Alaks, kuten muutkin ystävyyssuhteet, on osa elämän rutiinia. Jos tuo rutiini muuttuu, on ystävyyskin vaarassa. Näin meinasi käydä viime vuonna, kun tulin yhtäkkiä muka niin kiireiseksi, että aloin laiminlyödä Alaksia.
Ystävyys on vaarassa aina, kun ystävysten elämänrutiini jollain tavalla muuttuu. Kun ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle, työpaikat tai koulut vaihtuvat, toinen löytää puolison, tai ilmaantuu jokin muu elämänrutiinia selkeästi muuttava asia, ystävyyden täytyy taas mukautua uusiin olosuhteisiin.
Ystävyys suorastaan syntyy rutiineista eli yhdessä tehdyistä asioista ja yhteisistä elämäntilanteista. Siksi ystävystymme helposti naapureidemme ja koulu-, työ- ja harrastuskavereidemme kanssa. Ihmiset, joita näemme usein ja joiden kanssa tulee vietettyä paljon aikaa kuin varkain, tulevat meille automaattisesti läheisiksi.
Kun rutiini rikkoutuu, on etsittävä uusia yhdessä olemisen tapoja. Yhteiset koiralenkit, ruokatauot, välitunnit tai iltateet muuttuvat muunlaisiksi ystävyyden ilmenemismuodoiksi. Etäystävyys etsii toteutumistaan kirjein, puheluin, Facebookein, messengerein ja sähköpostein. Lakannut työkaveruus vaatii sovittuja tapaamisia jatkuakseen. Koulussa yhdessä vietetty aika muuttuu muunlaisiksi näkemisiksi.
 |
| Skype mahdollistaa uusia etäystävyyden muotoja. |
Ellei uutta rutiinia synny, ystävyys helposti hiipuu. Vaikka kuinka välittäisi ystävästään ja haluaisi pysyä yhteyksissä, uudet elämänrutiinit vievät helposti mennessään. Ajan saatossa ystävyyden käy kalpaten, ellei jonkinlaista yhdessä olemisen tapaa ole.
Vaikka nähtäisiin harvemminkin, rutiini ankkuroi ystävyyttä. Tällöin joka jouluiset näkemistraditiot ja muut pienet sanattomat sopimukset muodostuvat korvaamattoman arvokkaiksi. Ne lujittavat ystävyyttä silloinkin, kun oma arkirutiini tahtoo syrjäyttää vanhaa uuden tieltä.
Näin ollen minäkin yritän palauttaa Alaksin lujemmin osaksi arkirutiiniani. Sopivaa hetkeä ei synny, ellei sellaista yksinkertaisesti ota. En ole vielä koskaan löytänyt itseäni tilanteesta, jossa minulla ei olisi kerta kaikkiaan mitään tekemistä.
Aika on loppujen lopuksi priorisointikysymys. Tajusin sen sunnuntaina, kun otin kaksi kokonaista tuntia muka täydestä päivästä siivotakseni lupaa kysymättä sulaneen pakastimen. Mistä se muka olematon kaksi tuntia ilmestyi? Nii-in, sanopa se. :)
Mutta mistäs minä sitten oikein kirjoittaisin? Ovatko sinun ystävyyssuhteesi rutiineja?
Yhden ystävän kanssa onnistutaan vaihtamaan joulu- yms. lahjoja, vaikka muuten tavataankin erittäin harvoin. Se onkin ainoa ystävyyteen liittyvä rutiini mitä olen onnistunut säilyttämään. Erakkona ei oikein osaa niitä kaivatakaan, kavereita näkee jos näkee.
VastaaPoistaHei, olen jonkin aikaa seuraillut sun blogia ja tykästynyt kovin. Tosi mielenkiintoista luettavaa! :)
VastaaPoistaJos muuten jossain välissä ehdit ja viitsit niin voisitko käydä katsomassa mun blogissa postauksen "Miksi sä autoit sitä?" ja jos herää jotain, mitä vain, ajatuksia niin kertoisit vähän niistä? :) Kun ajattelin että sulla varmasti saattaisi olla asiaan jonkinnäköinen mielipide.
Mietin pitkään viitsisinkö kysyä tätä, mutta sitten ajattelin ettet ehkä kovin pahastuisi :)
(blogin osoite siis whenyouwonder.blogspot.fi)
Teemu, pieniä on ne rutiinit, jotka ystävyyttä kannattelevat. :) Päättelen sanoistasi, että erakkous on sinulle mieluisa olotila. Minusta olisi hauska kuulla lisää, mitä erakkous sinun kohdallasi tarkoittaa. Tämmöisenä anti-erakkona olisi kiinnostavaa nähdä toisenlaistakin tulokulmaa elämään. :)
VastaaPoistaSonija, voi kiitos mahdottoman paljon! :) Kiva, kun pyysti minua lukemaan tekstisi. Se oli mielenkiintoinen ja lupaan pohdiskella sitä vastakirjoituksessa piakkoin. :) Enkä siis lainkaan pahastunut tästä, päin vastoin! Toivottavasti viihdyt jatkossakin ja muista kommentoida paljon. :)
Erakkous mun kohdalla on sitä että vietän aikaa pitkälti yksin kotona, ja mitä pidempään asuu yksin sen mukavammalta se tuntuu. Elokuvissa käyn usein, mutta niihin ja muihin tapahtumiin menen yksin. Ja yleensä liikkuessani kodin ulkopuolella kuuntelen musiikkia niin että olen kivasti omassa kuplassani ja kommunikoin muiden kanssa vain tarvittaessa.
