siis puolet? Onko ystävyys silloin kaksi puolikasta, jotka yhtäläisyyksillä ja erilaisuuksilla täydentävät toisiaan?

Koska ystävyydessä ollaan yhdessä, ollaan ystäviä toisillemme, olet sinäkin siis jotakin jollekin, jotakin varten. Ystävänä oleminen on muutakin kuin omana itsenään olemista. Toisen huomioon ottaminen ja tukeminen tarkoittavat sanoja ja tekoja, joita et ehkä tekisi yksilönä. Ystävän ominaisuudessa tulee joskus olla lojaalimpi ystävälle kuin itselleen.

Esimerkiksi ennen suunsa aukaisemista, tovin pohdinta aiheesta” mikä on nyt ystävälleni hyödyllistä” ei mene hukkaan. Ehkä maailma on rankka paikka ja asiat joita haluaisit sanoa ovat totta, mutta sillä hetkellä voi olla arvokkaampaa unohtaa raudan kylmä realismi ja tuomitseminen ja tarjota ystävälle veden kestävä olkapää. Kyllä maailma lukee itse lakejaan, ei meidän tarvitse pitää siitä huolta.

Kuva: demandaj

Kun kahden ystävän ominaisuudet yhdistetään, on vahvuuksia sielläkin missä heikkouksia. Toimivassa ystävyyssuhteessa tuomme esille parhaat puolemme ja paikkailemme toistemme heikkoudet. Ystäväsi voi olla sinulle sitä, mitä itse et juuri nyt pysty olemaan. Muovaudumme barbapapan tavoin toistemme tarpeisiin olemalla siinä kohdassa enemmän, missä hän on vähemmän.

Ystäväsi heikkouden hetkellä, häntä säälimällä vajoat vaan heikommaksi ja huolestuneisuutesi muuttuu painolastiksi. Silloin on sinun vuorosi olla vahva hänen puolestaan. Jokaisen täytyy saada olla joskus heikko tuntematta huonoa omatuntoa ystävänsä huolestuttamisesta.

Päättämättömyyden tai valinnan vaikeuden iskiessä, hoputtaminen on turhaa. Sen sijaan on hyödyllisempää auttaa kaveria valinnassa tai jopa päättää hänen puolestaan. Onhan hänellä huomattavan hyvä maku ystäviäänkin valitessa, miksi et siis joskus luottaisi vaikkapa hänen jäätelömakuunsa.

Ystävyydessä on oiva taito osata asettua kaverin kenkiin. Toisen saappaisiin astumisen ohella pääsääntöinen tehtävä ystävyydessä on seurata toinen toistensa askeleita vierestä ja huomauttaa jos toinen laahaa tai kengän nauhat ovat auki. Kävellä vierellä, joskus pitää ehkä kädestä.

Ei kaikkea ystävyydessäkään tarvitse tehdä toisen puolesta, riittää että on hengessä mukana. Niinäkin päivinä kun ihminen haluaa kävellä yksin, hän voi luottaa siihen että ystävä turvaa selustan. Yksi menee edeltä käsin ja toinen tulee jaloilla perässä.