keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Mistä löytää kavereita, osa 16

No ka, viime kerrasta onkin aikaa. Sitä suuremmalla syyllä onkin taas aika kertoa teille tarina elävästä elämästäni. Se on välillä erittäin metkaa, elämä nimittäin.

Kuten hyvin tiedetään... minä tykkään matkustaa junalla! Salakuuntelen junissa (ja nykyisin myös busseissa), kerään ajatuksia junissa (ja nykyisin myös busseissa) ja nukun junissa (mutta busseissa ei ehdi). Viimeksi kuitenkin kävi niin, että pääsisäisen ruuhkajuna oli niin täysi, etten ehtinyt nukkumaan lainkaan.

Nimittäin menomatkalla viereisellä paikalla istui insinöörimies, jonka kanssa jutun juureen käsiksi pääsimme keskustelemalla rikkinäisestä keskusradiosta. Sitten hän kysyi kirjasta, jota olin aikonut lukea, minkä jälkeen juttu luistikin niin, että seuraavana olikin jo Kuopio.

Joskus on inspiroiva maisema,
joskus inspiroiva matkaseura.

Tulomatkalla juna oli sitäkin täydempi ja kaksi ilman paikkalippua jäänyttä piruparkaa, joista toinen lienee sanomattakin selvästi allekirjoittanut, istui ravintolavaunussa. Pakoilimme kiukkuista myyjätärtä, joka olisi halunnut meidät häätää kuka ties minne. Väänsimme juttua juurta jaksain aina Jyväskylään saakka.

Tämän päivän ratkaisu kaverittomuusongelmaan on siis juna, mieluiten ruuhkainen juna. Älä siis ole kaukaa viisas ja mene edeltä tai tule jäljestä, vaan tunge siihen kaikista pahimpaan ryysikseen ja ryhdy jutulle kanssamatkustajien kanssa. Kaikista ei tule uusia parhaita ystäviä, mutta ainakin se harjoittaa juttelemaan vieraille ja vaivaamaan jutunjuurta pullaksi.

Vai mitä? Oletko jutellut junissa? Keksitkö mitään sanottavaa? Mistä sinä löydät kavereita? Miten teidän talvi on mennyt, kun tuntuu, että olen ollut poissa ikuisuuden? Mutta nyt oon taas täällä, jee! Jeehän?

8 kommenttia:

  1. Tykkään aina, kun kirjoitetaan jostakin juniin liittyvästä! :D

    Kyllä, junassa (ja joskus bussissakin) tulee yllättävän usein juteltua vierustoverin kanssa. Erityisesti silloin, kun juna on täynnä, niin tunnelmakin on katossa (kun ei muualle mahdu). Ehkä jotkut pääkaupunkiseudun paikallisjunat tai aamun valkokaulustyöläisjunat ovat hiljaisia, mutta varsinkin yöjunat ja ravintolavaunut ovat hilpeyttä ja puheensorinaa täynnä. Eittämättä ilohoklalla on osuutta asiaan, ainakaan länsi- ja eteläsuomalainen ei ventovieraalle puhu ilman pientä voitelua.

    Matkustin vuosi sitten Helsingistä Tampereelle illan viimeisen vakiojunan jälkeen lähteneellä lisäjunalla, joka oli asetettu kulkuun Sonisphere-festarin takia. Voit varmaan kuvitella, millainen meno oli hevareita täynnä olevan junan ravintolavaunussa noin klo 1 aamuyöllä! Yhteislaulu raikasi – omituista kyllä hevibiisien sijaan viisuina oli leirinuotiolauluja.

    Ai niin: kerran Hervantakeskuksen bussipysäkillä jäin ottaman kuvia Onnibusista ja rupesin siinä sitten jutteleen yhden bussista jääneen lierihattuisen pojan kanssa. Hypättiin samaan kolmekymppiseen ja juttua olisi riittänyt vielä pitkään, joten kehotin häntä lisäämään mut FB:ssä kaveriksi. Useita viikkoja myöhemmin törmäsin samaan kaveriin jälleen linjalla 30 ja jatkettiin juttua kuin olisi tunnettu pitkäänkin. Harmi kyllä tämä ei ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut aikaiseksi "Add friend"-napin painamista. :(

    VastaaPoista
  2. Olisiko kumminkin mahdollista, että tämä insinöörimies yritti kaikin voimin vältellä ihmisiä, siinä huonosti onnistuen, matkaamalla julkisilla junilla? Tai kenties hän haaveili nukkuvansa koko matkan niillä kahdella penkillä, johon toiseen sitten istuutui varsin viehättävä nainen?
    Vai olisko hän kenties halunnut olla vain hiljaa, mutta toinen ei millään antanut?
    Vai olenko mä ihan väärässä---

    _A

    VastaaPoista
  3. Itse allekirjoitan myös että täydet junat on aivan loistavia keskustelun aloituspaikkoja. :-)

    En ehdi nyt pidempää kirjoittaa mutta lyhyesti tämä tärkein:
    Todellakin JEE että olet taas täällä! Oon oottanut paljon sun postauksia :-)

