Oikea vastaus on paperi, jonka molemmilla puolilla on tekstiä. Toiselle puolelle jokaisen tulisi kirjoittaa kymmenen kohdan lista, jossa on lueteltu sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joista tykkää itsessään. Olivatpa ne asiat sitten fyysisiä tai henkisiä, jokaisen pitäisi löytää vähintään kymmenen mahtavaa asiaa itsestään.
Toiselle puolelle paperia pitäisi kirjoittaa ylös jokainen positiivinen palaute tai kohteliaisuus, jonka on eläessään saanut. Ihan rohkeasti siis kaikkien entisten rakkauksien ja menneiden puoliskojen tunnustukset ylös, sillä mitä useammalta ihmiseltä noita sanomisia on, sitä parempi! Ne pitää kirjoittaa ylös, koska muuten ne ajan saatossa unohtuu. Ainakin valtaosa niistä unohtuu.
Tämä ei oikeastaan ole kehotus. Jos minulla olisi valtuudet, haluaisin käskeä sinua tekemään tuon listan! Oikeasti nyt heti, eikä kohtajoskusmyöhemmin eli ei ikinä. Miksikö?
 |
| Kuva: Kevin Rawlings |
Siksi, että jokaiselle meistä iskee välillä itsetuntoalho. Se on sellainen tila, jossa tuntuu, että mikään ei onnistu, tukka ei tottele, eikä kukaan tykkää musta ikinä. Erot, huonot treffit, potkut ja muut pettymykset ovat omiaan synnyttämään näitä tunnetiloja. Samoin menkat, kaamosmasennus, kiire ja stressi.
Itsetuntoalhossa ei yksinkertaisesti löydä peilikuvasta yhtään mitään kaunista katsottavaa. Tällaiset hetket voivat tulla kohdalle yllättäen ja aivan varkain. Noina hetkinä olisi elintärkeää muistaa kaikki ne ihanat asiat, mitä joku on joskus sanonut.
Siksi jokaisella pitäisi olla lompakossaan tuo paperi, johon on kirjattuna omat vahvuudet ja ne puolet, joita muut itsessä arvostavat. Sitä saa kärrättyä päästään ulos uskomattoman määrän alhomöhnää ihan vaan lukemalla niitä toisten sanomia vilpittömän kauniita sanoja.
Minun alhomöhnäni karkottaa tunnustus, jonka eräs jo kauan sitten elämästäni kadonnut poika minulle yön pimeinä tunteina lausui: "En mä edes muista, miltä se ranskanopettaja näytti. Mutta mä muistan, miltä sä näytit." Lause kulkee visusti lompakossa niitä hetkiä varten, kun alakulotila iskee.
Mikä helpottaa sinun alakulotilaasi?
Aikaisemmin virneen sai suupieliin erään proggiksen tuottajan lähettämä tekstiviesti "Koita pysyä hengissä. Se ois ihan kiva.""
VastaaPoistaIhana vinkki! teen tämän heti kun pääsen kotiin :)
VastaaPoistaYläasteella ollessani, löysin kerran rahapussistani lehdestä leikatun kuvan. Kuvatekstiksi oli kirjoitettu: Jos koulupäiväsi on tylsä, muistele kaunista musiikkia. T: Soili ja Riitta
VastaaPoistaKuvassa oli Sepi Kumpulainen kitaroineen :)
Pisti kyllä hymyilemään...
Teemu, mullakin oli vanhassa puhelimessa monia virnistyttäviä viestejä, mutta sim-kortin vaihtuessa ne jäivät sinne. Täytyisi laittaa se tulille ja kirjoitella parhaimmat ylös talteen.
VastaaPoistaRunotyttö, kiitos. Muista sit kans! :)
Anonyymi, juuri tuollaisia hymynlähteitä pitäisi olla jemmassa!
VastaaPoistaMulle on kerran sanottu: "Kun en saanut sinua, en sitten ottanut ketään." Ah ja voi
VastaaPoistaTäytyypä toteuttaa jahka pääsen kotiin :D Mä kiroilen aina joskus äidiltä perittyä leveää lantiotani, joka saa (minun mielestäni) takalistoni näyttämään massiiviselta, mutta joskus sitä miettiessä pään sisällä kuuluu exän ääni sanomassa kohteliaisuuksia ks takamuksesta :)
VastaaPoistaParas sattui ihan vasta. Oltiin autossa matkalla jonnekin, ja takapenkillä istui tosi paljon nuorempi jätkä, kaverinsa kanssa. Käännyin sanomaan jotain sille pojalle, niin se jäätyi ihan täysin, katsoi tiiviisti, ja sanoi: "Noi sun silmät, niihin jää kii."
VastaaPoistaJaahas, taas ei tahdo mun kommentit tarttua, mutta sanoisko kolmas kerta toden...
VastaaPoistaJonkin aikaa sitten baarinvaihtohässäkässä seurue uhatessa hajaantua eräs nuorimies osoitti minua muutaman pöydän päästä sormella ja sanoi "Mä en lähde mihinkään, jos toi ei tuu mukaan!"
Apuva, mäkin tulen hyvälle tuulelle, vaikka noi ei oo ees mulle suunnattuja lauseita! :D Juuri tuommoisia lauseita sitä alhon hetkellä ihminen tarvitsee ja siksi ne pitää jemmata talteen, etteivät vaan pääse lipeämään aivolohkosta mihinkään.
VastaaPoistaTämäpä hyvä vinkki! :D Voisi tosiaan toteuttaa (: Hei muutenkin, tykkään blogistasi!
VastaaPoistahttp://time-for-dreaming.blogspot.fi/
"Mä rakastan sua" tulee minulle kohteliaisuuksista mieleeni: ei poikaystäväni sanomana, vaan hyvän ystäväni. Keräsin metsämansikoita hänelle ja sain tuon vastaukseksi : )
VastaaPoistaKirjoittelin joskus yläasteella kohteliaisuuksia muistiin: voisi kai nykyäänkin kirjoitella. Hyvä idea!
Blanca, mukava kuulla, tervetuloa joukkoon vain! :) Ja suosittelen oikeasti tuon listan tekemistä. Askartelimme siskoni kanssa sellaiset iltana menneenä, eikä tarvinnut olla alhomöhnääkään, kun tuli silti hyvä mieli. :)
VastaaPoistaNemo, ihana. Se on ehkä kauneinta, mitä toiselle ihmiselle voi sanoa. Ja kyllä, ei kannata lopettaa!
VastaaPoistavoisit joku kerta ottaa aiheeksi sen kun on nyt puhuttu että lapsiperheellisille voisi olla esim junissa oma vaunu, ja näille vois olla omia lentoja, kun lasten melu saattaa aiheuttaa katkenneita verisuonia päästä muille ihmisille (näin kärjistetysti sanottuna) :D lapsiperheettömiä hotellejahan onki jo olemassa...
VastaaPoistaMiss Shi, laitanpa ylös, jos joskus vaikka sanoisin siitä sanasen. Oon kyllä vähän sitä mieltä, että niille, joiden päätä vanne puristaa noin paljon, sais olla ihan omat hotelinsa ja lentonsa, niin saavat keskenään siellä sitten olla vaikeita.
VastaaPoistaYmmärrän, että tauoton lapsen itku käy hermoon kenelle tahansa (kaikista eniten sen lapsen vanhemmille), mutta pikkusen ymmärrystä pitäis irrota. Ollaan jo aika pitkällä, jos ei niin paljon voida sulassa sovussa elää.
Ehkä se olisikin parempi, että olisi normaalit hotellit, lennot ja muut ja sit olis ne heikommat verisuonet omaavien lennot erikseen.