VastaaPoistaEn pidä säännöllisesti yhteyttä kehenkään. Vanhemmillekin tulee soitettua lähinnä siinä vaiheessa kun mutsilla menee hermot siihen ettei muhun saa soittamallakaan yhteyttä, koska puhelin on aina äänettömällä enkä mä siihen muutenkaan vastaile. Systerin luona käyn kun sillä tai sen perheenjäsenillä on jokin merkkipäivä ellei ole parempaa tekemistä. Broidia näen vielä harvemmin.
Netissä tulee jonkin verta oltua ja osallistuttua sosiaalisessa mediassa keskusteluihin, mutta useimmiten olen sielläkin hiljaa. Eikä kyse ole siitä että olisin mitenkään erityisen ujo tai kaihtaisin sosiaalisia tilanteita, en vain koe tarveta tavata muita ihmisiä. Toki välillä yllätän itsenikin eksymällä jonnekin tilaisuuteen kuten viime perjantain Somepikkujouluihin :)
Hei, haluaisin tehdä pienen haastattelun vaikka sähköpostitse ja tehdä siitä jutun Alaksiin, koska tämä aihe kiinnostaa minua ihan mielettömän paljon! Pahastuisitko? Jos et, pistä postia aliisainwonderland(a)gmail.com :) Lupaan olla olematta ikävä ja sanoja vääristelevä toimittajanretku!
VastaaPoistaTämä teksti on itselleni aika ajankohtainen.
VastaaPoistaMinulla on joitakin kavereita ja sitten yksi henkilö, jota pidän ystävänä. Ollaan tunnettu joitain vuosia ja oltu tänä aikana aika aktiivisesti yhteydessä, vaikkei asutakkaan samalla paikkakunnalla. Nyt tämän ystävän työkiireiden sekä muiden asioiden johdosta, rutiini, joka oli syntynyt tuosta aktiivisesta yhdeydenpidosta, tuntuu olevan rikkoontunut. Tällaiset muutokset saavat omassa pienessä päässä ajatukset liikkumaan, usein ihan väärään suuntaan. Tulee mietittyä, onko itsessä jotain vialla tai onko itse tehnyt jotain sellaista ettei toinen halua olla enää yhteydessä. Se pelko on että yhteydenpito hiipuu kokonaan ja tiet eroavat.
-cmyk-
-cmyk-, rutiinit muuttuvat, mutta eivät aina pysyvästi eivätkä aina niin, että ystävyys katoaa. Voit tehdä tilanteen kiireiselle ystävälle helpommaksi ja yrittää olla itse aktiivisempi osapuoli, jos toinen ei tilapäisesti oikein ehdi. Liian kauan siihen ei kuitenkaan pidä tyytyä.
VastaaPoistaOn aina ikävää ja murheellista, kun ystävyys jostain syystä jää rutiinien ulkopuolelle ja häviää, mutta niin vain joskus käy. Ja siitä toisesta ihmisesta saattaa siitä huolimatta tykätä ihan älyttömän paljon!
Ehkä teille kuitenkin syntyy erilainen, uudenlainen rutiini? Toivon niin. :)
Kiitos :) Itse toivon tuota että ystävyys ei katoa ja syntyy uudenlainen rutiini sillä tykkään tästä henkilöstä paljon. Aktiivinen olenkin yrittänyt olla mutta siitäkin olen saanut muutamaan kertaan kuulla :/
VastaaPoista-cmyk-
-cmyk-, niin, liika aktiivisuuskin voi kiireistä kaveria ahdistaa. Tulee aiha paha mieli, kun joutuu sanomaan ei, ja jos joutuu sanomaan ei usein, siitä herkästi ahdistuu.
VastaaPoistaMutta ennen pitkää kiireinen on onnellinen toisen aloitteesta. Etenkin, jos se toinen ehdottaa uudenlaista ja rytmeihin helpommin sopivaa olemisen tapaa. Esimerkiksi voitteko syödä lounasta yhdessä? Nähdä jossain lähellä hänen työ/koulupaikkaansa? Muuten sovittaa elämänrytmejänne yksiin?
Tietenkään liian paljon ei toisen puolesta pidä eikä kannatakaan tehdä. Kyllä ystävyyden pitäisi enimmäkseen olla vuorovaikutteista. Mutta jos kiireinen elämäntilanne on vaihe (eikä elämäntapa, kuten allekirjoittaneella), silloin on ihan ok tulla yli puolitien vastaan. :)
Täällä pitäisi olla jonkinlainen tykkää-nappi :)
VastaaPoista-cmyk-
-cmyk-, hih, katotaa voisko sellaisen jotenkin taikoa. Koodarit, hoi!? Nyt ois hyvälle miehelle tai naiselle töitä!
VastaaPoista