    VastaaPoista
  4. Sakari, tuosta kohtalosta tuli mieleen (eikä siis liity varsinaisesti tarinaasi), että olen monesti miettinyt Facebook-ajan helppouden lisäksi sen raskautta. Monesti olisi kiva jutella jonkun ihmisen kanssa ja leave it at that, mutta sitten tuntuu, että protokolla on välittömästi Facebook. Vaatii siis hyvää sosiaalista silmää juuri erottaa ne tilanteet, kun se toinen on vaan halunnut rupatella ja milloin taas sitä rupattelua voi tulevaisuudessa jatkaa sosiaalisen median välineissä. Eihän yrittänyttä tässäkään lajissa tietenkään laiteta, mutta joskus tuntuu, että nykyään ei voi vaan kohdata ja kadottaa ihmisiä, kun Facebook tulee ja "auttaa".

    Mutta tiedostan kyllä, että samalla se on myös älyttömän hyvä homma, että on tuollainen quasi-neutraali alusta, jossa voi kaiken maailman hyvän päivän tuttavuuksia jatkaa niin, ettei tarvitse ensimmäisenä antaa sähköpostiosoitetta, puhelinnumeroa tai mikä vielä hullumpaa, kotiosoitetta niin kuin kirjeaikaan. Että sikäli.

    _A_, kuten edellä ja jäljessä olevista kommenteista huomannette, junissa matkustamisen epäsosiaaliset tavoitteet ovat tuomittu epäonnistumaan. Toisaalta voisin kyllä yrittää kirjoittaa oppaan, miten keskustelun voi myös kohteliaasti torjua, niin voitte sitten jatkossa harrastaa mainitsemianne aktiviteetteja huolimatta siitä, minkä näköinen, kokoinen tai muotoinen ihmisolento viereiselle penkille ajautuu. ;)

    Sonija, JEE. Musta on kiva, että säkin oot täällä. :)

    VastaaPoista
  5. Olen saattanutkin jo mainita jossain toisessa kommentissa toisaalla tässä blogissa, että ehdotin kerran vastapäätä istuville korttipeliä, ja pelasimme sitten neljän ja jopa seitsemän hengen porukalla loppumatkan : )

    Kerran matkalla erääseen tapahtumaan Tampereelle näin junassa tutun pojan ja menin moikkaamaan. Jäin sitten hengaamaan hänen kavereidensa kanssa, hengasin tapahtumassa yhden näistä ihmisistä kanssa ja olin yhteydessä myöhemminkin. Kaveruutemme ei kestänyt vuosikausia, mutta kyllä, olen saanut junassa ihan oikeita kavereita!

    VastaaPoista
  6. Julia, ensimmäinen vastaukseni tuntuu hävinneen. Noh, ellei se ilmesty bittiavaruuden syövereistä, niin tässä varmuudeksi sama uudelleen noin suurin piirtein samana, siis:

    Kerroitpa hyvinkin! Muistan sinun myös maininneen pelin nimen ja linkittäneen siihen. Muistan myös miettineeni, että tämä pitää laittaa korvan taa ja vaikka korvani eivät ole erityisen suuret, niiden taa mahtuu aika lailla tavaraa. Pelin nimi on siis hukkunut. Mutta älyttömän hyvä idea se on edelleen! Usein sitä lähtee reissuun yksin, vaikka ryhmässä junassa pelaaminen saisi ajan menemään paljon, paljon nopeammin. :)

    On totta, etteivät kaikki kaveruudet kestä iän kaiken. Mutta lyhyt kaveruus on kaveruutta yhtä kaikki. :)

    VastaaPoista
  7. Iso JEE! että Aliisa ole täällä :) Minäkin palasin kurkkaamaan mitä tänne kuuluu, oikein rekisteröidyn profiilin kanssa:) Talvi meni aika nopiasti; tuntuu kuin vasta muutama viikko sitten olisi ollut joulu. Onneksi kesä saapuu, toivottavasti lämpöinen sellainen..

    Junat ja bussit saattavat olla joillekin oivia paikkoja saada kavereita. Ite olen kuitenkin liian arka aloittamaan keskustelua vierustoverin kanssa mutta jutskaan kyllä mielelläni jos tämä toinen sen aloittaa. Mummot ja papat ovat muuten kovia aloittamaan juttelun ja heidän kanssaan tulee monasti juteltu läpi bussimatkojen.

    Mun mielestä kanssa tuo korttipeli junassa on mahtava idea. Aika kuluu nopeammin ja tutustuupahan siinä samalla sitten huomaamatta uusiin ihmisiinkin. Ei tosin tule paljoa junalla kuljettua lippuhintojen takia mutta silloin harvoin kun juna on kulkuneuvona, täytyy muistaa varata korttipakka mukaan ja uskaltautua ehdottamaan peliä.

    VastaaPoista
  8. cmyk, JEE! Joo, tuota korttipakkahommaa pitää ihan oikeasti alkaa toteuttaa junissa. Oisko paljon kivempaa, niin ois! Tervetuloa takaisin talven jälkeen, pistetään kevätsäpinää vähän näihinkin sivuihin, eiks? :)

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails